Elämä on töiden osalta edelleen melko hektistä, ja koulussa käyn siinä sivussa. Samulillakin on kovasti töitä, joten yhteinen aika jää melko vähäksi :(. Viikonloppuisin yritetään sitten vähän petrata.
Ehditään sitä sentään joskus käydä ulkonakin. Imogen Heap oli Lidossa tässä muutama viikko sitten ja pitihän se käydä tsekkaamassa. Tykkäsin kyllä kovasti <3 On se vaan taitava tytsä.
Muuta jännittävää: mielenosoituksiahan nyt on aina, tällä kertaa tuossa ihan edessä kävivät huutelemassa, kun siinä on Tromso-niminen vaatekauppa jossa myydään uusnatsivaatemerkkiä Torsteineria. Hauskaa oli katsella kun oli (vielä silloin) lämmin, juuri olin käväissyt onnistumassa (toivottavasti!) Deutsch Test für Zuwanderer -kokeessa, ja soittivat ihan hyvää poppia :) Poliiseja oli jälleen kerran lähes saman verran kuin itse mielenosoittajia, niinkuin täällä yleensä. Koiriakin reilummalla kädellä. Suuren maailman meininkiä!
Viime viikonloppuna kävi lisäksi kavereita pitkästä aikaa, Vellu ja Elli hiihtolomareissullaan. Oli tosi mukavaa nähdä ja vähän päästä itsekin tuulettumaan, vaikka nyt hirveästi ei ehditty porukassa pyöriäkään kun oli töitä ja kaikkee... Mutta lauantaina kuitenkin käytiin Morgenrotissa vegebrunssilla, joka oli tupaten täynnä ja saatiin odottaa kauan mutta oli se (ehkä kerran) sen arvoista, uudelleen ei tule kyllä varmaan ihan heti mentyä kun helpommallakin pääsee. Sen jälkeen piipahdettiin C/O Berlinissä taas, tällä kertaa siellä oli jonkun Berliinin oman lahjakkuuden kuvia, Itä-Saksalaista meininkiä oli kuvannut, ja oli siellä ihan mielenkiintoisiakin otoksia, ei tosin mikään maailmoja järisyttävä kokemus. Vielä Oranienburgestrassella kerta oltaessa käväistiin tseekaamassa Kunsthaus Tacheles jossa varsinkin pihalla olleet metalliteokset teki suuren vaikutuksen, ja onhan se itse talokin aika veikeä, melko kaameassa purkukunnossa, joka paikassa graffiteja ja julisteita, mutta oma viehätyksensä kuitenkin. Kesällä kuulemma vielä yläkerrassa on hieno baari josta puuttuu yksi seinä, pitää palata sitten takaisin :)
Heppahommat sujuu ihan mukavasti, kuvia seuraa jahka ilmat paranee. Vähän omituinen (ja melko perinteinen...) tyyli on opettajalla, mutta on siinä hyviäkin asioita, pitää vaan yrittää olla päästämättä itseään siihen "pungetaan eteenpäin joka askeleella ja kädellä vemputetaan vastaan" -moodiin :/ Mitäpä en antaisi että pääsis uudella hepalla Annan tunnille edes kerran... mutta näillä on mentävä.
Iloista keväänodotusta, lisää tarinaa taas myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti