Uudenvuoden jälkeisenä viikonloppuna käytiin Dresdenissä, ja siitä reissusta ei vissiin olla kuvia vielä lisätty, joten tässäpä pari. Melko harmaata on, mutta tosiaan varmasti kesällä hieno kaupunki.
Tuttujen vieraillessa kaupungissa pyörähdeltiin Friedrichshainissa vähäsen, muun muassa tuli ensimmäistä kertaa käytyä tässä edellisen kämpän vieressä olleessa PiraX-Berliinissä, joka on melko soma kauppa täynnä sisustussälää ja vähän vaatetustakin, tosin hinnat oli järkyttävät. Kauppa on auki silleen kolmesti viikossa neljästä yhdeksään, joten ilmeisesti tämä on lähinnä jonkun projekti, jossa se saa olla kauniiden tavaroidensa keskellä ja esitellä niitä välillä vähän muillekin.
Tammikuussa aikaa on ottanut melkolailla vuokrahepan etsintäprojekti. Otetaanpa pieni recappi tilanteen etenemisestä:
Tapaus Bora:
Bora oli hannoverilainen läsipää rautias tamma. Sijainti Wuhlheidessa, eli puiston keskellä jossain ihme kotieläinpihalla, S-bahnilla lyhyt matka mutta asemalta reilun vartin kävely. Huonot puolet: aivan minikenttä jota ei kukaan talvella käytä, hepalla ei kenkiä, joten siellä ois sitten pitänyt käynti/maastakäsintyöskentelyä harrastaa puolimetrisessä hangessa ties kuinkamonta kuukautta. Sanoin lopulta kiitos ei kiitos, vaikka heppa vaikutti tosi kivalta ja jopa hyvin koulutetulta.
Tapaus Arko, Hanni, Lucy ja Lea:
Nämä kaverit löytyivät sitten Hoppegartenista laukkaradan vierestä, eli S-bahnilla itään C-sektorille (jonne ei mulla tietenkään lippu yllä joten pimeenä on vähän matkailtu...). Talli kiva n. 17 hepan paikka, vuokraajia näillä hepoilla aika monta ja osa lapsukaisia, jonka kyllä hepojen käyttäytymisestä tai lähinnä käytöstapojen puutteesta havaitsi. Arko oli ihan mukava isohko Haflingeri, vähän kiireinen ja laukka melko vauhdikasta, mutta aika jees. Se olikin niistä sitten suosituin tietenkin. Hanni eli Hannibal oli pienempi, tosi raaka jyräponi josta en kyllä juurikaan tykännyt. Lea oli vielä pienempi, sitä en edes testannut. Lucy oli sitten isompi kimotamma, jolla lähes aina ratsastetaan ilmeisesti sivuohjilla (tai "kolmio-ohjilla", Dreieckzügel, niinkuin sitä täällä kutsutaan, kuitenkin siis se mikä menee mahavyön alta kuolaimien kautta satulan molemmin puolin kiinni). Miehän en niitä suostunut laittamaan, ja kyllä se melko pää taivaassa -menoa oli, toisella kerralla vielä enemmän, mutta jaksan silti uskoa että kyllä siitä ihan jees ois tullut jos enemmän ois kokeillut. Mutta nämä kaverit tietenkin muuttavat tuossa huhtikuun alussa vielä yhden pysäkin kauemmas ja siitä on sitten vissiin kans joku vartin kävely, joten sanoin että mieluummin etsin semmosen hepan jonka kanssa vois sitte varmasti jatkaakki, en ole ollenkaan varma että noin kauas haluais enää lähteä. Lisäksi uudessa paikassa ei ole maneesia,joskis nykyinenkin maneesi on pohjaltaa niin karmeaa hienonhienoa hiekkaa että se pölisee jo kun sinnepäin katsoo, ei tee hyvää hepoille eikä ihmisille...
Tapaus Gerry
Seuraava yritys oli sitten 23-vuotias pappa-hannoverilainen, joka asui sikaisolla tallilla keskellä ei mitään, jonne on tunnin matka. Kärttyisä ja kankea, tässäpä kaksi sanaa millä tätä uutta tuttavuutta kuvailis. Ei tietenkään ekalla kertaa saa mistään hepasta kovin kattavaa kuvaa, ja varmasti käytös ois muuttunut kun se kanssa enemmän ois puuhaillut (näin ainakin omistaja oli mieltä), mutta maneesissa testattaessa hepo oli kyllä niiiiin nihkeä että ei semmoisella huvikseen ratsasta. Siispä jälleen kiitos, ei kiitos.
Tapaus Koulutykki
Seuraava koe-eläin olisi sitten jonkun kouluheppa, jolle se etsii tyyppiä joka osaa sen ratsastaa kuolaimelle ja muutenki tehä kunnolla töitä. Jaa-a, saas katsoa miten käy, kyllähän sitä nyt joskus ehkä osasi ratsastaa, mutta tässä 5kk humputtelun jälkeen ei kyllä ole taidot ihan sataprosenttisesti hanskassa. No, pitää käydä katsomassa ja kokeilemassa, ja jos se ei kelpuuta, niin sitten on voivoi ja etsintä jatkuu.
Noniin, siinäpä sitä heppa-avautumista siitä kiinnostuneille :D. Jatkan tässä työurakkaa ja flunssan parantelua ja poden huonoa omaa tuntoa kun en mennyt taaskaan kouluun (no, ehkä sen saa superkurkkukivulla ja huonosti nukutulla yöllä anteeksi).
Seuraavaan kertaan taas!
