tiistai 15. syyskuuta 2009

Saksalaisissa ruokakaupoissa ei ole mitään järkeä

...ja muita mietteitä. Suomessa on tottunut aina siihen, että kaupassa jauhot on samassa paikkaa, pastat yhdessä jossain muualla, ja niin edelleen. Not so here. Ok, onhan ne suurin osa samaa tuotetta samassa kohtaa hyllyä, mutta tänäänkin kummastelin Kaisersissa kun kävin pällistelemässä että ainakin jauhoja on monessa eri kohdassa (Luomutavara tietenkin ymmärtää että ne erotetaan...), pastaa ja nuudeleita samaten. Miksi? Myös tiettyjen tavaroiden puutos kummastuttaa: missä korppujauhot? Ei vain ole vielä kolmesta kaupasta löytynyt.

Sitten muihin asioihin. Viime viikonloppu meni mukavan verkkaisesti. Lauantaina oli aivan ihana ilma, joten mentiin jälleen ekskursiolle Prenzlauer Bergiin ja mm. Kollwitzplatzin aivan mahtavaan (joskin kalliiseen...) farmers marketiin Ja tehtiin uudelleen sama päätös kun viimeksi: viel zu viel Kinder! Joka paikassa mammoja vaunuineen ja huutavia ipanoita. Joo ei kiitos. Ja kun vielä hinnatkin kaikelle ruuasta drinkkeihin näyttää olevan järjestään euron-pari Friedrichshainia kalliimmat niin kyllä me taietaan tänne hoodseille jäädä. Onhan siellä Prenzl Bergissä hienoja taloja ja kaikkea mutta on se silti niin jupin tuntuinen paikka että ei ihan meidän mieleen.


Pretty Prenzlauer Berg in the sunshine... On siellä nättiä, ei voi kieltää


Lisää samaa tavaraa


Jollain lienee pienoinen fiksaatio tonttuihin...


Snack time! Naan-pizzaa rucolalla, aurinkokuivatuilla tomaateilla, oliivitahnalla ja jollain juustolastuilla. Olipa aika hyvää!


Lauantaina kokkailtiin jälleen, tällä kertaa kasvispihvejä jotka aiheuttikin suurenlaisesti hankaluutta kun ensin ei löytynyt sitä korppujauhoa (tehtiin sitten vehnäjauhoon ja enemmän niistä tuli lättyjä kuin pihvejä) ja sitten täällä kämpässä ei tietenkään ollu raastinrautaa, ja kuorimaveitsikin hajosi. No, siinä sitten "suikaloitiin" perunaa ja porkkanaa rikkinäisellä kuorimaveitsellä. Not so much fun. I miss my stuff!!!! Tahtoo jo omat kamat tänne ja asumaan omaan kämppään missä ei tartte katella vieraita ihmisiä. Waaah. No, kyllä se sieltä tulee kun jaksaa odottaa.

Lauantai-iltana käytiin ensin jälleen Prenzlauer Bergissä, tällä kertaa PushGalleriessa olevan laukkunäyttelyn avajaisissa, lähinnä syynä morjestaa yhtä suomalaista bloggaajatyttöä. Olikin hauska tutustua ja jatketaan harjoituksia kahvikupin äärellä joskus. Hyvää banaanikakkua oli hän avajaisiin leiponut, nomnom. Waaaas tahtoo leipomaan jo itsekin!!

Ilta huipentui sitten Samulin työkaverin Florianin luona jutusteluun ja Rock Bandin pelaamiseen. Autuutta päästä taas soittamaan lelukitaraa <3

Sunnuntaina käväisin sateisessa Mauerparkissa mutkan mutta masennuin ja palasin kotiin. Päivä jatkui luovalla tunteenpurkauksella kaikkea koti-ikävää ja muuta ikävää kohtaan ja Samuli sai ojennella nenäliinoja... Mutta alussahan kaikki on hankalaa ja kyllä tämä tästä, välillä vaan tämän pään kanssa joutuu niin pohjamutiin että pyh. Mutta ei muuta kuin uusia koitoksia päin, kivaa täällä oikeasti on vaikka välillä toiselta tuntuukin.

Sain jopa reippailtua sunnuntaina illan päälle ja käytyä jumpassa taas. Tällä kertaa oli vuorossa paikallinen Pump eli Body fit, jota veti hullu kehonrakentajadude. Kaikki teki jotenkin tosi pienillä painoilla, mutta huomasin kyllä lopputunnista miksi: jalkabiisejä olikin kahden sijaan kolme ja vatsat kesti varmaan 10 minuuttia, ei puhettakaan mistään Beauty Centerin "tee omaan tahtiin ja pidä taukoja" -mentaliteetistä vaan ukko tuli heti vääntämään takas oikeeseen asentoon jos yhtään meinas löysäillä. Melkosta touhua! No, tulipahan jumpattua ja nyt kyllä taas tuntuu jäsenissä...

Tämä viikko alkoi jälleen Pilateksella (ihana nainen joka tulkkaa mulle englanniksi välillä ohjaajana <3) ja työhommilla. Kielikurssin piti alunperin alkaa tänään mutta sehän lykkäänty tosiaan 2 viikkoa joten vielä ollaan täällä kielettömänä kulkurina. Yritin vähän tavata saksaa kirjasta töitten jälkeen ja illaksi mentiin kantakapakka Lebowskiin Samulin työkavereitten kanssa hengaamaan, kivaa oli jälleen kerran :). Tänään oon hoitanut asioita pankkivisiitin muodossa (tili on nyt avattu ja korttia odotellaan, jiihaa), lääkärissä kävin jälleen ja käskivät ens vkolla vielä mennä labrakokeisiin että katotaan onko tulehdus kokonaan hävinnyt, ja sitten metroilin toiselle puolelle kaupunkia tapaamaan ulkomaalaisten ToyTown-foorumin "trailing spouses clubia" eli naisia jotka on tullu tänne miestensä perässä. Oli mukavia tyyppejä, muutama jenkki ja muutama britti, tapaamispaikkana Schwartzes cafe joka oli Fhainin hintatasoon verrattuna järjettömän kallis mutta minkäs teet, olihan se siinä Kurfürstendammin kupeessa niin kai se käy järkeen. Ehkä ensi viikolla uudestaan :)


Astetta kivemman näkönen lääkäriaseman "odotushuone" eli sisäpiha




Vähän futuristisempaa arkkitehtuuria lähellä Kurfürstendammia


Ainiin! Ja sain varattua pitkän ahdistuksen jälkeen ratsastustunnin! Ei nyt menny ihan sille tallille mille oli ekana ajatellu kun niitten tyypillä on kännykkä kiinni koko ajan, mutta toiselle tallille pääsin perjantaina aamutunnille. Paikka on tämä ja raporttia seuraa sitten tunnin jälkeen. Ihan hyvää englantia puhui opetyyppi, kuulemma ei pysty kokonaan englanniks opettaan mutta mie sanoin että auf Deutsch on ihan hyvä, oppiipahan ainakin kieltä samalla ;). Tunnilla on ilmeisesti mun lisäksi vaan 1 muu tyyppi joten pitäs ainakin saada huomiota osakseen. Jänskää, iiih!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti