maanantai 3. toukokuuta 2010

Budapest, the city of love


Viime viikonloppuna käväistiin aurinkoisessa ja kesäisessä Budapestissa pienellä välihuokaisulomalla. Molemmilla on ollut sen verran kiirettä että yhteinen viikonloppu ilman kotihommia kuten siivousta ja muuta ihanaa oli todellakin paikallaan. Vähän jännitti tuhkapilvien takia että päästäänkö sitä mihinkään, mutta onneksi lennot normalisoitui jo hyvissä ajoin ennen meidän take-offia. Lennettiin Easy Jetillä eikä ollut mitään muita ongelmia kuin ahdistus Schönefeldtin kammottavaa lentokenttää kohtaan. Jos Tegel oli muka ruma niin oh boy, kyllä veti Schönefeldt vielä lyhyemmän korren kauneuskilpailussa. Hideous, I say. No, päämäärä oli kuitenkin sen arvoinen.

Pitkän arpomisen ja rumille hotellisisustuksille yökkäilyn jälkeen päätettiin yöpyä Boomerang Hostellissa, joka oli sijainniltaan varsin loistava (Pestin puolella, suoraan Basilikan vieressä).



Basilika eestä ja takkaa

Ensuite maksoi n. 60 euroa yöltä per huone, ja huone oli tosiaan oma asunto keittiöineen kaikkineen, jota tosin ei hyödynnetty. Sinänsä siis kalliimman puoleinen hostelliksi, mutta olipahan oma rauha, ja tyttö joka meille avaimet luovutti oli tosi mukava ja neuvoi kartalta hyviä ravintoloita ja muita paikkoja, mitä ei muuten kyllä olisi löytänyt.


Lähellä sijainnut Nyugatin rautatieasema

Lauantai kulutettiin lähinnä vaan säästä nauttien ja ympäriinsä käppäillen. Syömässä ja juomassa käytiin vähän väliä, totta kai ;). Tämän päivän superihastuksia: joku taidekatu jolla oli festarit käynnissä, missä maisteltiin (unkarilaiseksi luultua) ranskalaista viiniä sekä ihania (oikeasti unkarilaisia) minidonitseja hillolla ja tomusokerilla, nomnom.


Festarikatu. Huomaa ihana talo ja portti



Pällisteltävää oli muun muassa parlamenttitalo.


Parlamentti eestä...



...ja takkaa




Hei me reissataan :) En tiiä miks tuo irvistää mutta kivvaa meillä oli ;)


Lauantaina käytiin sitten pyörimässä Budan puolella. Vanhaa kaupunkia tallattiin ja linnassa käytiin. Linna oli melko pettymys ja ihan saakelin huonosti opastettu: käveltiin ristiin rastiin ja yritettiin ettiä ulospääsyä varmaan reilu tunti. Lievästi alko vituttaa ;). Mutta hienot näkymäthän sieltä oli...


...niinkun näkyy



Budan linna Pestin puolelta kuvattuna



Vanha kaupunki vaikutti kovasti Tallinnan vanhalta kaupungilta



Fisherman's Bastionista vain nurkkaotos



Hevosia! Tietenkin.


Metrolla reissattiin jonkun verran kun kerta tuli kolmen päivän liput ostettua (ihan turhaan), ja oopperatalo tuli nähtyä siinä metrosta noustessa.


Budapestista löytyi lisäksi ehkä maailman paras kahvila/jälkkärilä IKINÄ! Tämmöselle kakkuhullulle Sugar! oli kyllä semmoinen mekka ettei meinannut pois saada vedettyä. Järkyttävän hienoja (ja hyviä!) leivonnaisia ja jätskiä ois ollu ja design ihana karkkimaailmainen. Oi ja voi. Tänne heti kaikki jos Budapestiin menette :)


Wisteria Lane -leivoksessa oli ainakin laventelikreemiä ja jotain kahta muuta (valkosulkaa ja vanilja, veikkaisin... mutta en muista). Ihanaa ja supermakeaa!




Toinen lauantain kohokohta oli ehdottomasti kävely Andrassy Utcaa Hösök Terelle eli Heroes Squarelle. Tie oli vissiin julistettu kulttuurisuojelukohteeksi, ja ei suotta: aivan mielettömiä rakennuksia ja villoja toinen toisensa perään. En edes kuvia ehtinyt ottaa kun niin piti pällistellä. Gorgeous! Ja ei itse Square jäänyt ollenkaan jälkeen, tai ainakaan sen takana avautuva puisto. Vajdahunyadin linna, joka nykyisellään palvelee maatalousmuseona (of all things!) oli ehkä kymmenen kertaa hienompi kuin itse Budan linna:






Puistossa lokoiltiin jonkin aikaa ja kauhisteltiin teltasta kantautuvaa iskelmähumppaa (ei tarvitse siis onneksi hävetä pelkästään suomalaisten iskelmäkulttuuria, osattiin sitä Budapestissäkin eikä Saksa jää ollenkaan tässä kansainvälisessä nöyryytyskisassa jälkeen...). Huvipuistoon oltais haluttu mennä mutta karmea yli 20 euron rannekehinta esti aikeet. Edes sisään ei päässy ilman moista härrävärkkiä. Typerää, sanon minä.

Illalla käytiin vielä herkuttelemassa Unkarilaista ruokaa tarjoilevassa Paprika-ravintolassa jossa annokset oli ehkä isoimmat mitä oon koskaan nähnyt, joten loppuruoat joita jäi PALJON otettiin mukaan ja luovutettiin solidaarisuuden nimissä jollekin spurgulle tien varrella. Oli mielissään ;).

Sellaistapa siis siellä, yhteenvetona sannottakoon että täytyy mennä takaisin uudelleen, oli huisin kaunis ja mukava kaupunki, ja kauppahallista sai alle euron hintaan järjettömän hyviä leivoksia. Nappiloma siis! :)

Vieraita ja vilinää

Kyllä on nyt meitä vierailla hemmoteltu. Heti ystäväpariskunnan jälkeen tuli kylään Samulin kaverikaksikko Kempeleestä. Poijaat olivat hyvin omatoimisia kaupungin koluamisessa mutta jonkin verran toki ehdittiin vieraita viihdyttääkkin.

Potsdamissa käytiin ihmettelemässä linna-aluetta. Ihanan aurinkoinen päivä mutta tuuli kylmä. Kukkiakin jo loisteli (tämä siis pääsiäisviikonloppuna tämä reissu) kevään tyyliin :)


Orangerie. Kantsii käydä tornissa, hienot näkymät, makso 2 euroo.





Neue Palast





Potsdamin keskusta vaikutti kovin turistirysältä, mutta somahan se oli silti





Edelliset ja tämä Schloss Sans-Souci. Varmasti kesällä vielä hienompi...



Pääsiäistä siis vietettiin vahvasti turistimerkeissä, eikä mitään erikoisjuhlintaa harrastettu. Käytiin testaamassa viimein myös Wühlischstrassella oleva pienpanimo Hops and Barley, jonka Weizen eli venhäolut ainakin oli meikäläisen mieleen, poijaat veteli tavislageria joka oli kuulemma kans oikein bueno. Suosittelen :)




Watch out, it's a BEER CROCODILE!


Poikien kanssa käytiin myös syömässä Kaspar und Hauserissa joka oli jo aiemmin blogiväen kanssa testattu ja hyväksi havaittu, eikä se pettänyt taaskaan: Kasparista saa edelleen Berliinin parhaat pihvit, sekä myös lohi valkoviinikastikkeessa nauhapastan kera oli ihan yhtä taivaallista kuin viimeksi testattu annos joka sisälsi ainakin kyssäkaalia ja muuta en sitten muistakaan ;). Tällekkin täytyy antaa suositukset :)

Vieraiden lähdettyä käväisin vielä pelailemassa roolipelejä Espoossa viikonlopun verran ja samalla treffaamassa rakasta Lokki-Ystäväistäni Helsingissä. Kummalta tuntui käydä kotimaassa, ja huomasi kyllä, että vielä ei takaisin tee mieli. Hyvä niin!

Loppukaneettina vielä liitettäköön kuva eräästäkin kalenterin sivusta, joka jonkin verran kuvastaa kiireen määrää mitä tässä on työn ja kaiken muun vilskeen myötä ollut...

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Hektistä elämätä

Kyllä meitä nyt hemmotellaan! Lämpötilat käväisee välillä jo varsin mukavissa lukemissa (korkein taisi olla 21 mutta sitä toki kesti vain päivän) ja vierailijoita on käynyt mukavaan tahtiin. Tässä pientä kevätkuvakimaraa päivien piristykseksi!


Varma kesän merkki, Banana-Weizen eli vehnäolutta banaanilla. Refreshing!


Joko hehkutin, miten halpoja täällä kaikki kasvit on! Koko ajan hirveä himo ostaa uusia kukkia, kun ne vaan ei maksa Suomen tasoon verrattuna juuri mitään. Tässäpä niitä sitten:






Parvekekukkasia, tuohon tulee hyvä keidas kesällä jahka saadaan idätettyä kaikki siemenet mitä ostettiin :)



Pääsiäinen otetaan täällä hippusen vakavammin kuin Suomessa. Kaupoissa on (joulun tapaan) ollut jo monta kuukautta jos minkälaista pääsiäiskoristetta ja suklaata, ja täällä näkyvät koristelevan pihapuunsa ja vastaavat myös munilla... Tässä taidonnäytettä tallitien varrelta:


Ja KaDeWen pääsiäisosaston taidonnäyte (helmikuun lopussa)...


Kajaanilaisten ollessa kylässä nähtiin vielä tämmöinenkin ihme: Beerbike! Siinä sitä istutaan kaljatiskin molemmin puolin, yks ohjaa ja kaikki juo :D Ja laulaa, tällä kertaa kyydissä oli skottilainen porukka joista kyllä ääntä lähti!


Muutama otos muuten vain keväisestä Berliinistä:



Ystäväpariskunnan vierailulla sain vihdoin käytyä TV-tornissa! Kyllähän sieltä oli mellevät näkymät joka suuntaan, tässä pientä maistiaista:


Käytiin myös lempparitaiteilijan Potman/Mateon studiolla katselemassa ja ostamassa lisää printtejä ja sain sniikattua kuvan taiteilijan työhuoneesta:


Vielä viimeiseksi kuvaa tallitienoolle Bergfelden S-bahn-asemalta otettuna. Söpöistä omakotitaloaluetta, mutta ihan sika tiukkaan rakennettua, tottunut suomessa semmoisiin läänin kokoisiin omakotitalotontteihin, täällä on suurimmassa osassa ihan pikkupikkuläntit pihaa. Makes sense, kun miettii miten paljon enemmän porukkaa täällä asuu, mutta silti se näyttää oudolta.


Nytpä tästä riennän ensimmäiseen Tandem-tapaamiseen, saa nähdä miten se saksa sujuu, jotenkin tuntuu että joka päivä vaan unohtaa enemmän kuin on koskaan oppinut... argh :/ Wish me luck! Kirjoittelemisiin :)

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Look at my horse, my horse is amazing

Vaikka otsikko viittaakin erääseen riettaaseen videoon, nyt ei puhuta mistään sarjakuvakaakeista vaan vuokrapolle Aironista. Sain muutaman kuvankin näppäiltyä tänään tallilla niin pitää vähän esitellä, että missä sitä tämä tytär tällä erää heppailee.

Mutta ensin täytyy vähän ylistää pollea: olin ihan varma että se kehittää jotain pöljää kun oltiin yksin maneesissa tänään mutta vielä mitä! Meni parhaiten mitä tähän mennessä, sain sen liikkumaan melko kivasti eteenpäin ilman että tarvi koko ajan punkea ja jopa suostuttelin sen lopussa menemään vähän pidemmällä ohjalla kevyttä ravia, se kun yleensä on sitä mieltä että joko on pää taivaassa tai sitten pitää olla melko jämäkkä tuntuma ohjissa. On se vaan niin super <3 tuo poni, ja hyvin osaa suomeakin jo: jos huutaa pihan toiselta puolelta että Arska perkele! jos se jotain konnuutta harrastaa niin heti lopettaa :D Semmonen vauvahan se vielä on, vasta 6 vee, mutta hyvä siitä tulee. Me likes!


Väsy-Arska


Poni syömähommissa. Kippo laitetaan kätsysti autonrenkaan sisään ja jätetään hepo mässäämään siks aikaa kun ite laitellaan kamoja pois ja siivoillaan harjauspaikkaa. Näppärää!



Tässä Harjailupaikka. Täällä ei yleensä laiteta tosiaan hevosia sisällä valmiiiksi vaan erikseen sille varatuilla paikoilla. Hyvin osaavat seistä kiinni sidottuina pitkiäkin aikoja kun omistajat hakee tavaroita ja laittelee ruokia, taito jota monen suomipollenkin kannattais harjotella...



Tässä "Tarha" eli tommonen sisäpiha/avotallisysteemi. Heinää on koko ajan syötäväksi monessa paikassa, katos löytyy mihin pääsee sateensuojaan ja lajitoveriseuraa löytyy. Ok, betonilattia nyt ei ole mikään paras mahdollinen, mutta toinen puoli tarhasta on maapohjaa (lue: kuravelliä tällä hetkellä), ja näyttää levittäytyvät melko mellevät laitumetkin siitä vielä, jospa hepat kesällä pääsisivät laitumen makuunkin siis :)


Manneesi. Näitä on kaksi, toinen ilmeisesti ainakin iltaisin ratsikoulukäytössä. Ihan mukavan kokoinen ja pohjakin hyvä. Ei valittamista :) Mutta vieläkään en tiedä, miksi kutsutaan "loimireunaa" mihin laitetaan aina loimet siks aikaa kun ratsastetaan... Täällä pitää aina "varata" kaikki paikat mihin heppansa meinaa laittaa, esim. kun tulee sisälle niin pitää huutaa "Tür frei, bitte" ja odottaa että joku sanoo "Ist frei" ennenku saa tulla sisälle. Ja jos haluaa nousta kulmassa olevien kavalettien päältä selkään niin pitää vara kulma: "Ecke, bitte". Nyt vaan vielä pitäs keksiä mikä se loimiseinän nimi on kun aiheutan aina vähän paheennusta kun menen sinne ilman varauksia ;)


Ja on täällä muitaki söpöjä otuksia! Täpläheppa on vissiin jollain tapaa sairas kun sitä pidetään näissä sairastarhoissa, mutta onneks sillä on Aasi kaverina :D Aasi pitää ihan hirveää ääntä kyllä, meidän varustetraileri on ihan siinä vieressä niin korvat meinaa hajota...

Tämmöistä siis meidän nykyhoodseilla. Tunnin matka tuonne tallille on, mutta minkäs teet, ei sitä suurkaupungin keskustassa liiemmin heppoja sijaitse. Mutta tällä haavaa varsin hyvä näin, hevonen ja ihmiset on kivoja, niin mikäs tässä :)

Ei se tullutkaan...

...kevät nimittäin. Jatkuvasti vaan satelee lunta/räntää (ei se onneks kauaa maassa pysy) ja lämpötilat pysyttelee sitkeästi nollan tienoilla. Keskiviikosta lähtien on taas luvattu lämpimämpää, jopa yli kymmentä astetta, sitä odotellessa!


"Kevät"

Elämä on töiden osalta edelleen melko hektistä, ja koulussa käyn siinä sivussa. Samulillakin on kovasti töitä, joten yhteinen aika jää melko vähäksi :(. Viikonloppuisin yritetään sitten vähän petrata.

Ehditään sitä sentään joskus käydä ulkonakin. Imogen Heap oli Lidossa tässä muutama viikko sitten ja pitihän se käydä tsekkaamassa. Tykkäsin kyllä kovasti <3 On se vaan taitava tytsä.


Siinä se on sen oudon soittimen ja aurinkolasien kanssa...


...ja siinä se on vasemmalla ja soittaa toista outoa soitinta!

Muuta jännittävää: mielenosoituksiahan nyt on aina, tällä kertaa tuossa ihan edessä kävivät huutelemassa, kun siinä on Tromso-niminen vaatekauppa jossa myydään uusnatsivaatemerkkiä Torsteineria. Hauskaa oli katsella kun oli (vielä silloin) lämmin, juuri olin käväissyt onnistumassa (toivottavasti!) Deutsch Test für Zuwanderer -kokeessa, ja soittivat ihan hyvää poppia :) Poliiseja oli jälleen kerran lähes saman verran kuin itse mielenosoittajia, niinkuin täällä yleensä. Koiriakin reilummalla kädellä. Suuren maailman meininkiä!


Polliisit valmistelee saartorengasta ;)


Siellä ne huutelee

Viime viikonloppuna kävi lisäksi kavereita pitkästä aikaa, Vellu ja Elli hiihtolomareissullaan. Oli tosi mukavaa nähdä ja vähän päästä itsekin tuulettumaan, vaikka nyt hirveästi ei ehditty porukassa pyöriäkään kun oli töitä ja kaikkee... Mutta lauantaina kuitenkin käytiin Morgenrotissa vegebrunssilla, joka oli tupaten täynnä ja saatiin odottaa kauan mutta oli se (ehkä kerran) sen arvoista, uudelleen ei tule kyllä varmaan ihan heti mentyä kun helpommallakin pääsee. Sen jälkeen piipahdettiin C/O Berlinissä taas, tällä kertaa siellä oli jonkun Berliinin oman lahjakkuuden kuvia, Itä-Saksalaista meininkiä oli kuvannut, ja oli siellä ihan mielenkiintoisiakin otoksia, ei tosin mikään maailmoja järisyttävä kokemus. Vielä Oranienburgestrassella kerta oltaessa käväistiin tseekaamassa Kunsthaus Tacheles jossa varsinkin pihalla olleet metalliteokset teki suuren vaikutuksen, ja onhan se itse talokin aika veikeä, melko kaameassa purkukunnossa, joka paikassa graffiteja ja julisteita, mutta oma viehätyksensä kuitenkin. Kesällä kuulemma vielä yläkerrassa on hieno baari josta puuttuu yksi seinä, pitää palata sitten takaisin :)





Heppahommat sujuu ihan mukavasti, kuvia seuraa jahka ilmat paranee. Vähän omituinen (ja melko perinteinen...) tyyli on opettajalla, mutta on siinä hyviäkin asioita, pitää vaan yrittää olla päästämättä itseään siihen "pungetaan eteenpäin joka askeleella ja kädellä vemputetaan vastaan" -moodiin :/ Mitäpä en antaisi että pääsis uudella hepalla Annan tunnille edes kerran... mutta näillä on mentävä.

Iloista keväänodotusta, lisää tarinaa taas myöhemmin :)