Byrokratiahelvetti ja muita kuulumisia

Lähiaikoina eniten mieltä vaivannut asia on oman vuokrakämpän löytäminen. Niinkuin aiemmin jo kirjotin, pari potentiaalista on löytynyt, toista ei saatu kun kieltäydyttiin maksamasta reilua 400 euroa keittiön kaapeista ja parvisängystä, mutta toiseen käytiin laittamassa hakemus viime viikolla. Kuka luulee, että vuokrakämpän hankkiminen on ihan simppeli toimenpide saa kyllä miettiä uudelleen. Kämppiä sinänsä on tarjolla kyllä ihan hurjasti, mutta suurin osa on välitysfirmojen välittämiä, joissa pitää sitten maksaa provikkaa. Ja siihenhän meillä ei ole varaa. Ollaan siis katseltu semmosia "ihmisten itsensä" tarjoamia asuntoja. Mutta sekään ei tietenkään vielä tarkoita että tarvitsisi vain miellyttää asunnossa asuvaa tyyppiä. Asunnot on ilmeisesti lähes kaikki jonkun toimiston tms. vastaavan omistamia/hallinnoimia, ja eri toimistot sitten vaatii erilaisia todisteita siitä, että on kelpo ihminen, jotta asunto irtoaa.

Samuli kävi siis urheana poikana byrokratiahelvetin kimppuun. Täti oli sanonut puhelimessa, että ei voi etukäteen mitenkään sanoa, että mitä papereita sinne toimistoon pitää ottaa mukaan. Firman assistentti joka meille näitä puheluja hoitaa, epäili että tarvitsee Schufan, joka on eräänlainen luottotietoselvitys (joka on ihan täyttä fuulaa koska siihen ei oteta huomioon kuin Saksassa tapahtuneen luottotietohommelit. Me voitas olla vaikka mitä luottopakolaisia Suomesta ja nämä ei tietäis siitä mitään) ja kolme edellistä palkkakuittia. No, Samuli meni näiden kanssa. Palkkakuitteja ei tarvinnu (vaikka täti ilmeisesti oli nyökkäilly ihan hyväksyvästi Samulin palkalle :D), mutta pitäis olla kopio työsopparista, ja Schufakin oli vääränlainen (WTF?? Monenkolaisia niitä nyt voi olla? Ilmeisesti monenlaisia...) Lisäksi tarvitaan tämän kämpän omistajalta joku lappu siitä, ettei olla sille mitään velkaa vuokrista tms. Känpän omistaja sanoi, ettei voi meille lain mukaan semmoista kirjoittaa kun me ei olla tässä vuokralaisina vaan Samulin firma. Niinpä tietenkin. No, tuloksena siis tästä kaikesta säädöstä se, että Samuli jätti hakemuksen kämpästä, ja mennään tällä viikolla takaisin uuden Schufan, työsopparikopion ja Firman kirjoittaman lapun kanssa, jossa lukee että firma vuokraa tätä kämppää ja että ei ole maksamattomia vuokria. Huuh. Sitten vaan laitetaan sormet ristiin ja toivotaan. Ainiin, ja tällä toisella käyntikerralla on sitten oikeen säädetyt ajat, oliko että ti-aamupäivällä ja to-iltapäivällä, ja tällöin pitää jutella myös sitten asunnon omistajan kanssa. Että kaikkea sitä! Katsotaan miten käy.

Viikon ohjelmaan tällä viikolla kuuluin myös leivontahommat: suomalaista pullaa!! Vähänkö tuli nameja korvapuusteja, vaikkakaan Karstadista löytämäni kardemummajauhe ei oikein mihinkään maistunut kun oli niin hienojakoista, pitänee ensi kerralla laittaa vähän reilummalla kädellä. Kämpässä ecuadorilaisen Rickin vieraina oleva kaveri ja sen äiti (muori joka siivoaa koko ajan!) rakastui leivonnaisiin ja halus reseptin, että ei ne ihan vissiin munilleen sitten menneet muidenkaan mielestä. Namismaiskis vaan :)

Perjantaina kävin taas uudemman kerran ratsastushommissa. Vieläkään en päässyt sivuohjista eroon (kai ne nyt saa itse päättää mitä niiden hepoilla on päällä...) mutta kannukset sain jo laittaa jalkaan. Heppa olikin huomattavasti kivempi kuin viimeksi, liikkui kyllä edelleen varsin painavana välillä mutta väliin tuli kivempiakin pätkiä ja oli ihan kivasti avuilla. Silti kyllä haluan mennä johonkin missä ei tartte mitään apuohjia vääntää päälle, mutta mukavuudenhaluisena varasin vielä ens perjantaille tunnin samasta paikasta, on nimittäin melko kätevää (ja varmaan aika harvinaista ehkä) että ratsiope puhuu ihan hyvää englantia ja jopa suostuu sitä käyttämään. Opettelis siis tuolla nyt vähän aikaa ratsastussaksaa ja kattos sitten uudestaan. Eihän tämä nyt mikään ihanneratkaisu ole, mutta saa kattoa. Jännityksellä odotan ens perjantain iltatuntia, jospa siellä olis jo joku "oikea" ryhmä eikä vaan randomtyyppejä niinkun täällä aamuisin on ollut. Vähän kyllä alkaa jo epäilyttää semmoinkin, että kun Saksassa kerta on sen verta halpaa ilmeisesti pitää hevosta tai ylipäätään ostaa semmoinen, niin ratsastuskouluissa ehkä ei käy kuin semmoiset "satunnaisharrastelijat" jotka käy humputtamassa silloin tällöin ilman mitään varsinaisia tavoitteita. Toivon olevani väärässä, mutta tämä jää nähtäväksi... Taaskaan ei tunnilla tehty juuri mitään (kiemurauria joo, ja sitten piti pienentää ja suurentaa ympyrää), enkä tajunnut laukata toiseen suuntaan ollenkaan kun täällä tosiaan saa mennä ihan mihin suuntaan vaan huvittaa eikä suunnanvaihtoja sanota (aika jännä, luulis että täällä ois ollu enemmän "sotilaallista" meininkiä että ois tiukat säännöt että mitä tehhään millonkin. EI vissiin sitten). Mutta jäi kuitenkin paljon parempi mieli tunnista kuin viimeksi ja opekin kehui, ja muistutti vaan että sanon aina jos en ymmärrä saksaksi ohjeita niin hän yrittää englanniksi. Nyt sain kaakkeroisestakin kuvia vähän, April-tamma on tosiaan hän, vähän lihakseton selästä ja kaulasta (mikä ehkä selittää miksi se on niin raskas eikä oikeen haluaisi itseään koota...) mutta ihan hauska hepesti. Vähän jokseenkin lämppäriravurinäköä.



Löydettiin muuten ehkä paras intialaisravintola ikinä! Tuossa meitä vastapäätä on semmonen paikka kuin Kashmir, missä kyllä palveluhalukkuus tai ystävällisyys ei päätä huimaa mutta mein Gott mitä Palak Paniria eli pinaattisössöä kermajuustolla. Omnnom. Annoksen hinta 4,90, eka kerralla saatiin vielä tingattua samaan hintaan sekä riisi että Naan kun ruokalistassa lukee selkeästi Reis und Brot ja kaikissa liharuoissa Reis oder Brot.. Pitää alkaa kiristään joka kerta, toisella kertaa ei tullut automaattisesti ainakaan samaan hintaan eikä jaksetta alkaa tapella kun iso olut, kaks pääruokaa, kaks Naania ja mangomehu maksoi yhteensä reilun 16 euroa.. ;) Tästä saattaa tulla tapa että käydään tuolla. Omnomnom...

Perjantain iloihin kuului vielä Body Style -jumppa. Oli melkoisen hyvän näköinen ja melkoisen musta mies valkoisissa kuteissa pitämässä, ilmeisesti kuitenkin joku sijainen. Veti puolet ajasta englanniksi ja vähän ranskaksikin välillä, oli aika hauska tyyppi. Mutta vielä hauskempaa oli laite, jolla tehtiin harjotuksia: semmonen ihmeellinen flexikeppi, jossa keskellä kumiosa mistä pidetään kiinni, siitä lähtee sitten tikku kumpaankin suuntaan ja tikkujen päässä vielä kumipallot. Ja tätä sitten piti vaan pitää kiinni siitä keskeltä ja saada ne päät heilumaan ilman että niitä mitenkään "heilutti", vaan siis pistää vaan liike-energia käyntiin ja pitää lihaksilla siitä ote niin, ettei tanko pääse heiluttamaan naista. Meleko vaikiaa selittää ja kyllä nauratti tehdä, välillä meni tosi hyvin mutta välillä sai vaan muutaman "heilutuksen" aikaan ennen kuin meni rytmi sekasin ja alkoi koko tyttö heilumaan :D. Ja oli tehokasta! Sehr interessant, sage ich.

Lauantaina mentiin käymään Suuressa Saatanassa eli Ikeassa. Ei vaan, oikeesti olen kyllä ihan Ikea-fani. Käytiin kattelemassa etukäteen kamppeita mitä pitää ostaa, ja tuli semmonen yhteenlaskettu summa että kyllä saattaa löytyä aika paljon Craigslist/kirpparikamaa meidän tulevasta kämpästä :) Mukaan tarttui tällä kertaa vain ihan suunnitellusti kynttilöitä ja kynttiläkuppeja että tästä huoneesta sais edes jotenkin kotoisamman/tunnelmallisemman.


Lauantai vietettiin ihan kotioloissa herkkuja mässyttäen, muun muassa tämmöistä Streuseljotain, joka maistui vain sokerilta, rasvalta ja jauholta. Ja oli HUGE.



Sunnuntaina käväisin taas rundin Boxin kirpparilla joka on kyllä ihana, sain pidettyä rahat taskussa tällä kertaa ja mukaan tarttui vain kuvia kameraan.


Boxin vilinää


Friedrichshain <3


Ilmeisen normaalia lyödä purkka/leluautomaatti normaalin kerrostalon ulkoseinään?


Tahtoo tällasen asuntoauton! :D


Taiteilijan näkemys Sikaflunssasta

Sunnuntaista luvattiin viimemistä aurinkoista ja lämmintä kesäpäivää, joten lähdettiin sitten tekemään turistikierros paatilla Spree-joelle. Oli mukavia maisemia ja 1,5 h lenkki maksoi 8 euroa kun ilmeisesti oltiin opiskelijoita. Ajeltiin Tiergartenista keskustaan ja takaisin. Selostuksista nyt ei saanut mitään selvää mutta kyllä sieltä nyt muutaman perusmaamerkin tunnisti...


Hieno Hauptbahnhof eli pääjuna-asema. Ilmeisesti Euroopan suurin jos en ihan väärin ymmärtänyt.


Hienoja Tiergartenin taloja.


Berliner Dom


Joku hieno museo

Sunnuntaina oli hullunlailla turisteja liikenteessä, liekö lämpimän ilman vai vaalipäivän houkuttelemana. Saksa valitsi sitten taas Angela Merkellin ja puolueensa (kristillisdemarit?) jatkamaan. Whooptidoo. Eipä siihen meillä maahanmuuttajilla mitään sanomista ollut mutta oishan se ollut hienoa jos joku muu ois sen voittanut kun tuommoiset oikeisto-oikeistolaiset jotka saa Suomen Kokoomuksen näyttämään lähes kommareilta. Vaan näin täällä.

Tänään alkoi sitten VIHDOIN kauan odotettu saksan kurssi. 5x45 min päivässä on melko tuju annos, mutta ryhmä vaikutti niin sekavalta seurakunnalta (kaikki eri maista aina Mosambikista Kanadan ja Jenkkin kautta Argentinaan ja Ruotsiin jne.) ja suurin osa oli melkoisen pihalla eivätkä ilmeisesti juurikaan ymmärtäneet mitä opettaja puhui (mie tajusin! Jei! Ja on siellä yks bulgarialainen typy joka osaa kaiken), joten tuskin etenemistahti tulee ainakaan olemaan päätä huimaava. Ainut asia mikä ärsyttää (kikattavien jenkin ja kanadaneidin lisäksi) on matkat: 45 min suuntaansa ainakin ratikka+metro-yhdistelmällä, pitää kokeilla bussivaihtoehtoa joku päivä. Mutta tuleepahan herättyä ainakin aikaisin (viimestään seiskalta, gaah) eikä varmaan illalla ole unensaantiongelmia. Ihan mukava aloitus siis, ope oli tosiaan mukava joskin sillä on aika jännä aksentti, ja ke-pe tulee sitten toinen ope joka toivottavasti ei ole mikään biatch. Mutta tästä siis alkaa meikäläisen integraatiokurssi jota sitten kestääkin hamaan tulevaisuuteen... saa nähdä miten jaksaa. Mutta pakko jaksaa kun haluaa kieltä oppia! Ja töitä pitää tehä samaan aikaan että saa rahaa ;)

Viikonloppuna ois sitten synttäritkin. Jännää viettää ekaa kertaa synttäreitä muualla kun Suomessa. Lauantaille on suunniteltu kinkereitä vähäisen ystävä/tuttavapiirin kanssa ja pitää tässä alkaa jo suunnitella leipomuksia mitä voi tehdä ilman mitään välineitä ja pelkällä pellillä... saas nähdä mitä keksii!

Mutta näin taas täältä, palataan asiaan.

Paitsi vielä loppukommentti True Blood IS FUKKEN AWESOME!!!!

Intiaanikesää

Täällä vaan kesä jatkuu! Viikonloppuna oli aivan älyttömän mahtavan ihanan lämmintä, varmaan yi 25 kipusi elohopea välillä ja niin tyyntä että ei mitään järkeä. Juhlistettiin sitten tätä ihanuutta ihan mukavasti :).


The weather to beat all other weathers, sininen taivas ja arska <3. Tällasta "Kulturdenkmalia" on meiän lähellä, tunnetaan myös nimellä "Stalinbau" eli Stalin-taloja, tommosia laatoitettuja hugeja monumenttimaisia taloja. Aika hienoja kyllä...

Perjantaina oli illallistreffit huipun suomalaispariskunnan kanssa. Tie vei arabialaisvaikutteiseen Alarabi-ravintolaan (Krossener strasse) syömään aivan jumalaista ruokaa, ja sen jälkeen Feuermelder-baariin Boxhagener platzin kulmaan, joka oli makeasti sisustettu hevibaari, mutta pitkän miinuksen sai sisällä tupakoiminen :(. Aivan mahtis ilta oli kyllä, kiitämme seurasta ja otamma uusiksi :)

Lauantai aloitettiin mahtavakka aamupalalla tässä ihan vastapäätä olevassa Nikolai konditorei/cafessa. Yhteensä maksettiin 13,50 kahdesta aivan upeasta aamupalasta, kupista kahvia ja kupista teetä. Varmasti saa täältä seudulta halvemmallakin mutta olihan hyvää, ja superplussaa saa vielä tuoleilla olleista vilteistä joiden kanssa saa lämmitellä jos on pihalla kylmä.



Aamupalan jälkeen käytiin hakemassa VIHDOIN mulle Prodigy-lippu joka ei koskaan ollut siis löytänyt tietään meidän postilaatikkoon (kun siinä ei meidän nimeä vielä lukenut) Schönebergistä (homoaluetta. I'm not kidding...) ja siinä sitten löydettiin melkoisen ihana marketti Winterfeldtplatzilta. Oli taas kasvista jos jonkinmoista, kakkuja, leipiä, käsitöitä, ja aivan upea pikkuleipämuottikoju jossa satoja ja satoja eri muotteja! Pakkohan niitä oli ostaa kyllä, ei vaan voinut vastustaa, vaikka leivotakamat ei oo vielä lähelläkään saapumista tänne...


Huippua, ihanaa, upiaa...
Käväistiin myös jälleen Alexanderplatzilla tällä kertaa Body Shoppailemassa ja metsästämässä kardemummaa, jota ei kuitenkaan löytynyt (järkevään hintaan). Turistikuvaa suihkulähteestä:



Lauantai-iltana käytiin Samulin työkaverin bileissä Tiergartenin suunnalla joka oli kyllä melkoisen arabi-turkkilaisvaikutteista lähiöseutua, ei mitenkään kivaa. Kämppä puolestaan oli sitten tosi päheä kattoterasseineen kaikkineen. Cool.

Sunnuntaina käytiin tsekkaamassa tähän mennessä PARAS! kirppari eli Boxhagener platzin kirppari. Tuntui jotenkin huomattavasti "localimmalta" paikalta eli ei pelkästään turistien takia rakennetulta. Kama oli tosi siistiä ja hyvännäköistä ja olsi mennyt kyllä miljoonia rahaa taas jos olisi vaan antanut. Ja meni silti aika paljon vaikka kuinka yritti pihistellä :D. Hurjan trooppinen ilma, paljon ihmisiä, swingbändi... mitä sitä muuta ihminen tarttee!


Boxi, wir mag ihn sehr!

Sunnuntai lopeteltiin vielä vierailulla Dahlemissa/Steglitzissä olevaan Botanischer Garteniin. Se oli ilmeisesti juuri avattu uudelleen korjauksien jälkeen, ja siellä oli oikein festarimeininkiä, bändi soitti ja oli kojuja jos minkälaisia. Ja tietenkin kasveja. Ja eurolla pääsi sisään per pää! Olipas mukava päätös viikonlopulle, luonto on aina hienoa ja nutella-banaani-crepe ei ainakaan heikentänyt tunnelmaa ;)





Kämppiä on tosiaan löytynyt tällä hetkellä 2 mukavaa, joista nyt katsotaan jätetäänkö tarjousta. Peukut pystyyn että saatas jompi kumpi, ovat tosi kivoja kyllä :)

Tapaamisia ja hevostelua

Tällä viikolla tuntuu että en ole tehnyt yhtään mitään, mutta silti on tullut tehtyä vaikka mitä ;). Keskiviikkona kävin hukkareissun taas Weddingissä, olisin yrittänyt viedä sitä Freizügigkeitbesceinungia (mikä lie ikinä onkaan) VHS:n toimistoon että olisin saanu kympin siitä kielikurssin ilmottautumismaksusta takas ja päässyt siihen "integraatiokurssiputkeen" mistä jo aiemmin mainitsin. Vaan toimistohan olikin auki Montag und Donnerstag eikä suinkaan Montag bis Donnerstag niinkuin muistelin... No, metroilu avartaa ja sitä rataa. Ilahdutetaanpa teitä vaikka sitten kuvalla Osloer strassen metroasemasta:


Välihuomio: Kalja on täällä muuten naurettavan halpaa, niinkuin viinikin. Ravintolassa ei kannata ostaa vettä tai mehua/limsaa kun kalja on paljon halvempaa. Mutta pitää silti yrittää rajottaa ettei aivan palloksi tule...



Eilen tuli taas tavattua uusi jäsen suomalaisista Berliininvalloittajista. Käväistiin kahvilla Cupcake Berlinissä ja voi vitsi että olikin sulonen paikka. Muffinssi itsessään ei ollut mitään maailmoja räjäyttävää, mutta taas tuli nähtyä että joo, kyllä miekin ehkä joskus voisin kakkukaupan lyödä pystyyn, oisin nimittäin helposti osannut tuommoisia muffinsseja tehdä mitä kaupassa myytiin. Mutta täytyy tuonne silti mennä toistekin, jotain toista mufettia maistelemaan, nyt söin tommosen suklaisen jossa oli vielä Oreo-keksimuruja kuorrutteessa. Vähän liinan voista oli kreemi meikäläisen makuun mutta Jenkki tuo puodin on perustanut niin ehkä nuo oli sitten Jenkkimakuun juuri sopivia. Tapaaminen oli oikein kiva ja jatkoa seuraa :)



Tällä viikolla on käyty kämppiäkin katselemassa. Yksi olisi aivan supermukava, ainut mutta on, että siinä ei ole kunnon keittiötä, on vain liesi ja tiskipöytä. Eikä pesutupaa, joten pitäisi ostaa jääkaappipakastin, tiskikone ja pesukone. Hmmh. Katteltiin käytettyjen vermeitten hintoja ja ei ne ihan missään tähtitieteellisissä sfääreissä liiku, joten ehkä jopa olisi varaakin niihin. Kun tuon kämpän vuokrakin oli vielä varsin halpa. Parvekekin puuttuu kyllä... No, sunnuntaina on taas yhden kämpän näyttö, peukut pystyyn että se on vielä ihanampi kuin tuo edellinen (siellä on keittiö!) ja ne suostuu sen meille antamaan.

Olen myös reippaillut hevostelun merkeissä tällä viikolla ekaa kertaa. Käväisin siis Grunewaldissa olevassa Dressurstall Eichkampissa. Tunti meni matkaan mutta oli hauskaa katella ikkunasta muuttuvia maisemia. Grunewaldia lähestyessä alkoi nimittäin näkymään aivan jumalattoman makeita kartanoita. Tuonne täytyy kyllä joskus tehdä ekskursio ihan vaan jo talojen ihmettelynkin takia.


Söpöinen Grunewaldin S-bahn-asema, jolle ei kyllä tällä hetkellä kulje yhtään junaa kun täällä on tuo S-bahn-verkosto ihan hätätilassa kun junissa on todettu niin paljo vikoja että suurin osa on pitäny vetää pois liikenteestä...


"Tallibussi"
Mutta siis: ratsastamaan. Menin April-nimisellä heppasella, meitä oli tunnilla mun lisäksi kaksi. Enhän mie mitään vielä saksankielisesti heppailusanastosta ymmärrä/muista, mutta kyllä ope sai suunnilleen vissiin kerrottua englanniksi sen mitä pitikin. Aika kummallista oli kyllä, täällä (tai ainakin tuolla) ilmeisesti on ihan yleistä että ratsastetaan aina sivuohjilla (siis semmosilla jotka menee kuolaimien kautta satulavyöhön molemmin puolin satulaa), ei niillä niitä heppoja mitenkään pakettiin vedetty mutta silti oisin kyllä huomattavasti mieluummin mennyt ilman. On vaan kuulemma "helmpompaa nähdä miten ratsastaja ratsastaa" noiden vermeitten kanssa, mistä kyllä nyt en ole ollenkaan samaa mieltä. En nyt viittiny alkaa väittää vastaankaan, mutta ens kerralla ehkä vois kysyä että saisko mennä ilman. Tietenkin nuo on niin urautunu niihin sivareihin että jos ne otetaan pois niin kaahottavat vaan pää taivaissa ihan siitä ilosta että niin voi tehdä.

Tunnilla ei juuri tehty kyllä yhtään mitään. Ei menty ees samaan suuntaan, vaan kaikki kuupoili niinkun halusi, kaksi muutta tytsää kyllä olivat melko lailla aloittelijoita, ja suurin osa tunnista menikin siihen, kun ne yritti saada heppojaan laukkaamaan... Jotain loivaa kiemuraa ja semmosta "tuplakiemuraa" (pitkän sivun alusta pikkukiemura keskelle ja takas pitkän sivun keskellä, ja toinen samanmoinen ennen seuraavaa kulmaa) tehtiin pari kertaa, ja en tiiä oliko niillä jotain muitaki kuvioita mutta ne ei mulle saakka ainakaan välittyneet. Maneesiin oli tuotu vissiin aika vasta uus pohjahiekka joka oli ihan sikamaisen raskas ja syvä varsinkin keskeltä, kävi kyllä hepparukkaa sääliksi. Kovasti oli tahmea ja etupainoisen oloinen tämä meikäläisen hepesti ja raipasta ei välittänyt kyllä aivan yhtään, kannuksia en saanu laittaa jalkaan vielä ekalla kerralla, toivottavasti ensi kerralla jo sitten, reagoi nimittäin aikalailla ainoastaan kantapäillä potkimiseen eteenpäinvievänä apuna. Kyllä se lopputunnista liikkui jo välillä ihan kivasti, mutta kädet tuli kyllä kipeiksi kun joutui hepan päätä kannattelemaan. Ohjeita mitä sain oli lähinnä että istu suorassa, nyrkit kiinni (ilmeisesti ratsastan ihan kädet auki, wtf...) ja katse ylös eikä hevosen niskaan. Kaikkihan tämä oli toki ihan tuttua ohjeistusta, näissä ne mun ongelmakohdat juuri on, että hyvä sinänsä. Jotenkin vaan pitäis saaha tuo hepsu pois tuolta käsistä, kovasti yritin nyrkkejä puristella ohjien ympärillä puolipidätteiksi ja välillä menikin ihan jees...

Mutta kaikenkaikkiaan aika outo kokemus, vaan niin kai se aina uudessa maassa. Ens viikolla meen kuitenkin vielä uudestaan ja samalla hepalla, katsotaan sitten sen jälkeen jos testais jotain toista tallia kun tuolla ei ilmeisesti ollut iltatunneilla paikkoja, ja mieluummin kävisin kattoon, että meneekö tosiaan kaikki jokapaikassa sivuohjilla :/.


Kuvia en ehtinyt kovin vielä ottaa ja heppakin jatkoi toiselle tunnille niin siitäkään en ehtinyt kuvaa saada. Ensi viikolla sitten... Tässä kuitenkin yksi tallirakennuksista, näitä oli 4 samanmoista missä hepestit eleli. En tiedä missä lie tarhat kun ei niitä näkynyt, eikä kaikissa talleissa ollut heppoja, että kai ne jossain ulkoileekin... toivottavasti.

Tänään sain jopa rohkaistua taas itseni puhelimen ääreenkin ja soitin sinne hiton Trinity Concertille että missä saatanassa mun Prodigy-lippu on. No, ne sano että se tosiaan on palautunu takas sinne ja että saa tulla hakemaan toimistolta, jolloin saan myös Prodigy-julisteen kaupan päälle :D. Hah! Saa nähdä tuleeko julistetta, mutta lipun menen silti hakemaan huomenna. Greatness!

Nytpä tästä viikonlopun viettoon, illalla ohjelmassa kaveripariskunnan kanssa ulkonasyöpöttelyä toivottavasti yhdessä arabialais/whatever-ravintolassa, huomenna shoppailua ja illalla Samulin työporukan kanssa grillibileet, sunnuntaina kämpän näyttö ja saa nähdä mitä muuta keksitään. Tolle Wochenende tai jotain, ei varmaan mennä oikein mutta ei haittaa ;). Tschüs!

Saksalaisissa ruokakaupoissa ei ole mitään järkeä

...ja muita mietteitä. Suomessa on tottunut aina siihen, että kaupassa jauhot on samassa paikkaa, pastat yhdessä jossain muualla, ja niin edelleen. Not so here. Ok, onhan ne suurin osa samaa tuotetta samassa kohtaa hyllyä, mutta tänäänkin kummastelin Kaisersissa kun kävin pällistelemässä että ainakin jauhoja on monessa eri kohdassa (Luomutavara tietenkin ymmärtää että ne erotetaan...), pastaa ja nuudeleita samaten. Miksi? Myös tiettyjen tavaroiden puutos kummastuttaa: missä korppujauhot? Ei vain ole vielä kolmesta kaupasta löytynyt.

Sitten muihin asioihin. Viime viikonloppu meni mukavan verkkaisesti. Lauantaina oli aivan ihana ilma, joten mentiin jälleen ekskursiolle Prenzlauer Bergiin ja mm. Kollwitzplatzin aivan mahtavaan (joskin kalliiseen...) farmers marketiin Ja tehtiin uudelleen sama päätös kun viimeksi: viel zu viel Kinder! Joka paikassa mammoja vaunuineen ja huutavia ipanoita. Joo ei kiitos. Ja kun vielä hinnatkin kaikelle ruuasta drinkkeihin näyttää olevan järjestään euron-pari Friedrichshainia kalliimmat niin kyllä me taietaan tänne hoodseille jäädä. Onhan siellä Prenzl Bergissä hienoja taloja ja kaikkea mutta on se silti niin jupin tuntuinen paikka että ei ihan meidän mieleen.


Pretty Prenzlauer Berg in the sunshine... On siellä nättiä, ei voi kieltää


Lisää samaa tavaraa


Jollain lienee pienoinen fiksaatio tonttuihin...


Snack time! Naan-pizzaa rucolalla, aurinkokuivatuilla tomaateilla, oliivitahnalla ja jollain juustolastuilla. Olipa aika hyvää!

Lauantaina kokkailtiin jälleen, tällä kertaa kasvispihvejä jotka aiheuttikin suurenlaisesti hankaluutta kun ensin ei löytynyt sitä korppujauhoa (tehtiin sitten vehnäjauhoon ja enemmän niistä tuli lättyjä kuin pihvejä) ja sitten täällä kämpässä ei tietenkään ollu raastinrautaa, ja kuorimaveitsikin hajosi. No, siinä sitten "suikaloitiin" perunaa ja porkkanaa rikkinäisellä kuorimaveitsellä. Not so much fun. I miss my stuff!!!! Tahtoo jo omat kamat tänne ja asumaan omaan kämppään missä ei tartte katella vieraita ihmisiä. Waaah. No, kyllä se sieltä tulee kun jaksaa odottaa.

Lauantai-iltana käytiin ensin jälleen Prenzlauer Bergissä, tällä kertaa PushGalleriessa olevan laukkunäyttelyn avajaisissa, lähinnä syynä morjestaa yhtä suomalaista bloggaajatyttöä. Olikin hauska tutustua ja jatketaan harjoituksia kahvikupin äärellä joskus. Hyvää banaanikakkua oli hän avajaisiin leiponut, nomnom. Waaaas tahtoo leipomaan jo itsekin!!

Ilta huipentui sitten Samulin työkaverin Florianin luona jutusteluun ja Rock Bandin pelaamiseen. Autuutta päästä taas soittamaan lelukitaraa <3

Sunnuntaina käväisin sateisessa Mauerparkissa mutkan mutta masennuin ja palasin kotiin. Päivä jatkui luovalla tunteenpurkauksella kaikkea koti-ikävää ja muuta ikävää kohtaan ja Samuli sai ojennella nenäliinoja... Mutta alussahan kaikki on hankalaa ja kyllä tämä tästä, välillä vaan tämän pään kanssa joutuu niin pohjamutiin että pyh. Mutta ei muuta kuin uusia koitoksia päin, kivaa täällä oikeasti on vaikka välillä toiselta tuntuukin.

Sain jopa reippailtua sunnuntaina illan päälle ja käytyä jumpassa taas. Tällä kertaa oli vuorossa paikallinen Pump eli Body fit, jota veti hullu kehonrakentajadude. Kaikki teki jotenkin tosi pienillä painoilla, mutta huomasin kyllä lopputunnista miksi: jalkabiisejä olikin kahden sijaan kolme ja vatsat kesti varmaan 10 minuuttia, ei puhettakaan mistään Beauty Centerin "tee omaan tahtiin ja pidä taukoja" -mentaliteetistä vaan ukko tuli heti vääntämään takas oikeeseen asentoon jos yhtään meinas löysäillä. Melkosta touhua! No, tulipahan jumpattua ja nyt kyllä taas tuntuu jäsenissä...

Tämä viikko alkoi jälleen Pilateksella (ihana nainen joka tulkkaa mulle englanniksi välillä ohjaajana <3) ja työhommilla. Kielikurssin piti alunperin alkaa tänään mutta sehän lykkäänty tosiaan 2 viikkoa joten vielä ollaan täällä kielettömänä kulkurina. Yritin vähän tavata saksaa kirjasta töitten jälkeen ja illaksi mentiin kantakapakka Lebowskiin Samulin työkavereitten kanssa hengaamaan, kivaa oli jälleen kerran :). Tänään oon hoitanut asioita pankkivisiitin muodossa (tili on nyt avattu ja korttia odotellaan, jiihaa), lääkärissä kävin jälleen ja käskivät ens vkolla vielä mennä labrakokeisiin että katotaan onko tulehdus kokonaan hävinnyt, ja sitten metroilin toiselle puolelle kaupunkia tapaamaan ulkomaalaisten ToyTown-foorumin "trailing spouses clubia" eli naisia jotka on tullu tänne miestensä perässä. Oli mukavia tyyppejä, muutama jenkki ja muutama britti, tapaamispaikkana Schwartzes cafe joka oli Fhainin hintatasoon verrattuna järjettömän kallis mutta minkäs teet, olihan se siinä Kurfürstendammin kupeessa niin kai se käy järkeen. Ehkä ensi viikolla uudestaan :)


Astetta kivemman näkönen lääkäriaseman "odotushuone" eli sisäpiha




Vähän futuristisempaa arkkitehtuuria lähellä Kurfürstendammia

Ainiin! Ja sain varattua pitkän ahdistuksen jälkeen ratsastustunnin! Ei nyt menny ihan sille tallille mille oli ekana ajatellu kun niitten tyypillä on kännykkä kiinni koko ajan, mutta toiselle tallille pääsin perjantaina aamutunnille. Paikka on tämä ja raporttia seuraa sitten tunnin jälkeen. Ihan hyvää englantia puhui opetyyppi, kuulemma ei pysty kokonaan englanniks opettaan mutta mie sanoin että auf Deutsch on ihan hyvä, oppiipahan ainakin kieltä samalla ;). Tunnilla on ilmeisesti mun lisäksi vaan 1 muu tyyppi joten pitäs ainakin saada huomiota osakseen. Jänskää, iiih!

Mauerparkin valloitus ja uusia tuttavia

Viime viikonloppu huipentui vierailuun Mauerparkin kirpputorilla. Se oli kyllä täysin maineensa veroinen, jos sieltä ei jotain löydy niin sitten sitä ei ole keksitty. Sateinen sää oli vähän vienyt kuulemma osallistujamäärää pois, mutta silti kyllä kuhina kävi pöytien ympärillä. Iloksemme tavallisen kirpparikrääsän lisäksi Mauerparkissa oli hyvin edustettuna myös taitavat berliiniläiset graafikot toinen toistaan upeimpine tauluineen ja valokuvaprintteineen... ei ole vaikeaa arvata mistä tulevan kodin seinänkoristeet hankitaan ;).



Ruokamyyjiä kirpparilla oli toki paljon, me testattiin Sunny Burgereiden vegaaniburgereita. Oli tosi hyvää mutta chilikastike meikäläisen makuun liian tulista. Kojua pyörittävät miekkoset, joista toinen oli ilmeisen britti, olivat avaamassa ehkä syksymmällä Prenzlauer alleelle (muistaakseni) jonkun sulkeutuvan jätskibaarin tilalle oman burgerbaarin. Täytyy mennä tsekkaamaan sitten jos sieltä saisi vähempichilisiä vaihtoehtojakin :)


Sunnuntain ohjelmaan kuului myös toisen suomalaispariskunnan tapaaminen. Oli tosi mukavaa jutella ja jakaa kokemuksia, ja tuntui että ollaan sen verta samanhenkisiä että varmasti tapaamisia järjestetään jatkossakin. Istuttiin ensin Mauerparkissa kaljalla/kahvilla ja käväistiin lähellä olevalla Arkonaplatzin kirpparilla jossa ois ollut myös vaikka mitä vaan onneksi/valitettavasti käteinen oli jo tässä vaiheessa loppu. Vanhan Nokialaisen laturin sain kuitenkin ostettua vitosella, vaikka muuttokuormassa on kyllä tulossa entinenkin, piti vaan saada vanha puhelin käyttöön kun ostettiin saksalaiset sim-kortit vihdoin :).

Käytiin vielä käppäilemässä pitkin Prenzlauer Bergiä ja löydettiin kahvilat Morgenrot ja Kauf Dick Glücklich, joista lisää tarinaa jahka niihin sisälle asti ehditään, Kauf oli niin ääriään myöten (pihalla) täynnä ja jono sen mukainen että ei edes viitsitty alkaa miettimään jonottamista. Siellä pitää kuitenkin ehdottomasti käväistä myöhemmin, ainakin vohvelit on kuulemma superherkullisia :)




Sliipattua Prenzlauer Bergiä


Vähän särmämpää puolta

Kaikenkaikkiaan Prenzlauer Berg vaikutti ihan ookoo alueelta näin pienen katsauksen jälkeen, ehkä sinne voisi jopa muutta jos sopivan hintainen ja hieno kämppä löytyisi. Olen kuitenkin vielä tällä hetkellä Friedrichshainin puolella, täällä on jotenkin kivempi fiilis (ja vähemmän mammoja!)

Shoppailua (taas!) ja ruokaherkkuja

Viime lauantaina oli agendana käydä ostamassa Samulille lisää vaatteita. Ei tarvinnut mennä New Yorkeria pidemmälle ja poika pääsi kantamaan isoa ostoskassia :). Lisäksi käväistiin kengänmetsästysreissulla ja löytyikin Samulille tosi huiput kengät, vaan ei niitä ollut tietenkään sopivan kokoisena enää, niin jäivät sitten kauppaan :(. Mie ostin 30 päivän oppikirjan saksaa, jospa sillä saisi vähän kerrattua (nyt kun kuulin, että kielikurssi lykkääntyykin kahdella viikolla :(). Shopping spreellä löytyi myös aivan ihana Mystica-kauppa <3 josta tarttui mukaan muutama minikokoinen kumiankkanen kokoelman jatkoksi.



Alexasta matka jatkui kotia kohti ihanan kakkukahvilan kautta. Aivan yli-rich oli kyllä tuo mun suklaakakku, sitruunakuorrute oli taivaallista mutta ei voinut millään syödä kuin puoli palasta. Mutta taisi maksaa jonkun reilu kaks euroa että no harm done :D. Samuli söi nougat-juustokakkua joka oli aivan superhyvää myös. Nomnomnom..




Lisäksi löytyi ehkä lempparein jugurtti ikinä, Biokaupan suklaahippujugurtti. Me likey! Lauantai-illan iloksi kokattiin täytettyjä paprikoita ja valkosipuli-kermaperunoita espanjalaisen tafelweinin kanssa (jotain reilun euron pullo...ridiculous). Hyvää oli :)

Inglourious Basterds ja eka vilkaisu Sony Centeriin

Oiskohan tässä jo sen verran tolpillaan että jaksaisi blogata viime viikonlopusta. Naama alkaa näyttää suhteellisen omalta ja antibioottikuuri jatkuu, joten jospa se tästä...

Viime perjantaina käväistiin kattomassa Tarantinon uusi pläjäys Inglourious Basterds ja olihan hyvä! Suosittelen lämpimästi kaikille. Suosituslistalle pääsee myös Berliinin Sony Center (Potzdamer Platzilla), jossa leffateatteri CineStar (vain originaaleja leffoja!) sijaitsee. Melkoisen iso kompleksi oli kyllä Sony Center, valtavat kupoli (?) katon alla ravintoloita ja "seinillä" toimistotiloja, ja keskellä sitten tuo leffateatteri joka näytti aika pikkuiselta katsottuna ulkoapäin mutta salithan olikin sitten maan alla, jonne leffateatterin lonkerot ulottuivat.

Aika erinäköistä Berliiniä kyllä on tuo Potzdamer Platzin ympäristö, kuvat kertokoon. Näyttää just joltain rikkaitten jenkkiliikemiesten leikkikentältä kun on kaikki jenkkiketjut Subwaysta Starbucksiin ja Dunkin' donutsiin, jossa käytiin taas toteamassa että joo kerran vuodessa, hyi vee mitä keinotekosen makusia donitseja. Kyllä Arnolds vaan pesee Dunkkarit 100-0.


Jonkun pankin pihalla ollut lievästi moraalisesti epäilyttävä "Meillä on rahaa, teillä ei " -karhu (oma tulkinta ;))




Sille vähän rahakkaammalle kansalle


Sony Centerin kattoa


Lisää Sony Centeriä, keskellä pikkuruisena leffateatteri. Siellä on siis myös imax mutta siellä ei tällä kertaa käyty