The Kämppä

Tässä se nyt on, meidän linnalukaali. Ei voi lakata hehkuttamasta sitä, miten siistiä on asua 93-neliöisessä, korkeakattoisessa Linnassa näin vähällä rahalla (vajaa 800 euroa kuussa). Toki suu pannaan ehkä erilailla kunhan sähkö- ja muut tasauslaskut tulee, mutta tällä hetkellä kaikki hyvin. Kuvakavalkaadia, olkaatten hyvät:


Talo ulkoa. Sininen on meidän!


Tervetuloa matalaan (not) majaamme. Tässä eteiskäytävä, selän takana siis ulko-ovi, oikealle pääsee keittiöön ja taempaa oikealta vessaan, vasemmalta olkkariin ja taempaa vasemmalta makkariin, ja suoraa edessäpäin on työhuone.


Kun astutaan olohuoneeseen, on vasemmalla puolella tämä ruokanurkkaus. Tarrat a'la Ikea.


Kun samaa seinää jatketaan eteenpäin, löytyy meidän chillilava. Ja seinä on itse maalattu. Semmonen ruosteenpunainen, ei oikein pääse kuvissa oikeuksiinsa. Oikein <3


Olkkarin päätyseinä. Vasemmalla ovi parvekkeelle. Vanhoja ikkunoita on yritetty vähän tiivistää paremmin, mutta silti ikkunat vetää melkolailla huuruun jatkuvasti... Vaan minkäs teet, vanha talo, vanhat ikkunat.


Olohuoneen ja makkarin välinen seinä ja "viihdekeskus".

Tässä välissä sitten ovi makkariin, ja viimeinen nurkka olkkarista, lukunurkka:



Ok, sitten makkariin:


Kun olkkarin ovesta (pariovesta ;)) tullaan makkariin, vasemmalla on lipasto ja yleensä melkoinen kaaos muuta tavaraa, joskin viime viikonlopun suursiivous vähän auttoi asiaa.


Makkarin päätyseinä sänkyineen.


Loput makkarists viekin sitten "avovaatehuone" jonka Samuli nikkaroi ja joka sisältää vaatehyllyjä, rekkejä ja makkarin kaakeliuunin (nämähän ei ole käytössä :().

Keittiöstä sitten vielä parit kuvat:


Kun keittiöön tullaan sisälle, vasemmalla meidän säilytysjärjestelmät, Ikeasta tietenkin. Kaikki on avohyllyissä kun kaapit on saakelin kalliita. Ja mitäänhän ei keittiössä ollut alunperin muuta kuin tiskipöytä ja hella.


Seuraava etappi, tiskipöydän yläpuolella olevat työkalut ja taulut.


Sitten takanurkkaa ja työtasoa, kaikki self made.


Ja keittiön oikea seinusta Ikea-kärryineen ja hyllyineen.

Mitä vielä? Vessa, I hear you say? Ok...


Tässä vessaan sisäänmeno...


Takaseinä ihanine retro-pesukoneineen <3


Ja suihkuseinä sekä kylpyamme (tietenkin!)

Siinäpä se sitten. Työhuoneesta ei ole kuvia kun se on aika tylsä, pelkkä työpöytä ja laatikoita, työkaluja ja muuta sälää. Mutta sellainekin on siis :) Jospa tästä saisi nyt nauttia vielä vähän pidempään kuin ensi kesään ainakin, aika näyttää. Loppukaneettina vielä näkymä parvekkeelta Frankfurter Torille päin:

Berliini on <3, kun...

...kaupasta saa pullon luomuviiniä kahdella euroa.
...joku soittaa loskaisella metroasemalla selloa kahdeksalta illalla.
...93-neliöisen ihanan, vanhan talon asunnon vuokra on alle 800 euroa.
...alakerran kaupasta voi käydä mihin tahansa kellon aikaan hakemassa lisää voita/munia/muuta tärkeää joka loppuu kesken.
...postipaketit viedään naapuriin jos itse ei ole kotona, eikä niitä tarvitse raahautua postista hakemaan.
...kauppalasku viinipullon, päivän ruoan ja leikkeleiden jälkeen on alle 7 euroa.
...ei tarvitse miettiä johonkin mentyään, että mihin aikaan täytyy tulla takaisin ettei tarvitse ajaa taksilla. Julkinen kulkee *aina*.
...iloiset ja hyvin tottelevat koirat juoksentelevat vapaina isäntiensä mukana.
...ei leimaudu alkoholistiksi jos juo pullon kaljaa töiden jälkeen kadulla/metrossa/kotona.
...ravintolalasku neljältä hengeltä juomien ja alkupalojen kanssa on alle 60 euroa.
...ei ole 30 astetta pakkasta talvisin, mutta silti on reilusti lunta.
...viikonlopuksi on niin paljon tekemistä, ettei tiedä mistä aloittaa valitsemaan.

Kuvapläjäys

Ja hyvää uutta vuotta! Siinäpä meni koko joulukuu päivityksettä iloisesti. Paljoa ei mitään kummempaa tehty, joulutoreilla käytiin ja kämppää laiteltiin lähinnä. Kuvat puhukoon puolestaan!


Alexanderplatzin joulutoria maailmanpyörineen kaikkineen


Kulturbrauerein Lucia-Weichnachtsmarkt, skandinaaviseen tyyliin mutta karuselleja unohtamatta


KaDeWen oma melko venäläisen oloinen joulupukki


Berliinin erikoisuus Buchstabenmusem eli kirjainmuseo, johon on kerätty eri kaupoista ja muualta vanhoja valo/muitakin kylttejä. Hauska tuttavuus joskin miniatyyrikokoinen, jospa löytävät pian paremman paikan mihin saa kirjaimet paremmin esille.


Joulutorien antia: valkosuklaalla kuorrutettu omena. Omnomnom...


Lisää joulutoritunnelmaa


Ja sama jatkuu.


Kyllä täälläkin lunta on! Ja nyt vielä enemmän...


Käväistiin myös Lichtenbergissä sijaitsevassa vanhassa Stasivankilassa. Melko karu paikka, mutta vielä karumpi ympäröivä alue eli siis Lichtenberg: itä-Tuira potenssiin sata! Aivan järkyttävää neuvostoblokkia toisensa jälkeen. Tietääpä mikä ansaitsee tällä hetkellä Berliinin rumin alue -palkinnon...

Stay tuned: kämppäpostaus tulossa lähipäivinä kunhan jaksaa. Nyt vielä flunssan jälkirippeitä hoidellaan ja podetaan lumiahdistusta (varmaan puoli metriä lunta...)

Kämppä!! Ja Tavarat!!

Nyt ne tuli!! Ja kauan on odotettukki. Kuukauden verran sai kinuta ja ruinata mutta nyt toi J. Puljula vihdoin tavarat ja jopa 200 euron alennuksella kun piti odottaa. Ihan hyvä siis. Kämppä alkaa hiljalleen muovautua kuosiinsa, ja kuvia seuraa hieman myöhemmin. Tässä kuitenkin pieni katsaus tähän pariin viime viikkoon:

Marraskuun puolivälissä järjestettiin paikallisessa Messukeskuksessa Import Shop Berlin -niminen tapahtuma. Shoppailua siis, ja näytteillepanijoita joka maailman kolkasta. Oli kyllä mukavaa kierrellä ja katsella tarjontaa, vaikka kovin paljoa ei mukaan tarttunutkaan. Varsinkin Afrikan sektorit joissa myytiin kaikkea djembe-rummuista koristeiden kautta vaatteisiin oli kovin hienoja. Ja niitä ihania lamppuja, voi kun olisi ollu enemmän rahaa... ;) Vaan eipä sitä kaikkea voi saada ja taitaa tuota tavaraa olla ehkä jo ennestäänkin ;)


Lähistötourneeta on tehty tässä sen verran taas, että löytyi kunnon lähiöostoskeskittymä Toom-työkalumarketteineen ja muine kauppoineen. Siellä on myös paikallinen Jysk eli Dänische Bettenlager, joka on ilmeisesti samaa ketjua kun ainakin visuaalinen ilme on täysin sama. Matkalla myös tällainen ilmeisen unohdettu ja ränsistynyt lasten leikkipaikka, jota on toisesta päästä alettu jo uudistaa:


Museoihinkin on jo ehditty, Samuli suostui shoppausmarkkinoille niin minä suostuin Deutsches Histrorisches Museumiin (tai johonkin vastaavaan) jossa riittikin sitten Saksan historiaa aina e.a.a-ajoista nykyaikaan. Valtavasti nähtävää, enkä oikein kiinnostaivimpia nykyajan juttuja jaksanut edes katsella kun oltiin jo 2 tuntia kierretty... Mutta olihan tuo ihan viihdyttävä. Mukaan tarttui pari kuvaa hienoista haarniskoista, sekä melko ufonnäköisesta ruttomaskista jonka ruttolääkärit pani päähän mennessään visiitille potilaan luo, nokkaosaan laitettiin yrttejä vissiin hajun ehkäisyksi ja kai ne jotain desinfioivaa/puhdistavaa vaikutustakin antoi, kuka tietää... Melko Donny Darko -esque naamio kuitenkin.



Suomiblogaajien kokoontumisajotkin järjestettiin taas, tällä kertaa Maijun ja Arton korkealla olevassa pikkulukaalissa (hieno sisustus ja superkäytännöllinen keittiö ;)). Sushi oli illan teema, ja paljon sitä tehtiinkin :D. Maistui ihan hyvältä, vaikka riisin koostumus jättikin vähän toivomisen varaa.. Mutta tulipahan tehtyä ja hauska ilta oli jälleen kerran (*hyvää Jägeriä* khihhih...)


Marraskuun ilma on kyllä muutamaa sateista päivää lukuunottamatta hellinyt meitä Berliiniläisiä. Pikkuisen kyllä naurattaa lueskella suomalaisten Facebook-valitusta loskasta ja kylmyydestä... ;). Täällä on ollut viime viikot n. 10-15 astetta (nyt kyllä alkoi kylmetä) ja aurinkoista niin että lähes T-paidalla on tarjennut. Näin kylmää ja loskaista meillä:



Lämpimiä ilmoja on juhlinut myös Frankfurter Torin risteyksen resident-pelle (tällä kertaa yksin)... Pari tyyppiä on koko kesän siinä aina vihreitten jalankulkijavalojen aikaan tehnyt vaikka mitä jonglöörauksesta yksipyöräisellä kikkailuun... Melko viihdettä! Ihmettelen vaan miten ne päivä toisensa perään jaksaa kiittämättömille valoissa odottaville autoilijoille esiintyä, kertaakaan en oo nähnyt että kukaan olisi niille lantteja antanut vaikka niitä aina pyytävätkin... Mutta kai siinä taito kasvaa ja saa harjoitusta tuossakin.


Viime viikonloppuna Samulin potiessa sikaflunssaa (itse kävin piikillä ja toivoin parasta, ja ei ole tarttunut \o/. Vielä ainakaan...) kävin vähän kirpputoreilemassa. Boxin kirpparia ei jostain syystä ollut niin suuntasin Mauerparkkiin. Saldona hieno vanha peltirasia. Sitten vielä käväisin Kreuzbergissä Suomalaisilla joulumarkkinoilla (Suomikeskus sijaitsee valitettavasti kirkon yhteydessä :/) herkuttelemassa karjalanpiirakalla munavoin kera, ja mukaan tarttui pari pussia torttuja (ei superhyviä mutta kumminkin). Tarjolla olis ollut vielä kaikenlaista joulukarkkia, ruisleipää ja loimulohta, mutta päätin odottaa jouluun asti näitä herkkuja :)


Sikapiikin ottamispäivänä tapahtui muutakin jännää, nimittäin Prodigyn keikka <3. Oli ihan hirveästi porukkaa, mutta kaukana olevista katsomoista sentään näki jotain (vaikka kuvasta ei niin voikaan päätellä ;)). Vellovan ja hyppivät ihmismassa sekaan ei ollut kipeän rokotuskäden ja tolppakenkien puutteen takia mitään asiaa (kokeilin sitäkin huonolla menestyksellä) niin tyydyin sitten bilettämään katsomon omassa pikku kulmassa. Oli hieno keikka vaikka eivät kyllä ukot riehuneet ehkä enää ihan nuoruusaikojen tahtiin, mutta kyllä tuo oli kerran elämässä nähtävä :)


Kotimatkalla metro oli lähes tyhjä. Tältä siellä näyttää kun ei ole ketään muita kyydissä:


Muita viikon supertapahtumia oli New Moonin ensi-ilta. Olin vähän pettynyt, että näytös oli "vain" 8-salissa, kunnes menin sisään ja huomasin että se on varmaan isoin leffateatterisali missä olen koskaan ollut :D. Leffa oli tosi hyvä, ja varmasti pitää käydä uudelleenkin katsomassa, ehkä ystävärakkaan kanssa joulunaikaan Oulussa? (vink vink ;)). Sony Centerissä oli komeat jouluvalot:


Ja Potsdamer platzilla soma joulutori.



Jäämäki ei oikein raukka kestänyt helteitä ja suli kovaa vauhtia... Silti ihmisillä näytti olevan kivaa kun siitä kumirenkailla laskivat joidenkin ysärihittien tahtiin. Voi näitä saksalaisia...



Tässäpä taas kuvakollaasia tältä erää. Seuraavalla kerralla sitten jo ehkä kurkistuksia kämppään. Stay tuned! :)

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Kyselyikäinen Lilje tässä moi!

Mistä johtuu, että:

-saksalaiset pussipastat ja nuudelit maistuu kaikki aivan hirveältä mutta suomessa on joitakin jopa syötäviä versioita?
-jos leivän jättää pöydälle pitkäksi aikaa, se kovettuu, mutta jos piparit jättää pöydälle, niistä tulee pehmeitä?
-saksalaisissa konditorioissa/paikoissa missä myydään jotain tiskeistä pitää aina olla se nimilappu roikkumassa edellisestä hyllystä eikä silleen niinkun sen oikeesti pitäis olla että kakun nimi lukee kakun alla olevassa lapussa?
-täällä ei osata jonottaa vaan seistään häröpallossa niin ettei kukaan tiedä, onko ihmisiä jo palveltu vai ei?
-vegaaniranskalaiset maistuu paljon paremmilta kuin tavalliset?


Tässäpä nämä tällä kertaa, lisää ihmetyksenaiheita seuraa myöhemmin ;)

Kämppää ja syystunnelmia

Meillä on kämppä! Wiihii! Vähänkö siistiä. Lukaalissa on tilaa hulppeat 93 neliötä, joista tosin osan nielee joka huoneissa olevat vanhat kamiinat (ei valitettavasti enää toiminnassa). Keittiössä on vain liesi ja tiskipöytä, joten sinne pitää rakentaa ja koota muu systeemi. Korkeat huoneet on, tuplaovet huoneiden välillä ja parveke Frankfurter Tor -näkymillä. Melko siistiä! Kuvia tulee, jahka on jotain huonekaluja paikoillaan.

Vähemmän siistiä onkin sitten odotella kamoja saapuvaksi Suomesta. Muuttofirman köpö on vaan jatkuvasti sitä mieltä että joo tuodaan tuodaan tässä joskus. Viikon lopulla meinaamme kuitenkin lyödä nyrkin pöytään ja ärähtää, että tämmöisesti vitkuttelusta ei ollenkaan ollut sopimusta solmiessa puhe, ja jos ei kuormaa ala näkyä niin pitää vähän neuvotella kyllä loppumaksun suuruudesta sitten, kun maksetaan tässä sitten vuokraa kämpästä jossa ei voi asua kun siellä ei ole *mitään*. Että näin näillä main.

Kivempiin aiheisiin:

Halloween vilahti jälleen tutussa turvallisessa suomalaisseurassa. Käytiin katsastamassa Berliinin korkein ei-ihmisen tekemä paikka eli Victoriaparkin kukkula ja siellä oleva muistomerkki (jäi kyllä vähän epäselväksi että minkä muistoksi tämä nyt oikein oli pystytetty):


Näkymiä kukkulalta...


...ja itse muistomerkki

Pikaisen pussikaljoittelun (ja Halloween-keksittelyn :)) jälkeen siirryimme sisätiloihin syömään jotain nepalilais/intialaista safkaa, joka oli ihan ookoo mutta ei tajuntoja räjäyttävää.


Veriset Halloween-keksit

Sen jälkeen vielä odottelimme päivän pääeventin eli baari Zyankalin aukeamista jossain tusina-drinkkipaikassa jossa oli kylmä ja drinkit hinnoissaan sekä musiikki kauheaa. Mutta tulipahan käytyä.



Sitten suuntasimme siis bar Zyankaliin, joka on pieni kellaribaari jossain päin Kreuzbergia (ja ilmeisesti myös Möckernbrücken U-bahnin lähettyvillä...). Sisustus upeaa gootti-luuranko-ruumisarkkuhärpäkettä (ei vain Halloweenin kunniaksi!), musiikki ok kunhan ensin päästiin eroon paikan pitäjän M.A Nummisen levystä (vissiin tunnisti että ollaan suomalaisia... joo eka biisi ihan hauskaa hahhahhaa mutta koko levy...not so much. M.A. vaan on huono!) Halloweenkeksilahjuksilla saatiin musiikkikin sitten kyllä vaihtumaan. Paikan oma Zyankalibräu eli 8,5% ruskea varsin hiilihapoton kalja nousi nuppiin siihen malliin että loppuilta päättyi baarin jälkeen melko lyhyeen hennon huonovointisuuden yllättäessä ;). Mutta hauskaa oli silti, ja baaria voin lämpimästi kaikille suositella, mutta varoituksen sana tosiaan tujusta talon oluesta!


Varoituskylttejä oli pitkin baaria...



Kyltti opastaa verenluovutukseen


Ruumisarkku-pöytä muumioineen

Tallillakin sain jälleen käytyä. Tällä kertaa testin kohteena oli herra Stolpmannin keskiviikon iltatunti. Porukka vaikutti mukavammalta (sennutätejä, suunnilleen mun ikäluokkaa ja vähän vanhempia) mutta edelleen harrastettiin osastossa ratsastelua :(. Kysyin tästä opettajalta ja hän tuumasi että ainakin kaikilla hänen tunneillaan ratsastetaan osastossa. No, ei kai se niin paha loppupeleissä ole: alussa kuitenkin verkataan reilun aikaa ravissa ja laukassa omia hommia, ja lopussa saa tehdä kans sitten hetken omia ennen kun lopetetaan. Ja en mene sen narttuopettajan tunnille kyllä vaikka siellä saisikin omia kuvioita harrastaa. Mieluummin edes suunnilleen ookoo kokemus kuin tippa linssissä tunnin jälkeen itsetunto maassa open karjuttua naama punasena jotain josta ei vaan ymmärrä. Että jatkamme siis tätä rataa.

Tällä kertaa hepestinä oli vissiin joku 8-9 vee ex-suomalainen (!) hyppyheppa Lennon joka oli varsinainen luonne, ensin oikein mukavaa kaveria karsinassa, sitten kovasti olisi halunnut hampailla tehdä tuttavuutta, ja selästä käsin melkoinen änkkäpänkkä, varsinkin alussa testasi kyllä reippaasti että ai pitikö jotain. Muutenkaan ei olisi saanut ohjia kyllä juuri ollenkaan olla kädessä kun heti piti päänheilutuksella alkaa protestoimaan. Pätkiä ihan ookoo välillä mutta vaatii lisää treeniä ;). Vähän isot askeleet mutta ei mitään järisyttävää. Mal sehen, mikä elikko ensi kerralla alle tulee - toivottavasti ei ainakaan tunnilla mukana ollut kimo poni joka hyppi pystyyn ja protestoi lähes koko ajan jos piti tehdä jotain muuta kuin juosta jonkun toisen hepan perässä. Mutta Lennonilla ei tarvinnut sentään pitää sivuohjia! Martingaalit sillä kyllä oli, mutta vähän edistystä kuitenkin...

Ilmoittelenpa taas, kun muuttotilanne etenee johonkin suuntaan tai jotain muuta jännää tapahtuu. Tänä iltana kaverin luo katsomaan Mauerfallin juhlallisuuksia telkkarista (ei huvita mennä sateessa satojen tuhansien kanssa parveilemaan kaupungille) ja huomenna vihdoin tukanleikkuu, jipjip!

Iloista syksyä <3

Vieraat poistuu, arki jatkuu

Huh, olipas pyöritystä! Ensin Äiti kylässä, sitten kaveripariskunta. Tosi kivaa kyllä oli, mutta nyt on aika huokaista. Viime postista on jo hetki vierähtänyt siis, eli summataanpa tässä mitä kaikkea on tullut harrastettua:

Kävin (Samuli makasi kotona sairaana :() suomalaisen bloggaajaköörin kanssa tutustumassa Abstinttibaariin, joka oli vielä kello 19 kun se avattiin oikein mukava. Drinkkilista oli pitkä kuin joku pitkä asia, ja drinkit sisälsi ainakin reippaanlaisesti alkoholia (ehkä vähempikin olisi riittänyt). Itse absintti nyt jäi tällä erää kokeilematta, mutta niitä näytti olevan tarjolla kyllä melko vaikuttava lista. Sitten lähdettiin ruokapaikan metsästykseen ja päädyttiin vegaaniravintola Hans Wurstiin, jossa ruoka kyllä oli ihan maittavaa mutta tarjoilu niin onnettoman hidasta (itse piti hakea tarjoilija tiskiltä tilausta ottamaan. Kahteen otteeseen...) että tuonne ei ehkä toista kertaa eksy. Ihan hauska paikka kuitenkin, ja testaamisen arvoinen jos odotus ei haittaa.


Falafelit Hans Wurst style. Delish!


Kanssasyöjän vegeburgeri. Oli kuulemma myös hyvää

Ja jälkkärikakku (suklaa/appelsiini.) Myöskin vallan edible

Sitten vielä yksien drinkkien kautta Villa Orangeen (Eberswalder strasse 35), joka oli myös oikein lunki paikka sohvineen ja laiskanlinnoineen (ja naistenvessoineen, tsekkaa kuva!), mutta sisätupakointi aina vähentää pisteitä :(. Oikein kiva ilta siis kaikenkaikkiaan, ja jatkoa seuraa :)


Villa Orangen "wc". Melko luksus :)


Lelukaupan hieno Halloween-viritelmä

Sitten tulikin Äippä kyläilemään. Tehtiin aika lailla perus-turistijuttuja eli jonotettiin Reichstagin kupoliin illalla kylmässä (no olihan se ihan jees vaan enpä jonottas toistamiseen), käytiin pällistämässä Schloss Charlottenburg (hieno! ei käyty tosin "uudessa" siivessä ollenkaan ja puistotkin jäi kylmän sään taia kiertämättä), Juutalaismuseoon tehtiin visiitti (en ole museihminen... mutta rakennus oli hieno) ja löydettiin samalla söötti bio-lounaskahvila (kuva alla, sijainti jossain Hackescher marktin U-bahnista pohjoseen).


Melkoisen space age -kliininen Reichstagin metroasema. Osa U55-linjaa joka on ihan vastavalmistunut ja käsittää vasta 3 pysäkkiä. Yhdistetään myöhemmin U5:een


Reichstagin kupolia sisältä. Sielläki oli kylymä... ja reilun tunnin jonotus ulkona ei ollenkaan lämmittänyt myöskään


Lounaskahvila bio-joku. Ihania kukkia ja kakku maistui <3


Hallesches torin kaarien alla kahvilassa ihan hyvä mutta kuivahko Sacher

Kaikenlaista siis. Ja toki syötiin hyvin ravintoloissa. Burp. Lisäksi sattui pari aurinkoista päivää niin tepasteltiin mm. Nikolaiviertelissä joka on kyllä hyvin viehko vaikkakin ihan minialue.


Nikolaiviertelin putiikkeja


Nallukka-pallukat otti aurinkoa nallekaupan edessä


Nikolain kirkko


Vielä pikkukujien tunnelmia

Lisäksi käytiin harrastamassa high-browtaidetta konsertin merkeissä. Varasin liput Philharmonien jousikvartetin konserttiin, mutta loppujen lopuksi istuttiin kuitenkin jonkun n. kolmikymppisen turkkilaistyttären pianokonsertissa... Älä siis koskaan luota lippuihin! Ois pitänyt itse jotenkin ymmärtää kun lipuissa luki että "Philharmonie" että tämä ei tarkotakaan sitä itse kokoonpanoa vaan paikkaa, joka ois ollu ilmeisesti Potsdamer platzilla jossain. Vaan eipä sitä kukaan meile kertonut, ja liputkin piti lunastaa Gendarmenmarktilla olevasta Konzerthausista joka on Filharmonikkojen "kotitalo". Hyvin mystistä siis, mutta päästiinpä ees johonkin konserttiin, talo oli hieno (ja itse Gendarmenmarkt Festival of Lights -valaistuine kirkkoineen... melko komia, I must say!) ja kyllähän se tytär ihan hyvin soitteli. No harm done siis, paitsi perusärsytys kun taas tuli jotain mokattua ;).


Jompikumpi kirkko (Gendarmenmarktilla on 2)


Ja komea Konzerthaus iltavalaistuksessa


Friedricshainin Sri-lankalaisravintolan (Grünbergerstrasse jotain) antimia. Ihan hyvää ja värikästä mutta älkää vaan tilatko paistettuja nuudeleita, ne näytti (ja maistui) suoraan kaupan valmispussista otetuilta.


Juutalaismuseon läheistä väriloistoa

Torstai kuluikin sitten pitkälti lentoasemalla kun ensin vein sinne Äipän ja odotin seuraavan satsin eli ystäväpariskunnan saapuvaksi. Taas harrastettiin ravintolailua reilulla kädellä, käytiin tsekkaamassa Kreuzbergin hoodeja Bergmannstrasselta ja Zosseneder Strasselta (jossa makea levykauppa Space Hall, varsinkin vinyylin ystäviä hemmotellaan) ja hienoilta näytti. Tehtiin myös ensimmäinen visiitti Kaufbariin joka ei kyllä ollut ollenkaan mainettaan huonompi vaan tosi söötti ja juomatkin ookoot. Täältähän saa siis ostaa mukaan kaiken huonekaluista lähtien jos huvittaa. Aika hyvä konsepti, says I. Myös Cupcake Berliniä tuettiin, ja todettiin Chait edelleen loistohyviksi (saa soijamaidolla!) mutta muffinssit vaan ei oo niin kauhean hyviä, sad to say... Bonuksena löydettiin ehkä maailman ihanin suklaa/torttupuoti Olivia josta kyllä täytyy ostaa joululahjoja mukaan. Täältä sai myös Cupcaken chaipönttöjä. Ja mainitsinko suklaan...

Tehtiin myös ekskursio Neuköllniin (ugly-ass place) jossa oli blogiystävän suosittelema TKMaxx-tavaratalo. Sieltä jäikin mukaan vähän leivontavehkeitä ja saattaa joutua käymään uudelleenkin, kun siellä kuulemma vaihtuu valikoimat lähes viikoittain. Nyt löytyi mm. non-stick kaulin sekä pie-vuoka, joka saa sisäänsä kurpitsapiirakkaa tai jotain muuta jahka tästä kauppaan ennätän.


"Luonnonkaunis Neukölln" Hermannplatzilla. Ei voi suositella


Myöskään Currywurstia (ainakaan tästä kioskista) ei voi suositella kenellekään. Urgh. Välttäkää siis Hermannplatzia ;)


Halpaa terapiaa

Kiirettä pitänyt siis! Tallilla en ole ehtinyt käydä, mutta eilen tein ekskursion Fehrbelliner platzilla (eli aika kaukana...) olevaan ratsastustarvikekauppaan raippaostosten merkeissä. Olikin ehkä pikkuisen hyvät valikoimat, kahdessa kerroksessa ja kouluraippoja olis saanut aina 130 mittaisiksi asti... tyydyin kuitenkin normaaliin 110:iin ettei näytä ihan niin dorkalta sitä raahatessaan pitkin julkista liikennettä. Ja maksoi huimat 7 euroa.

Myös toinen halvempi asia löytyi: hiusvärit! Suomessa maksaa aina jonkun 9-13 euroa semmoinen kestoväritönkeli, täällä sai alkaen kolmesta eurosta... Hieno maa. En oo vielä saanut purkkia päähäni laitettua mutta eiköhän sekin tässä loppuviikosta tapahdu. Sitten vaan pitäs jaksaa/uskaltautua johonkin hiustenleikkuumestaan. Huih.

Kämpän etsintä saattaa olla loppusuoralla. Kävin katsomassa craigslistiltä löytynyttä Petersburger strassen kämppää, joka oli iso ja aika jees. Keittiö pieni koppi eikä ollut muuta kuin hella ja tiskipöytä, mutta senhän saa laitettua. Ja vähän kalliin puoleinenkin. Sitä siis meille tarjottiin ja kaipa me se sitten otetaan. Yksi pieni mutta tässä vielä on matkassa kuitenkin, käytiin katsomassa Prenzlauer bergissä Samulin työkaverin kämppää joka oli AIVAN IHANA OMG, ainut vika vaan että se on Prenzlauer bergissä ja juuri tein kolmen kk:n sopparin Friedrichshainissa olevalle salille (naisten sali! paljon jumppia! yay!) joten se ois nyt vähän niinkun kaukana. Ja lisäksi eihän sitä voi vannoa että vaikka ne laittaiskin meidän hakemuksen ekana kämppää, välttämättä sitä ei kuitenkaan saada. Joten päätettiin nyt, että yritetään vähän pitkittää Petersburger strassen sopparinkirjoitusta ja utsia sillä välin, saatasko se Prenzlauer. Jos saadaan, otetaan se, jos ei ehditä niin otetaan Petersburger. Either or, toivon suuresti että kohta päästäis oikeesti omaan kämppään asustamaan!

Eihän ne huolet tietenkään siihen lopu kun pitää alkaa hommaamaan nettiä ja kalustetta ja muuttofirmaa tännepäin mutta oispahan ainakin yks etappi takana. Sormet ristiin siis!