Kämppä!! Ja Tavarat!!

Nyt ne tuli!! Ja kauan on odotettukki. Kuukauden verran sai kinuta ja ruinata mutta nyt toi J. Puljula vihdoin tavarat ja jopa 200 euron alennuksella kun piti odottaa. Ihan hyvä siis. Kämppä alkaa hiljalleen muovautua kuosiinsa, ja kuvia seuraa hieman myöhemmin. Tässä kuitenkin pieni katsaus tähän pariin viime viikkoon:

Marraskuun puolivälissä järjestettiin paikallisessa Messukeskuksessa Import Shop Berlin -niminen tapahtuma. Shoppailua siis, ja näytteillepanijoita joka maailman kolkasta. Oli kyllä mukavaa kierrellä ja katsella tarjontaa, vaikka kovin paljoa ei mukaan tarttunutkaan. Varsinkin Afrikan sektorit joissa myytiin kaikkea djembe-rummuista koristeiden kautta vaatteisiin oli kovin hienoja. Ja niitä ihania lamppuja, voi kun olisi ollu enemmän rahaa... ;) Vaan eipä sitä kaikkea voi saada ja taitaa tuota tavaraa olla ehkä jo ennestäänkin ;)


Lähistötourneeta on tehty tässä sen verran taas, että löytyi kunnon lähiöostoskeskittymä Toom-työkalumarketteineen ja muine kauppoineen. Siellä on myös paikallinen Jysk eli Dänische Bettenlager, joka on ilmeisesti samaa ketjua kun ainakin visuaalinen ilme on täysin sama. Matkalla myös tällainen ilmeisen unohdettu ja ränsistynyt lasten leikkipaikka, jota on toisesta päästä alettu jo uudistaa:


Museoihinkin on jo ehditty, Samuli suostui shoppausmarkkinoille niin minä suostuin Deutsches Histrorisches Museumiin (tai johonkin vastaavaan) jossa riittikin sitten Saksan historiaa aina e.a.a-ajoista nykyaikaan. Valtavasti nähtävää, enkä oikein kiinnostaivimpia nykyajan juttuja jaksanut edes katsella kun oltiin jo 2 tuntia kierretty... Mutta olihan tuo ihan viihdyttävä. Mukaan tarttui pari kuvaa hienoista haarniskoista, sekä melko ufonnäköisesta ruttomaskista jonka ruttolääkärit pani päähän mennessään visiitille potilaan luo, nokkaosaan laitettiin yrttejä vissiin hajun ehkäisyksi ja kai ne jotain desinfioivaa/puhdistavaa vaikutustakin antoi, kuka tietää... Melko Donny Darko -esque naamio kuitenkin.



Suomiblogaajien kokoontumisajotkin järjestettiin taas, tällä kertaa Maijun ja Arton korkealla olevassa pikkulukaalissa (hieno sisustus ja superkäytännöllinen keittiö ;)). Sushi oli illan teema, ja paljon sitä tehtiinkin :D. Maistui ihan hyvältä, vaikka riisin koostumus jättikin vähän toivomisen varaa.. Mutta tulipahan tehtyä ja hauska ilta oli jälleen kerran (*hyvää Jägeriä* khihhih...)


Marraskuun ilma on kyllä muutamaa sateista päivää lukuunottamatta hellinyt meitä Berliiniläisiä. Pikkuisen kyllä naurattaa lueskella suomalaisten Facebook-valitusta loskasta ja kylmyydestä... ;). Täällä on ollut viime viikot n. 10-15 astetta (nyt kyllä alkoi kylmetä) ja aurinkoista niin että lähes T-paidalla on tarjennut. Näin kylmää ja loskaista meillä:



Lämpimiä ilmoja on juhlinut myös Frankfurter Torin risteyksen resident-pelle (tällä kertaa yksin)... Pari tyyppiä on koko kesän siinä aina vihreitten jalankulkijavalojen aikaan tehnyt vaikka mitä jonglöörauksesta yksipyöräisellä kikkailuun... Melko viihdettä! Ihmettelen vaan miten ne päivä toisensa perään jaksaa kiittämättömille valoissa odottaville autoilijoille esiintyä, kertaakaan en oo nähnyt että kukaan olisi niille lantteja antanut vaikka niitä aina pyytävätkin... Mutta kai siinä taito kasvaa ja saa harjoitusta tuossakin.


Viime viikonloppuna Samulin potiessa sikaflunssaa (itse kävin piikillä ja toivoin parasta, ja ei ole tarttunut \o/. Vielä ainakaan...) kävin vähän kirpputoreilemassa. Boxin kirpparia ei jostain syystä ollut niin suuntasin Mauerparkkiin. Saldona hieno vanha peltirasia. Sitten vielä käväisin Kreuzbergissä Suomalaisilla joulumarkkinoilla (Suomikeskus sijaitsee valitettavasti kirkon yhteydessä :/) herkuttelemassa karjalanpiirakalla munavoin kera, ja mukaan tarttui pari pussia torttuja (ei superhyviä mutta kumminkin). Tarjolla olis ollut vielä kaikenlaista joulukarkkia, ruisleipää ja loimulohta, mutta päätin odottaa jouluun asti näitä herkkuja :)


Sikapiikin ottamispäivänä tapahtui muutakin jännää, nimittäin Prodigyn keikka <3. Oli ihan hirveästi porukkaa, mutta kaukana olevista katsomoista sentään näki jotain (vaikka kuvasta ei niin voikaan päätellä ;)). Vellovan ja hyppivät ihmismassa sekaan ei ollut kipeän rokotuskäden ja tolppakenkien puutteen takia mitään asiaa (kokeilin sitäkin huonolla menestyksellä) niin tyydyin sitten bilettämään katsomon omassa pikku kulmassa. Oli hieno keikka vaikka eivät kyllä ukot riehuneet ehkä enää ihan nuoruusaikojen tahtiin, mutta kyllä tuo oli kerran elämässä nähtävä :)


Kotimatkalla metro oli lähes tyhjä. Tältä siellä näyttää kun ei ole ketään muita kyydissä:


Muita viikon supertapahtumia oli New Moonin ensi-ilta. Olin vähän pettynyt, että näytös oli "vain" 8-salissa, kunnes menin sisään ja huomasin että se on varmaan isoin leffateatterisali missä olen koskaan ollut :D. Leffa oli tosi hyvä, ja varmasti pitää käydä uudelleenkin katsomassa, ehkä ystävärakkaan kanssa joulunaikaan Oulussa? (vink vink ;)). Sony Centerissä oli komeat jouluvalot:


Ja Potsdamer platzilla soma joulutori.



Jäämäki ei oikein raukka kestänyt helteitä ja suli kovaa vauhtia... Silti ihmisillä näytti olevan kivaa kun siitä kumirenkailla laskivat joidenkin ysärihittien tahtiin. Voi näitä saksalaisia...



Tässäpä taas kuvakollaasia tältä erää. Seuraavalla kerralla sitten jo ehkä kurkistuksia kämppään. Stay tuned! :)

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Kyselyikäinen Lilje tässä moi!

Mistä johtuu, että:

-saksalaiset pussipastat ja nuudelit maistuu kaikki aivan hirveältä mutta suomessa on joitakin jopa syötäviä versioita?
-jos leivän jättää pöydälle pitkäksi aikaa, se kovettuu, mutta jos piparit jättää pöydälle, niistä tulee pehmeitä?
-saksalaisissa konditorioissa/paikoissa missä myydään jotain tiskeistä pitää aina olla se nimilappu roikkumassa edellisestä hyllystä eikä silleen niinkun sen oikeesti pitäis olla että kakun nimi lukee kakun alla olevassa lapussa?
-täällä ei osata jonottaa vaan seistään häröpallossa niin ettei kukaan tiedä, onko ihmisiä jo palveltu vai ei?
-vegaaniranskalaiset maistuu paljon paremmilta kuin tavalliset?


Tässäpä nämä tällä kertaa, lisää ihmetyksenaiheita seuraa myöhemmin ;)

Kämppää ja syystunnelmia

Meillä on kämppä! Wiihii! Vähänkö siistiä. Lukaalissa on tilaa hulppeat 93 neliötä, joista tosin osan nielee joka huoneissa olevat vanhat kamiinat (ei valitettavasti enää toiminnassa). Keittiössä on vain liesi ja tiskipöytä, joten sinne pitää rakentaa ja koota muu systeemi. Korkeat huoneet on, tuplaovet huoneiden välillä ja parveke Frankfurter Tor -näkymillä. Melko siistiä! Kuvia tulee, jahka on jotain huonekaluja paikoillaan.

Vähemmän siistiä onkin sitten odotella kamoja saapuvaksi Suomesta. Muuttofirman köpö on vaan jatkuvasti sitä mieltä että joo tuodaan tuodaan tässä joskus. Viikon lopulla meinaamme kuitenkin lyödä nyrkin pöytään ja ärähtää, että tämmöisesti vitkuttelusta ei ollenkaan ollut sopimusta solmiessa puhe, ja jos ei kuormaa ala näkyä niin pitää vähän neuvotella kyllä loppumaksun suuruudesta sitten, kun maksetaan tässä sitten vuokraa kämpästä jossa ei voi asua kun siellä ei ole *mitään*. Että näin näillä main.

Kivempiin aiheisiin:

Halloween vilahti jälleen tutussa turvallisessa suomalaisseurassa. Käytiin katsastamassa Berliinin korkein ei-ihmisen tekemä paikka eli Victoriaparkin kukkula ja siellä oleva muistomerkki (jäi kyllä vähän epäselväksi että minkä muistoksi tämä nyt oikein oli pystytetty):


Näkymiä kukkulalta...


...ja itse muistomerkki

Pikaisen pussikaljoittelun (ja Halloween-keksittelyn :)) jälkeen siirryimme sisätiloihin syömään jotain nepalilais/intialaista safkaa, joka oli ihan ookoo mutta ei tajuntoja räjäyttävää.


Veriset Halloween-keksit

Sen jälkeen vielä odottelimme päivän pääeventin eli baari Zyankalin aukeamista jossain tusina-drinkkipaikassa jossa oli kylmä ja drinkit hinnoissaan sekä musiikki kauheaa. Mutta tulipahan käytyä.



Sitten suuntasimme siis bar Zyankaliin, joka on pieni kellaribaari jossain päin Kreuzbergia (ja ilmeisesti myös Möckernbrücken U-bahnin lähettyvillä...). Sisustus upeaa gootti-luuranko-ruumisarkkuhärpäkettä (ei vain Halloweenin kunniaksi!), musiikki ok kunhan ensin päästiin eroon paikan pitäjän M.A Nummisen levystä (vissiin tunnisti että ollaan suomalaisia... joo eka biisi ihan hauskaa hahhahhaa mutta koko levy...not so much. M.A. vaan on huono!) Halloweenkeksilahjuksilla saatiin musiikkikin sitten kyllä vaihtumaan. Paikan oma Zyankalibräu eli 8,5% ruskea varsin hiilihapoton kalja nousi nuppiin siihen malliin että loppuilta päättyi baarin jälkeen melko lyhyeen hennon huonovointisuuden yllättäessä ;). Mutta hauskaa oli silti, ja baaria voin lämpimästi kaikille suositella, mutta varoituksen sana tosiaan tujusta talon oluesta!


Varoituskylttejä oli pitkin baaria...



Kyltti opastaa verenluovutukseen


Ruumisarkku-pöytä muumioineen

Tallillakin sain jälleen käytyä. Tällä kertaa testin kohteena oli herra Stolpmannin keskiviikon iltatunti. Porukka vaikutti mukavammalta (sennutätejä, suunnilleen mun ikäluokkaa ja vähän vanhempia) mutta edelleen harrastettiin osastossa ratsastelua :(. Kysyin tästä opettajalta ja hän tuumasi että ainakin kaikilla hänen tunneillaan ratsastetaan osastossa. No, ei kai se niin paha loppupeleissä ole: alussa kuitenkin verkataan reilun aikaa ravissa ja laukassa omia hommia, ja lopussa saa tehdä kans sitten hetken omia ennen kun lopetetaan. Ja en mene sen narttuopettajan tunnille kyllä vaikka siellä saisikin omia kuvioita harrastaa. Mieluummin edes suunnilleen ookoo kokemus kuin tippa linssissä tunnin jälkeen itsetunto maassa open karjuttua naama punasena jotain josta ei vaan ymmärrä. Että jatkamme siis tätä rataa.

Tällä kertaa hepestinä oli vissiin joku 8-9 vee ex-suomalainen (!) hyppyheppa Lennon joka oli varsinainen luonne, ensin oikein mukavaa kaveria karsinassa, sitten kovasti olisi halunnut hampailla tehdä tuttavuutta, ja selästä käsin melkoinen änkkäpänkkä, varsinkin alussa testasi kyllä reippaasti että ai pitikö jotain. Muutenkaan ei olisi saanut ohjia kyllä juuri ollenkaan olla kädessä kun heti piti päänheilutuksella alkaa protestoimaan. Pätkiä ihan ookoo välillä mutta vaatii lisää treeniä ;). Vähän isot askeleet mutta ei mitään järisyttävää. Mal sehen, mikä elikko ensi kerralla alle tulee - toivottavasti ei ainakaan tunnilla mukana ollut kimo poni joka hyppi pystyyn ja protestoi lähes koko ajan jos piti tehdä jotain muuta kuin juosta jonkun toisen hepan perässä. Mutta Lennonilla ei tarvinnut sentään pitää sivuohjia! Martingaalit sillä kyllä oli, mutta vähän edistystä kuitenkin...

Ilmoittelenpa taas, kun muuttotilanne etenee johonkin suuntaan tai jotain muuta jännää tapahtuu. Tänä iltana kaverin luo katsomaan Mauerfallin juhlallisuuksia telkkarista (ei huvita mennä sateessa satojen tuhansien kanssa parveilemaan kaupungille) ja huomenna vihdoin tukanleikkuu, jipjip!

Iloista syksyä <3

Vieraat poistuu, arki jatkuu

Huh, olipas pyöritystä! Ensin Äiti kylässä, sitten kaveripariskunta. Tosi kivaa kyllä oli, mutta nyt on aika huokaista. Viime postista on jo hetki vierähtänyt siis, eli summataanpa tässä mitä kaikkea on tullut harrastettua:

Kävin (Samuli makasi kotona sairaana :() suomalaisen bloggaajaköörin kanssa tutustumassa Abstinttibaariin, joka oli vielä kello 19 kun se avattiin oikein mukava. Drinkkilista oli pitkä kuin joku pitkä asia, ja drinkit sisälsi ainakin reippaanlaisesti alkoholia (ehkä vähempikin olisi riittänyt). Itse absintti nyt jäi tällä erää kokeilematta, mutta niitä näytti olevan tarjolla kyllä melko vaikuttava lista. Sitten lähdettiin ruokapaikan metsästykseen ja päädyttiin vegaaniravintola Hans Wurstiin, jossa ruoka kyllä oli ihan maittavaa mutta tarjoilu niin onnettoman hidasta (itse piti hakea tarjoilija tiskiltä tilausta ottamaan. Kahteen otteeseen...) että tuonne ei ehkä toista kertaa eksy. Ihan hauska paikka kuitenkin, ja testaamisen arvoinen jos odotus ei haittaa.


Falafelit Hans Wurst style. Delish!


Kanssasyöjän vegeburgeri. Oli kuulemma myös hyvää

Ja jälkkärikakku (suklaa/appelsiini.) Myöskin vallan edible

Sitten vielä yksien drinkkien kautta Villa Orangeen (Eberswalder strasse 35), joka oli myös oikein lunki paikka sohvineen ja laiskanlinnoineen (ja naistenvessoineen, tsekkaa kuva!), mutta sisätupakointi aina vähentää pisteitä :(. Oikein kiva ilta siis kaikenkaikkiaan, ja jatkoa seuraa :)


Villa Orangen "wc". Melko luksus :)


Lelukaupan hieno Halloween-viritelmä

Sitten tulikin Äippä kyläilemään. Tehtiin aika lailla perus-turistijuttuja eli jonotettiin Reichstagin kupoliin illalla kylmässä (no olihan se ihan jees vaan enpä jonottas toistamiseen), käytiin pällistämässä Schloss Charlottenburg (hieno! ei käyty tosin "uudessa" siivessä ollenkaan ja puistotkin jäi kylmän sään taia kiertämättä), Juutalaismuseoon tehtiin visiitti (en ole museihminen... mutta rakennus oli hieno) ja löydettiin samalla söötti bio-lounaskahvila (kuva alla, sijainti jossain Hackescher marktin U-bahnista pohjoseen).


Melkoisen space age -kliininen Reichstagin metroasema. Osa U55-linjaa joka on ihan vastavalmistunut ja käsittää vasta 3 pysäkkiä. Yhdistetään myöhemmin U5:een


Reichstagin kupolia sisältä. Sielläki oli kylymä... ja reilun tunnin jonotus ulkona ei ollenkaan lämmittänyt myöskään


Lounaskahvila bio-joku. Ihania kukkia ja kakku maistui <3


Hallesches torin kaarien alla kahvilassa ihan hyvä mutta kuivahko Sacher

Kaikenlaista siis. Ja toki syötiin hyvin ravintoloissa. Burp. Lisäksi sattui pari aurinkoista päivää niin tepasteltiin mm. Nikolaiviertelissä joka on kyllä hyvin viehko vaikkakin ihan minialue.


Nikolaiviertelin putiikkeja


Nallukka-pallukat otti aurinkoa nallekaupan edessä


Nikolain kirkko


Vielä pikkukujien tunnelmia

Lisäksi käytiin harrastamassa high-browtaidetta konsertin merkeissä. Varasin liput Philharmonien jousikvartetin konserttiin, mutta loppujen lopuksi istuttiin kuitenkin jonkun n. kolmikymppisen turkkilaistyttären pianokonsertissa... Älä siis koskaan luota lippuihin! Ois pitänyt itse jotenkin ymmärtää kun lipuissa luki että "Philharmonie" että tämä ei tarkotakaan sitä itse kokoonpanoa vaan paikkaa, joka ois ollu ilmeisesti Potsdamer platzilla jossain. Vaan eipä sitä kukaan meile kertonut, ja liputkin piti lunastaa Gendarmenmarktilla olevasta Konzerthausista joka on Filharmonikkojen "kotitalo". Hyvin mystistä siis, mutta päästiinpä ees johonkin konserttiin, talo oli hieno (ja itse Gendarmenmarkt Festival of Lights -valaistuine kirkkoineen... melko komia, I must say!) ja kyllähän se tytär ihan hyvin soitteli. No harm done siis, paitsi perusärsytys kun taas tuli jotain mokattua ;).


Jompikumpi kirkko (Gendarmenmarktilla on 2)


Ja komea Konzerthaus iltavalaistuksessa


Friedricshainin Sri-lankalaisravintolan (Grünbergerstrasse jotain) antimia. Ihan hyvää ja värikästä mutta älkää vaan tilatko paistettuja nuudeleita, ne näytti (ja maistui) suoraan kaupan valmispussista otetuilta.


Juutalaismuseon läheistä väriloistoa

Torstai kuluikin sitten pitkälti lentoasemalla kun ensin vein sinne Äipän ja odotin seuraavan satsin eli ystäväpariskunnan saapuvaksi. Taas harrastettiin ravintolailua reilulla kädellä, käytiin tsekkaamassa Kreuzbergin hoodeja Bergmannstrasselta ja Zosseneder Strasselta (jossa makea levykauppa Space Hall, varsinkin vinyylin ystäviä hemmotellaan) ja hienoilta näytti. Tehtiin myös ensimmäinen visiitti Kaufbariin joka ei kyllä ollut ollenkaan mainettaan huonompi vaan tosi söötti ja juomatkin ookoot. Täältähän saa siis ostaa mukaan kaiken huonekaluista lähtien jos huvittaa. Aika hyvä konsepti, says I. Myös Cupcake Berliniä tuettiin, ja todettiin Chait edelleen loistohyviksi (saa soijamaidolla!) mutta muffinssit vaan ei oo niin kauhean hyviä, sad to say... Bonuksena löydettiin ehkä maailman ihanin suklaa/torttupuoti Olivia josta kyllä täytyy ostaa joululahjoja mukaan. Täältä sai myös Cupcaken chaipönttöjä. Ja mainitsinko suklaan...

Tehtiin myös ekskursio Neuköllniin (ugly-ass place) jossa oli blogiystävän suosittelema TKMaxx-tavaratalo. Sieltä jäikin mukaan vähän leivontavehkeitä ja saattaa joutua käymään uudelleenkin, kun siellä kuulemma vaihtuu valikoimat lähes viikoittain. Nyt löytyi mm. non-stick kaulin sekä pie-vuoka, joka saa sisäänsä kurpitsapiirakkaa tai jotain muuta jahka tästä kauppaan ennätän.


"Luonnonkaunis Neukölln" Hermannplatzilla. Ei voi suositella


Myöskään Currywurstia (ainakaan tästä kioskista) ei voi suositella kenellekään. Urgh. Välttäkää siis Hermannplatzia ;)


Halpaa terapiaa

Kiirettä pitänyt siis! Tallilla en ole ehtinyt käydä, mutta eilen tein ekskursion Fehrbelliner platzilla (eli aika kaukana...) olevaan ratsastustarvikekauppaan raippaostosten merkeissä. Olikin ehkä pikkuisen hyvät valikoimat, kahdessa kerroksessa ja kouluraippoja olis saanut aina 130 mittaisiksi asti... tyydyin kuitenkin normaaliin 110:iin ettei näytä ihan niin dorkalta sitä raahatessaan pitkin julkista liikennettä. Ja maksoi huimat 7 euroa.

Myös toinen halvempi asia löytyi: hiusvärit! Suomessa maksaa aina jonkun 9-13 euroa semmoinen kestoväritönkeli, täällä sai alkaen kolmesta eurosta... Hieno maa. En oo vielä saanut purkkia päähäni laitettua mutta eiköhän sekin tässä loppuviikosta tapahdu. Sitten vaan pitäs jaksaa/uskaltautua johonkin hiustenleikkuumestaan. Huih.

Kämpän etsintä saattaa olla loppusuoralla. Kävin katsomassa craigslistiltä löytynyttä Petersburger strassen kämppää, joka oli iso ja aika jees. Keittiö pieni koppi eikä ollut muuta kuin hella ja tiskipöytä, mutta senhän saa laitettua. Ja vähän kalliin puoleinenkin. Sitä siis meille tarjottiin ja kaipa me se sitten otetaan. Yksi pieni mutta tässä vielä on matkassa kuitenkin, käytiin katsomassa Prenzlauer bergissä Samulin työkaverin kämppää joka oli AIVAN IHANA OMG, ainut vika vaan että se on Prenzlauer bergissä ja juuri tein kolmen kk:n sopparin Friedrichshainissa olevalle salille (naisten sali! paljon jumppia! yay!) joten se ois nyt vähän niinkun kaukana. Ja lisäksi eihän sitä voi vannoa että vaikka ne laittaiskin meidän hakemuksen ekana kämppää, välttämättä sitä ei kuitenkaan saada. Joten päätettiin nyt, että yritetään vähän pitkittää Petersburger strassen sopparinkirjoitusta ja utsia sillä välin, saatasko se Prenzlauer. Jos saadaan, otetaan se, jos ei ehditä niin otetaan Petersburger. Either or, toivon suuresti että kohta päästäis oikeesti omaan kämppään asustamaan!

Eihän ne huolet tietenkään siihen lopu kun pitää alkaa hommaamaan nettiä ja kalustetta ja muuttofirmaa tännepäin mutta oispahan ainakin yks etappi takana. Sormet ristiin siis!

Hiljaiseloa

Syksy tulee vauhdilla ja sen mukana kylmyys, tuuli ja sade. Plääh. Ja superplääh varsinkin kun ei ole lämpimiä vaatteita vaan pitää lähinnä pistää koko vaatekaapin sisältö päälle aina ulos mennessä. Tahtoo omat tavarat! Tahtoo omat vaatteet! Mutta sitä ennen pitäis löytyä kämppä. Tähän mennessä ollaan käyty katsomassa kahdeksaatoista kämppää (!), kahteen on laitettu hakemus, mitään ei oo (vielä) kuulunu eli toivo elää mutta myös etsintä jatkuu. Huoh... alkaa todellakin puuduttaa jo tämä, tahtois vaan löytää ja saada jonkun mukavan kolon mihin vois omat tavarat tuotattaa ja alkaa jo vähän niinkun oikeasti asumaan täällä. Vaan ehkä sitä jossain välissä....

Ratsastamassa kävin ekaa kertaa uudella tallilla nyt ryhmässä, ja oli huomattavasti vähemmän kammottavaa kuin viimeksi. Heppa oli sama -94 syntynyt aika jäykkä tamma Girl ja taas mentiin sivuohjilla, mutta ilmeisesti se on lähinnä täällä hevoskohtaista, tämä kun tykkää kuulemma juosta pää taivaassa ja kipeyttää selkänsä eikä tehdä mitään järkevää. No, ois se ehkä kulkenut ilmankin. Mutta ehkä ens kerralla jo voi kysyä että voisko nämä saatanan laitteet nyt ottaa pois. Tai ehkä ens kerralla ois joku toinen hevonen.


Girl-hepetsi
Tunti sinänsä oli myös aika mielenkiintoinen... alussa käveltiin ja ravailtiin ja laukattiin omaan tahtiin (käynnissä EI SAA olla uralla, ravissa ON PAKKO olla uralla... gaah. No sai siellä nyt ympyröitä yms tehä mutta uralla oli pakko pysyä.). Sitten mentiinkin possujunaosastossa lähes lopputunti, siinä sitten ravattiin, tehtiin voltteja, radan poikki ratsastuksia, etuosakäännöksiä pari ja vähän (aika hirveää mutta silti kehuja saanutta) käyntiväistöä. Ei sentään laukattu osastossa, siitä nyt ei ois tullu kun sanomista. Lopputunnista sitten taas laukattiin erikseen. Olin siis tällä kertaa toisen miesopen tunnilla, joka oli huomattavasti sympaattisempi kuin se biatch mikä viimeksi yritti meikältä nöyryyttää ratsastushalut pois. Saattaa kyllä olla että en sen tunnille enää ikinä mene. Varmaan ehkä osaa opettaa paremmin kuin tuo mies ja kiinnittää enemmän huomiota asioihin, mutta mitäpä hyötyä niistä ohjeista on jos a)niitä ei tajua, b)toisella menee hermot kun ei tajua ja c)alkaa vaan vituttaa ja haluaa lopettaa koko leikin kesken. Eikö tämän pitäs vissiin olla ihan kiva harrastus kuitenkin? ;)


Maneesi. Huomatkaa ihana gramaanikiskottu hepo kuvassa... Vai onko ne gramaanit mitkä menee vyöstä kuolaimen kautta käteen toisiksi ohjiksi? Mie en tiiä näistä apuvälineistä oikeen mitään...


"Pyöröaitaus" eli juoksutusrinkula


Tallinpihaa. Rakennuksia ympäröi koko pihaa. Yksäreitä on siis aika reilusti. Ja on muuten tosi komeita, isoja hepoja! Kuola valuen katsoin yhtäkin jytkylää kun samaan aikaan sitä emäntänsä ratsasti. Ja ilman mitään sivu/apuhärdellejä ja näytti aikas hienolta menolta. Ei täällä kaikki siis mitään apuremeleitä käytä...


DB:n salainen talliboikotti: just tietenkin tallien lähellä olevat S-bahniasemat on suljettu. Figures...

No, seuraavalla kerralla taas lisää tarinaa, ja yritän varata semmosen tunnin missä ei mennä possujunassa. Ja siis osasto on auf Deutsch Abteilung. Jos jotakuta kiinnostaa ;)

Muita kuulumisia: saksankurssi etenee hiiitaaaaaasti. Kauheaa nysväämistä jokaisen pikkuasian parissa kun ihmisille vaan ei mee jakeluun vaikka tuhat tehtävää tehtäisiin ja miljoona kertaa kerrattaisiin. No, oppiipahan ainakin, vaikka onkin aika turhauttavaa suuren osan ajasta. Mutta näillä mennään, kalliimpiin kouluihin ei ole varaa ja mitä oon kuullu kokemuksia niin ei se nyt muuallakaan niin huima tuo tahti ole, varsinkaan tällä Grundstufe- eli perustasolla, sitten kun pääsee Mittelstufelle niin alkaa vähän jo edetä, ehkä siksi että sillon tippuu pois nuo jotka vaan ei pysy mukana.

Muuten tänne ei sitten kuulukaan mitään kummempaa. Eilen käväisin parin suomalaisen blogaajatytön kanssa kahvittelemassa ostoshelvetti-Alexassa kun oli vähän kiire ja ulkona ruma ilma niin ei jaksanut raahautua muualle. Käytiin sikahintaisessa jätskibaarissa josta sai myös muuta evästä. Avaramaiju missasi mun synttäribileet niin tarjosi sitten ihanan Apfelstrudelin <3. Täytyy kyllä sanoa, että täällä osataan laittaa tarpeeksi "lisukkeita" kakkuihin: tämä ihanuus uida-löllötti paksussa vaniljakastikkeessa (suklaaraidoin!) plus kyljessä oli vielä kaksi palloa vaniljajädeä.

Kannattikin tämän mässäyksen jälkeen käydä jumpassa: perjantait on huippuja The mustan miehen jumppia (se ei siis ole vain sijainen ilmeisesti!!), steppi oli **niin vaativa** sarja että oikeesti olin aivan kärryn reunalla tippumaisillaan mutta loppumetreillä sinnittelin kyytiin ;). Aivan mahtavaa siis, kun vain sai juonesta kiinni. Ei juuri odoteltu, selitelty eikä helpotettu. Tämmöstä lisää!

Kohta alkaa myös melko hektinen viikko kun Äippä tulee kylään sunnuntai-torstai, ja sitten Heidi ja Timo torstai-tiistai. Ja Samulilla töissä samaan aikaan milestone-viikko eli paljon töitä. No, jospa sitä hengissä selvitään ;). Ja kiva kun on menoa ja meininkiä! Tänään jo alotellaan parin ystäväpariskunnan kanssa, mennään Absinttibaariin ja sitten syöppäilemään jonnekin kivaa paikkaan Prenzlauerbergiin. Hauska ilta tiedossa siis! Mutta sitä ennen vielä yksi kämpäntsekkaus. Wish us luck!

Lokakuu...

Nyt se sitten on syksy täälläkin. Ainakin joka toinen päivä ;). Välillä sataa kaatamalla, välillä paistaa aurinko, ja välillä on 22 astetta lämmintä niinku eilen. Mikäs siinä, en valita, varsinkin kun katselee Oulun lumisohjokuvia ja sääennusteita ;).

Mutta ei täällä kaikki oo paremmin. Heppakuviot on aika levällään. Vaihdoin sieltä edelliseltä tallilta pois kun illan ryhmätunti oli vielä aamutuntejakin kaoottisempi: 8 tyyppiä, kaikki eri tasosia, pienessä maneesissa jossa on paska liian raskas pohja, kaikki tekee eri asiaa... huhhuh! Ja sivuohjia on kuulemma käytettävä. Meinas itku päästä kun vähän testailin alkukäynnin aikana April-heppaa ilman niitä sivuohjia ja se oli niin kiva! Heti kun lyötiin ohjat kiinni niin naps vaan heppa alkaa nojata niihin ja menee ihan etupainoseks. Bah. Good riddance siis sille tallille.

Toinen talli (täällä)oli toivoa täynnä ainakin puitteiden perusteella. Hienot tiiliset tallirakennukset, isot karsinat, pyöröaitaus juoksutusta varten (aika pieni maastakäsin-hommiin...), iso maneesi hyvällä pohjalla, ja tien toisella puolella ilmeisesti vielä kunnon kisakenttiä yms yms. Sain jopa saksaksi hoidettua koeratsastuksen (Vorreiten) varauksen ja olin oikeen tyytyväinen itseeni.

Little did I know... eilen sitten oli tämä koeratsastus. Hevosen löysin ja jopa varusteetkin, ja jopa ymmärsin vähän saksaa kun ope siinä jotain puhu. Ja osasin kysyä niistä sivuohjista että onko pakko käyttää, se sano että alkuun joo kun se kattoo miten menee, sitten myöhemmin otetaan pois jos näyttää siltä. Siihenpä se hyvä tuuri sitten loppukin. En ilmeisesti osannut viedä hevosta oikein maneesin ovesta sisälle (kun en huutanu että ovi vapaa tai jotain, vaikka katoin kyllä ettei siellä ketään just oo tulossa), enkä tajunnu mitä kautta pitää hevonen siihen keskelle viedä heidän oppien mukaan. Niinkin yksinkertainen toimenpide kuin ohjien kaulalle laittaminen oli taas aivan liian vaikeaa kun yritin normaalisti etukautta hepan pään sivulla seisone niitä laittaa: eieiei näin, kun pitää mennä sivulle seisomaan ja siitä nostaa sitten, tämä oli vissiin joku pääkammonen elukka. Selevä. Siinä sitten oikein vielä jäi emäntä hyssyttelemään hevoselle ja silittelemään että joo ei hätää, ihan niinku olisin joku saakelin pantteri tulossa sitä tappamaan. Vaikka ei sillä selvästi ollu yhtään mitään hätää.

Selkään jopa pääsin ja sitten käppäilin siinä ympäriinsä. Edellisellä tallilla otettiin aina heti ohjat ja ruettiin käynnissä tekeen pikkuhiljaa juttuja, täällä ei ilmeisesti saanut tehdä yhtään mitään heti: kun yritin saaha kaakkea ees kävelemään kunnolla vähän kannuksilla käskien ja raipalla niin taas kauhea mekastus eieiei älä oo sen kimpussa. Selvä, ei sitten. Kävelin siinä aika pitkän aikaa ja sitten ope alko mulle jotain selittään, mitä en ollenkaan tajunnu. Olin kuulevinani jotain että keskihaljasija ja sitä siinä pari kertaa menin ja opella palo vaan käämi koko ajan enemmän ja enemmän. Lopulta sitte pysähdyin ja ymmärsin että se kysy että haluanko mie tulla alas selästä. No sanoin että en ja jatkoin kävelyä kun luulin ettei saanu pysähtyä. Sitten se tuli puhisten mut pysäyttämään ja kiristään satulavyötä, ilmeisesti se oli ollut homman nimi alusta asti että pitäs tulla keskelle ja kiristää vyötä.

Yritin siinä selittää että joo sori en tajunnu, voisitko millään englanniks sanoo, tämä vaan oli sitä mieltä että ei kun nyt ollaan Saksassa ja puhutaan saksaa. Olin siinä vaiheessa vähän siinä kinttaalla etten ois tullu alas ja lähteny lätkimään, vittu miten nöyryyttävää olla niinku pikkulapsi tai joku idiootti joka ei ymmärrä! No eihän se mun vika oo kun oon täällä vasta kuukauden ollu mutta kuitenkin se vituttaa. Ja eukko oli kyllä vähemmän kuin empaattinen. Tais se itsekin tajuta sen sitten, kun lähin ravaileen ja laukkaileen ja jopa jotain ymmärsin mitä se sano niin kyllä sieltä kehujakin tuli, ja sitten koko homman jälkeen se oli sitä mieltä että hyvinhän se meni.

Onneksi siellä paikalla oli joku toinen emäntä joka oli asunu Englannissa, sen kanssa sitten juttelin ja sain selville muun muassa tosiaan että se oli yrittäny saaha mua tosiaan sitä vyötä kiristään ja että sen saksa on melko sekavaa kuulemma välillä hänelle itselleenkin vaikka onkin natiivi, ei siis ihme että en tajunnu. Ja sillä on tapana vähän äyskiä ja tiuskia. Selvä tämä siis. Juteltiin myös yleensä näistä Berliinin seudun talleista, ja hän tykkäsi että tämä on kyllä ehdottomasti paras ratsastuskoulu, täällä jopa opetetaan eikä vaan humputella miten sattuu, ja hepat on aika ok. Mutta asia on niinku pelkäsinkin: täällä ei juuri osaavia ratsastajia ratsastuskouluissa näy, ja siksi käytetään apuohjiaki niin usein: tyypit vaan vetää hevosia suusta eikä ne kulje yhtään eteen, vaan päkittää selkä notkolla, ja siitähän sitten selkäongelmia syntyy. Tämän kyllä olin jo arvannu... Mutta katsellaan nyt tällä tallilla ainakin se kolmen kerran kortti. Sinänsä hyvä kyllä ettei täällä tarvi mihinkään ryhmään jämähtää vaan saa vaihdella, ens viikolla meen keskiviikkona taas, tällä kertaa toisen miesratsiopen ryhmään (vaikutti kyllä aika mukavalta ja saksaki oli vähän ymmärrettävämpää), katotaan sitte mitä sen jälkeen.

Huh siis, melkoinen kokemus. Kyllä otti ja ottaa vieläkin aika lailla kupoliin, mutta kyllä tästä taas noustaan hetken mudassa rämmittyä. Mutta Suomen ratsastuskuvioita on kyllä lievästi sanottuna ikävä...

Jaa pitäiskö sitä ei-heppaihmisillekki olla jotain kuulumisia. Viime viikonloppuna juhlittiin mun synttäreitä. Oli mukavaa ja rentoa, ja käytiin vähän baarissa, ehkä tuli vähän liian humalassa oltua kuitenkin ;). Sunnuntaina sitten vaan öllötettiin, käytiin namilla brunssilla ja katottiin Fireflyta koneelta. Ei kummaa.

Saksankurssi on ollu ihan jees, aika hidasta tahtia ja välillä ihmetyttää suuresti miten ihmisillä ei mee asiat kaaliin vaikka kuinka selittää, mutta ei kaikilla taida olla tämmöstä kieltenopiskelutaustaakaan kun meikäläisellä, että annettakoon se heille anteeksi ;).

Kämppärintamalla on hiljaista edelleen, muutamaa kivaa on käyty katsomassa mutta yks oli taas liian pieni, toinen liian kallis. Huoh. Alkaa usko loppua tämän(kin) asian suhteen. Vaan hoemme mantraa: kyllä se tästä, niin jospa se sitten siitä :D

Loppukaneetiksi vielä todettakoon, että täällä on tosi kummallisia kauppoja: Rossmann ja Schlecker myy kempparitavaraa (meikkejä, hiustenhoitoaineita yms.), siivousaineita sekä sitten lasten- ja lemmikkien ruokaa. Wtf?? Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Byrokratiahelvetti ja muita kuulumisia

Lähiaikoina eniten mieltä vaivannut asia on oman vuokrakämpän löytäminen. Niinkuin aiemmin jo kirjotin, pari potentiaalista on löytynyt, toista ei saatu kun kieltäydyttiin maksamasta reilua 400 euroa keittiön kaapeista ja parvisängystä, mutta toiseen käytiin laittamassa hakemus viime viikolla. Kuka luulee, että vuokrakämpän hankkiminen on ihan simppeli toimenpide saa kyllä miettiä uudelleen. Kämppiä sinänsä on tarjolla kyllä ihan hurjasti, mutta suurin osa on välitysfirmojen välittämiä, joissa pitää sitten maksaa provikkaa. Ja siihenhän meillä ei ole varaa. Ollaan siis katseltu semmosia "ihmisten itsensä" tarjoamia asuntoja. Mutta sekään ei tietenkään vielä tarkoita että tarvitsisi vain miellyttää asunnossa asuvaa tyyppiä. Asunnot on ilmeisesti lähes kaikki jonkun toimiston tms. vastaavan omistamia/hallinnoimia, ja eri toimistot sitten vaatii erilaisia todisteita siitä, että on kelpo ihminen, jotta asunto irtoaa.

Samuli kävi siis urheana poikana byrokratiahelvetin kimppuun. Täti oli sanonut puhelimessa, että ei voi etukäteen mitenkään sanoa, että mitä papereita sinne toimistoon pitää ottaa mukaan. Firman assistentti joka meille näitä puheluja hoitaa, epäili että tarvitsee Schufan, joka on eräänlainen luottotietoselvitys (joka on ihan täyttä fuulaa koska siihen ei oteta huomioon kuin Saksassa tapahtuneen luottotietohommelit. Me voitas olla vaikka mitä luottopakolaisia Suomesta ja nämä ei tietäis siitä mitään) ja kolme edellistä palkkakuittia. No, Samuli meni näiden kanssa. Palkkakuitteja ei tarvinnu (vaikka täti ilmeisesti oli nyökkäilly ihan hyväksyvästi Samulin palkalle :D), mutta pitäis olla kopio työsopparista, ja Schufakin oli vääränlainen (WTF?? Monenkolaisia niitä nyt voi olla? Ilmeisesti monenlaisia...) Lisäksi tarvitaan tämän kämpän omistajalta joku lappu siitä, ettei olla sille mitään velkaa vuokrista tms. Känpän omistaja sanoi, ettei voi meille lain mukaan semmoista kirjoittaa kun me ei olla tässä vuokralaisina vaan Samulin firma. Niinpä tietenkin. No, tuloksena siis tästä kaikesta säädöstä se, että Samuli jätti hakemuksen kämpästä, ja mennään tällä viikolla takaisin uuden Schufan, työsopparikopion ja Firman kirjoittaman lapun kanssa, jossa lukee että firma vuokraa tätä kämppää ja että ei ole maksamattomia vuokria. Huuh. Sitten vaan laitetaan sormet ristiin ja toivotaan. Ainiin, ja tällä toisella käyntikerralla on sitten oikeen säädetyt ajat, oliko että ti-aamupäivällä ja to-iltapäivällä, ja tällöin pitää jutella myös sitten asunnon omistajan kanssa. Että kaikkea sitä! Katsotaan miten käy.

Viikon ohjelmaan tällä viikolla kuuluin myös leivontahommat: suomalaista pullaa!! Vähänkö tuli nameja korvapuusteja, vaikkakaan Karstadista löytämäni kardemummajauhe ei oikein mihinkään maistunut kun oli niin hienojakoista, pitänee ensi kerralla laittaa vähän reilummalla kädellä. Kämpässä ecuadorilaisen Rickin vieraina oleva kaveri ja sen äiti (muori joka siivoaa koko ajan!) rakastui leivonnaisiin ja halus reseptin, että ei ne ihan vissiin munilleen sitten menneet muidenkaan mielestä. Namismaiskis vaan :)

Perjantaina kävin taas uudemman kerran ratsastushommissa. Vieläkään en päässyt sivuohjista eroon (kai ne nyt saa itse päättää mitä niiden hepoilla on päällä...) mutta kannukset sain jo laittaa jalkaan. Heppa olikin huomattavasti kivempi kuin viimeksi, liikkui kyllä edelleen varsin painavana välillä mutta väliin tuli kivempiakin pätkiä ja oli ihan kivasti avuilla. Silti kyllä haluan mennä johonkin missä ei tartte mitään apuohjia vääntää päälle, mutta mukavuudenhaluisena varasin vielä ens perjantaille tunnin samasta paikasta, on nimittäin melko kätevää (ja varmaan aika harvinaista ehkä) että ratsiope puhuu ihan hyvää englantia ja jopa suostuu sitä käyttämään. Opettelis siis tuolla nyt vähän aikaa ratsastussaksaa ja kattos sitten uudestaan. Eihän tämä nyt mikään ihanneratkaisu ole, mutta saa kattoa. Jännityksellä odotan ens perjantain iltatuntia, jospa siellä olis jo joku "oikea" ryhmä eikä vaan randomtyyppejä niinkun täällä aamuisin on ollut. Vähän kyllä alkaa jo epäilyttää semmoinkin, että kun Saksassa kerta on sen verta halpaa ilmeisesti pitää hevosta tai ylipäätään ostaa semmoinen, niin ratsastuskouluissa ehkä ei käy kuin semmoiset "satunnaisharrastelijat" jotka käy humputtamassa silloin tällöin ilman mitään varsinaisia tavoitteita. Toivon olevani väärässä, mutta tämä jää nähtäväksi... Taaskaan ei tunnilla tehty juuri mitään (kiemurauria joo, ja sitten piti pienentää ja suurentaa ympyrää), enkä tajunnut laukata toiseen suuntaan ollenkaan kun täällä tosiaan saa mennä ihan mihin suuntaan vaan huvittaa eikä suunnanvaihtoja sanota (aika jännä, luulis että täällä ois ollu enemmän "sotilaallista" meininkiä että ois tiukat säännöt että mitä tehhään millonkin. EI vissiin sitten). Mutta jäi kuitenkin paljon parempi mieli tunnista kuin viimeksi ja opekin kehui, ja muistutti vaan että sanon aina jos en ymmärrä saksaksi ohjeita niin hän yrittää englanniksi. Nyt sain kaakkeroisestakin kuvia vähän, April-tamma on tosiaan hän, vähän lihakseton selästä ja kaulasta (mikä ehkä selittää miksi se on niin raskas eikä oikeen haluaisi itseään koota...) mutta ihan hauska hepesti. Vähän jokseenkin lämppäriravurinäköä.



Löydettiin muuten ehkä paras intialaisravintola ikinä! Tuossa meitä vastapäätä on semmonen paikka kuin Kashmir, missä kyllä palveluhalukkuus tai ystävällisyys ei päätä huimaa mutta mein Gott mitä Palak Paniria eli pinaattisössöä kermajuustolla. Omnnom. Annoksen hinta 4,90, eka kerralla saatiin vielä tingattua samaan hintaan sekä riisi että Naan kun ruokalistassa lukee selkeästi Reis und Brot ja kaikissa liharuoissa Reis oder Brot.. Pitää alkaa kiristään joka kerta, toisella kertaa ei tullut automaattisesti ainakaan samaan hintaan eikä jaksetta alkaa tapella kun iso olut, kaks pääruokaa, kaks Naania ja mangomehu maksoi yhteensä reilun 16 euroa.. ;) Tästä saattaa tulla tapa että käydään tuolla. Omnomnom...

Perjantain iloihin kuului vielä Body Style -jumppa. Oli melkoisen hyvän näköinen ja melkoisen musta mies valkoisissa kuteissa pitämässä, ilmeisesti kuitenkin joku sijainen. Veti puolet ajasta englanniksi ja vähän ranskaksikin välillä, oli aika hauska tyyppi. Mutta vielä hauskempaa oli laite, jolla tehtiin harjotuksia: semmonen ihmeellinen flexikeppi, jossa keskellä kumiosa mistä pidetään kiinni, siitä lähtee sitten tikku kumpaankin suuntaan ja tikkujen päässä vielä kumipallot. Ja tätä sitten piti vaan pitää kiinni siitä keskeltä ja saada ne päät heilumaan ilman että niitä mitenkään "heilutti", vaan siis pistää vaan liike-energia käyntiin ja pitää lihaksilla siitä ote niin, ettei tanko pääse heiluttamaan naista. Meleko vaikiaa selittää ja kyllä nauratti tehdä, välillä meni tosi hyvin mutta välillä sai vaan muutaman "heilutuksen" aikaan ennen kuin meni rytmi sekasin ja alkoi koko tyttö heilumaan :D. Ja oli tehokasta! Sehr interessant, sage ich.

Lauantaina mentiin käymään Suuressa Saatanassa eli Ikeassa. Ei vaan, oikeesti olen kyllä ihan Ikea-fani. Käytiin kattelemassa etukäteen kamppeita mitä pitää ostaa, ja tuli semmonen yhteenlaskettu summa että kyllä saattaa löytyä aika paljon Craigslist/kirpparikamaa meidän tulevasta kämpästä :) Mukaan tarttui tällä kertaa vain ihan suunnitellusti kynttilöitä ja kynttiläkuppeja että tästä huoneesta sais edes jotenkin kotoisamman/tunnelmallisemman.


Lauantai vietettiin ihan kotioloissa herkkuja mässyttäen, muun muassa tämmöistä Streuseljotain, joka maistui vain sokerilta, rasvalta ja jauholta. Ja oli HUGE.



Sunnuntaina käväisin taas rundin Boxin kirpparilla joka on kyllä ihana, sain pidettyä rahat taskussa tällä kertaa ja mukaan tarttui vain kuvia kameraan.


Boxin vilinää


Friedrichshain <3


Ilmeisen normaalia lyödä purkka/leluautomaatti normaalin kerrostalon ulkoseinään?


Tahtoo tällasen asuntoauton! :D


Taiteilijan näkemys Sikaflunssasta

Sunnuntaista luvattiin viimemistä aurinkoista ja lämmintä kesäpäivää, joten lähdettiin sitten tekemään turistikierros paatilla Spree-joelle. Oli mukavia maisemia ja 1,5 h lenkki maksoi 8 euroa kun ilmeisesti oltiin opiskelijoita. Ajeltiin Tiergartenista keskustaan ja takaisin. Selostuksista nyt ei saanut mitään selvää mutta kyllä sieltä nyt muutaman perusmaamerkin tunnisti...


Hieno Hauptbahnhof eli pääjuna-asema. Ilmeisesti Euroopan suurin jos en ihan väärin ymmärtänyt.


Hienoja Tiergartenin taloja.


Berliner Dom


Joku hieno museo

Sunnuntaina oli hullunlailla turisteja liikenteessä, liekö lämpimän ilman vai vaalipäivän houkuttelemana. Saksa valitsi sitten taas Angela Merkellin ja puolueensa (kristillisdemarit?) jatkamaan. Whooptidoo. Eipä siihen meillä maahanmuuttajilla mitään sanomista ollut mutta oishan se ollut hienoa jos joku muu ois sen voittanut kun tuommoiset oikeisto-oikeistolaiset jotka saa Suomen Kokoomuksen näyttämään lähes kommareilta. Vaan näin täällä.

Tänään alkoi sitten VIHDOIN kauan odotettu saksan kurssi. 5x45 min päivässä on melko tuju annos, mutta ryhmä vaikutti niin sekavalta seurakunnalta (kaikki eri maista aina Mosambikista Kanadan ja Jenkkin kautta Argentinaan ja Ruotsiin jne.) ja suurin osa oli melkoisen pihalla eivätkä ilmeisesti juurikaan ymmärtäneet mitä opettaja puhui (mie tajusin! Jei! Ja on siellä yks bulgarialainen typy joka osaa kaiken), joten tuskin etenemistahti tulee ainakaan olemaan päätä huimaava. Ainut asia mikä ärsyttää (kikattavien jenkin ja kanadaneidin lisäksi) on matkat: 45 min suuntaansa ainakin ratikka+metro-yhdistelmällä, pitää kokeilla bussivaihtoehtoa joku päivä. Mutta tuleepahan herättyä ainakin aikaisin (viimestään seiskalta, gaah) eikä varmaan illalla ole unensaantiongelmia. Ihan mukava aloitus siis, ope oli tosiaan mukava joskin sillä on aika jännä aksentti, ja ke-pe tulee sitten toinen ope joka toivottavasti ei ole mikään biatch. Mutta tästä siis alkaa meikäläisen integraatiokurssi jota sitten kestääkin hamaan tulevaisuuteen... saa nähdä miten jaksaa. Mutta pakko jaksaa kun haluaa kieltä oppia! Ja töitä pitää tehä samaan aikaan että saa rahaa ;)

Viikonloppuna ois sitten synttäritkin. Jännää viettää ekaa kertaa synttäreitä muualla kun Suomessa. Lauantaille on suunniteltu kinkereitä vähäisen ystävä/tuttavapiirin kanssa ja pitää tässä alkaa jo suunnitella leipomuksia mitä voi tehdä ilman mitään välineitä ja pelkällä pellillä... saas nähdä mitä keksii!

Mutta näin taas täältä, palataan asiaan.

Paitsi vielä loppukommentti True Blood IS FUKKEN AWESOME!!!!