Kevät toi kevät toi...

...muurarin? No ei ainakaan vielä, mutta kaikkia muita ihania asioita kumminkin. Pääsiäisenä ilma oli todellakin kuin morsian kaikessa hyvässä mielessä, lämmöt pysytteli yli +20 asteen koko lomien ajan. Kavereiden kyläillessä oli itsekin ihanaa leikkiä taas turistia omassa kotikaupungissa ja syödä ja juoda hyvin.




Yaamissa auringosta nauttimassa


Ihana pääsiäisbrunssi E:n ja A:n luona

Aiemmin keväällä tuli käväistyä Street Art -festivaalien yhteydessä yhdessä galleriassa, jossa esillä oli jos jonkinmoista taideteosta. Muutamia kuvia tuli myös näpsittyä (luvan kanssa, toki!)





Samalla reissulla piti käydä myös ihastelemassa Maybachuferin markkinoita (mitkä lie nimeltään): mukavan vähän porukkaa ja paljon ihanaa ostettavaa ja maisteltavaa. Muun muassa tämmöinen rahka/jugurttipikari taisi olla 3 euroa...


Myös katutaiteilijat on palanneet talven jäljiltä maisemiin:



Hevoshommissa kuuluu jälleen uutta: Airon, tuo söpö mutta ylipainoinen vikellystankki, meni myyntiin joten piti hommata uusi projekti. Nykyään hevostelen Jolly Jumperin eli kotoisammin Jollerin kanssa. Joller on 6-vuotias Freiberger, eli ei mikään koulutykki vaan "kevyt kylmäverinen", mutta hauska tapaus, joskaan ei tietenkään ongelmaton. Talli on 6 hevosen pihatto josta pääsee heti maastoon, miinuspuolina olematon kenttä (tai no, on siellä kenttä mutta mini ja epätasainen ja upottava), matkaa läheisen isomman tilan kentälle metsän kautta 30 min ja kadun kautta vajaa sama (jos hevonen suostuu kadulle menemään, that is...). Ja matkaa juna-asemalta myös pyörällä 15 min. Mutta kaikkea ei voi saada, tällä mennään nyt, ja katellaan miltä yhteiselo alkaa näyttää :)



Vapun aattona juhlistettiin Samulin viimeistä työpäivää virallisessa työpaikassa. Freelancerura alkakoon ja sen kunniaksi käytiin kavereiden kanssa Volkspark Friedrichshainissa pikniköimässä aurinkoisessa mutta viileätuulisessa säässä. Mukana toki simaa ja munkkeja :) Ja leikkiviä koiria (ei valitettavasti meidän).



Vappupäivänä mentiin saman kaavan mukaan kuin viime vuonna: Kreuzbergin MyFest kutsui (kamaline mutta halpoine caipirinhoineen ja mojitoineen ;)).




Ilma oli kyllä kylmä, mutta muutama tunti viihdyttiin kuitenkin katselemassa meininkejä. Valitettavan paljon porukkaa vaan jo alkoi sitte iltapäivästä olla eikä kaduilla päässyt enää eteenpäin, niin päätettiin sitten suunnata kotia kohti. Ja hyvä niin, siellä oli taas mellakoitu tietenkin, joskaan ei mitenkään yltiöpäisesti. Poliiseja oli melko lailla näkyvissä:


Viime viikonloppuna käytiin ihanassa Werderin pikkukylässä n. 40 min Berliinin ulkopuolella nautiskelemassa mahtavan lämpimästä ilmasta ja paikallisista hedelmäviineistä. Baumblütenfest eli "puunkukkafestivaali" on ilmeisesti Saksan toiseksi suurin Volksfest eli kansanfestarit heti Oktoberfestin jälkeen. Ja olihan tuota porukkaa, junassa varsinkin, mutta onneksi suurin osa sakista suuntasi itse festivaalialueen kamaliin Schlager (iskelmä) telttoihin ja juottoloihin ja jotain huvilaitteita siellä vissiin oli kanssa. Me kiivettiin sen sijaan kukkulalla olevalle asutusalueelle, jossa sitten nautiskeltiin erinäisten valmistajien hedelmäviinejä. Lemppariksi kohosi hulppeat 11 euroa maksanut pullo ruusunterälehtiviiniä joka oli kyllä joka pennin arvoinen. Aivan mahtava tapahtuma, ensi vuonna ehdottomasti uudestaan! Illalla vielä käväistiin Yaamissa fiilistelemässä. On tämä vaan niin ihana kaupunki *sydän*.









Yaamin vastaranta by night

Sitten vielä pari kuvaa keväisestä kodista. Tänä vuonna on kovasti kylvetty siemeniä ja toivotaan että edes jotain satoa jostain tulee. Suureksi ilostukseksi lisäksi alakertaan avattiin kukkakauppa! Sitä pitääkin alkaa tukea sitten :)

Motherfuckin' ALPS!!!

Uu ja jea, vihdoin toteutui pitkäaikainen haave päästä laskettelemaan Alpeille. Ja ei ollu varmasti viimeinen kerta, sen verran makea reissu kyllä oli. Torstaina haettiin auto Robben & Wientjesiltä ja eikun kokka kohti Zillertalia Itävallan Tirolissa. Matkaan meni sen rapiat 7 tuntia, perillä odotteli hotelli Malerhaus hintaan sisältyvine ruokineen ja saunaosastoineen, jipjip. Hyvä oli hotelli ja ruoat kyllä, ja saunakin jees tosin saksalainen/itävaltalainen saunakulttuuri vaan on niin outoa että ei käsitä (EISAAHIKOILLASINNELAUTEELLE! PYYHEPYYHELAITAJOKAPAIKKAANPYYHE! EIKÄSIELLÄMITÄÄNKALJAASAAJUODA! EIKÄJUTELLAVARSINKAAN!). Mutta pääsipähän saunaan.

Perjantai oli sitten eka laskupäivä, torstaina käytiin jo hakemassa vuokrakamat. Kauhean huono ilma vaan sattui tietenkin, hirveä hernerokkasumu niin että laskemisesta ei kyllä niinkään voinut puhua, enemmän se oli suunnistamista kun yritti nähdä että missä se rinne menee. Mutta alemmilla rinteillä sentään näki jotain. Eka päivä pyörittiin Hochfügenin puolella, jolle piti ajella ensin kauhean mutkaista tietä ylös, jaiks. Onneks en ite joutunut siinä vaiheessa rattiin.

Lauantai sitten olikin yhtä hyvä kun perjantai oli huono, eli aivan täydellinen. Mentiin Hochzillertalin keskukseen tällä kertaa, joka olikin isompi ja parempi keskus kuin eilinen (laakson alueella on vissiin yhteensä 6 eri keskusta). Aurinko loimotti täydeltä terältä ja lasku luisti. Rinteet menee täällä jo melko aikaisin kiinni, neljältä, mutta kyllä sen ymmärtää tuolla laskijamäärällä: jo kolmelta alkoi olla rinteiden kunto melkoista jää meets lumikasat -meininkiä. Mutta silti, aivan mahtavaa päästä laskemaan! Vahingossa tuli yksi musta rinnekin testattua ihan alas laaksoon asti kun vähän reitiltä eksyttiin mutta mikäs siinä, ois vaan ollut kanttia suksissa niin ei ois menny ihan lumilautailun puolelle ;).

Nyt jo tahtoo heti takas... Ihan mahtava reissu. Ja kolmekaistaisella (suuntaansa) leveällä moottoritiellä oli melko mellevää myös päästellä sataviiskymppiä lasissa :)

Kuvia myös, silvuplee:









Hotelli

Tähti-illallinen Pret a Dinerissa

Meille tarjoutui täkäläisen newsletterin Sugarhigh'n lukijoina tilaisuus osallistua toimituksen järjestämään kutsuillalliseen Pret a Dinerissa. Paikka edustaa nykyään ilmeisen suosittuja pop up -ravintoloita, eli paikkoja jotka tupsahtavat esille ja ovat auki vain hetken aikaa ennen kuin taas sulkevat ovensa.

Tämän ravintolan kokkeina häärivät kolmen aukioloviikkonsa ajan yksi saksalainen michelin-tähden kokki, toinen, joka on ollut kolmen tähden michelin-ravintolassa sous cheffinä ja nyt pyörittää menestynyttä Dos Palillos -ravintolaa täällä Berliinissä sekä marokkolainen niinikään yhden michelin-tähden kokki.

Itse päädyttiin syömään tuon toisen kokin eväitä, ja täytyy sanoa, että vaikka epäilytti, että voiko michelin-tasoisten tyyppien ruoka oikeasti olla niin hyvää että siitä haluaa maksaa itsensä kipeäksi, voin huoletta sanoa että kyllä, voi se olla. Meidän kolmen ruokalajin menu maksoi 39 euroa (michelin-eväiksi melkoisen halpaa siis) ja siihen päälle tilasin vielä 8 euron jälkkärin joka ei kyllä ollut mitenkään superhyvää, mutta se itse menu kyllä olikin sitten sen arvoinen.

Paikka on loihdittu vanhaan kolikkopainoon Mitteen, ja sisäänkäynti oli tosi mielenkiintoinen, pitkiä kolkkoja betonikäytäviä (kynttilöillä valaistuna tietenkin) ja olisi siellä taidettakin ollut seinällä jos olisi jaksanut katsella. Me mentiin kuitenkin suorilla "lämpiöön", johon porukka kokoontui ennen itse ruokailua.

Ilta alkoi Veuve Clicquotin samppanjatarjoilulla, ja kyllähän tuota kallista samppista nyt joi, ihan hyvääkin oli mutta omaan makuun kyllä liika kuivaa.


Alkuruokana tarjoiltiin raikkaita kevätkääryleitä: MISSING BUÔN MA THUOT – THE PEANUT DRAMA IN A RICE PAPER ROLL jotka olivat siis riisipaperista tehtyjä rullia joiden sisällä vihreää currya, pomeloa ja erilaisia vihanneksia. Ja vissiin pähkinääkin nimensä perusteella? Ei se kyllä kauheesti sieltä maistunut. Mutta ihanan raikkaita!


Välikeitto, menun heikoin lenkki, oli kyllä hyvää myös, liemensä ansiosta. Itse keiton ainekset ei nyt niin hirveästi säväyttäneet maullaan: BREAKING UP IN NAM XAM – THE TOFU SCENTS BETRAYAL BEHIND A SHIMEJI’S EAR, eli shimeji-sieniä, kookosta (joka ei kyllä maistunut lainkaan) sekä aasialaisia kikherneitä. Oli siellä sitä pomeloakin taas seassa, liekkö kokin lempihedelmä. Ja tofua. Tarjoilu oli melko omaperäinen: laudalla oli kulhon lisäksi reiässä tököttävä lusikka. Kai se näinkin käy.


Pääruoka räjäyttikin sitten kaikki pankit. Ei mitään järkeä että näin yksinkertainen voi olla näin hyvää! Kastike, joka oli ilmeisesti ehkä joku punaviinipohjainen, oli niin äärettömän maistuvaa että teki meli nuolla lautanen puhtaaksi. Myös liha oli taivaallisen mureaa, eikä savustettu pottumuusikaan yhtään huonoa ollut. Ainut vähän epäilyttävä asia oli punasikuri, joka oli tosi hapanta, sitä ei kyllä kovin paljoa kerralla kannattanut haarukkaan pistää. Minä tykkäsin kyllä siitäkin, mutta Samuli ei niinkään. Annos siis SECRETS IN GUANGXI – THE OX DISCOVERS A POTATO’S PAST, savustettua pottumuusia, häränolkaa ja sitä punasikuria. Lisäksi päällä kruntonkeja ja pieniä pekonin paloja.


Ruokien tulo tietenkin kesti aikansa, mutta silti ruokalajit oli tahditettu sen verran hyvin, ettei kauheasti päässyt pitkästymään. Ravintolassa (ainakaan yläkerrassa, mihin meidät ohjattiin vain kahden hengen seurueena) ei ollut yksittäisiä pöytiä, vaan istuimme sulassa sovussa vieraiden kanssa saman pitkän pöydän ääressä. Ei me nyt tietenkään kenenkään kanssa mitään juteltu (god forbid!), mutta ei nyt ihan liikaa ahdistanutkaan.

Varsinkaan kun välillä saattoi käydä kurkkimassa kokkien työskentelyä. Hauskaa kuhinaa oli, ja itse the master chef valkoisessa takissaan hämmenteli vain välillä patoja ja testasi lihojen lämpöä (mahtavaa, kerrankin liha oli oikeasti *kuumaa* eikä taskulämmintä!). Delegointi siis hanskassa hienosti. Kymmenkunta sous cheffiä siellä hääri sen apuna.



Jälkkäriksi sitten tilasin jotain pähkinäjäädykettä, joka tarjoiltiin kukkaruukun alustautaselta näyttävässä punaisessa astiassa jonkun melko mitäänsanomattoman juusto tms. kakun päältä. Ei kyllä ole jälkkärikokki tämä herra Bernhard Munding. FOREVER IN ANGKOR – THE TANGERINE STAYS IN THE NUTTY JUNGLE ON A MILKY BOAT sisälsi siis pandapähkinäjäätelöä (say what now?), mandariinikompottia, joka oli vissiin se roiskittu kastike, sekä "fried milk skin", joka oli varmaankin se kakku. Sitä en tiedä mitä on pandapähkinät tai paistettu maitonahka/kuori/tjsp mutta olihan se ihan hyvää, ei vaan lähellekään muiden ruokalajien tasoa.


Tarjoilu oli Berliinin mittapuulla huippuluokkaa, eli toisin sanoen sitä oli. Paitsi taas perinteiseen tyyliin tarjoilijat hävisivät maksun koittaessa kuin tuhka tuuleen, ja laskua sai kysellä kolmelta tyypiltä erikseen ennen kuin saatiin vihdoin maksettua. Eihän se ilta halvaksi tullut varsinkaan näin berliiniläisittäin, mutta oli kyllä makeeta käydä kerrankin syömässä silleen *tosi hyvin*.

Illan viihteestä vastasi varsin kelpo gypsie jazz -bändi.

Lisäksi takaosassa oli vielä kauppa, jossa oli ruokakirjoja ja seksileluja, what a great combination. Itse kyllä hokasin vain jännät maskit ja lätsät, seksileluista luin vasta myöhemmin...




Tällaista siis tällä erää. Nyt sitten juhlistamaan M&A:n muuttoa meidän huudseille. Tervetuloa :)

Uusi vuosi, uudet (tai ehkä entiset) kujeet

Iloista uutta vuotta tännekin blogiin! Uudenvuodenlupaus päivittää useammin on melkein pitänyt, kuten näkyy ;). Mutta katsellaas vähän mitä tässä tällä välin on tapahtunut.

Uuden vuoden vietto meni täällä melko poksuvissa merkeissä, kuten tästä Samulin ottamasta videosta voi päätellä. Rakettien räiske on melkoinen, ja ulos ei huvita mennä kun tyypit tähtäilevät raketeilla ohikulkijoita ihan huvikseen. Mutta omalta parvekkeelta on mukavaa ja ainakin melkein turvallista seurata menoa. Juhlat oli siis oikein hauskat :)

Tammikuu on käynnistynyt molemmilla melkoisissa työntäyteisissä merkeissä, ja olenpa pari kakkutilaustakin saanut tehtyä, niitä voi katsella ruokablogista. Heppakuviot menee ihan ookoo, toinen tunti oli tuossa pari viikkoa sitten, ja koko ajan edetään parempaan kevyempään suuntaan. Tietenkään ei ihan hirveästi auta, että pollea pusketaan muiden vuokraajien toimesta jatkuvasti, mutta pitää vain pitää omasta strategiasta ja tyylistä kiinni niin kyllähän se eläin oppii että kenen kanssa pitää liikkua mitenkin.

Iloa on myös herättänyt toisenkin kaveripariskunnan tuleva muutto lähistölle. Tervetuloa M&A! Kohta ollaan kaikki Friedrichshainilaisia :)

Lumet suli pois ja sää on ollut enimmäkseen harmaata, joskin välillä meitä hemmotellaan ihanalla auringonpaisteella ja lämpimillä keleillä. Tältä meillä näyttää tammikuussa:



Syöpöttelemässä on käyty vanhoissa kunnon mestoissa eli Ta'Cabronissa, jonka meksikolaista ruokaa voittanutta ei varmaan koskaan tule löytymään, New Orleans Housessa jonka Crawfish Etouffee ja Pecan Pie vievät kielen mennessään, Conmuxissa, jonka baariksi varsin hyvä ruokalista palkitsee aina, sekä Spätzle & Knödelissä, paikallisessa baijerilaishenkisessä mättölässä. Naminam. Fonduelle ei olla vieläkään päästy ravintolaan asti, ja vaikuttaa olevan mahdoton tehtävä varata mistään paikallisista kolmesta fonduelasta pöytää viikon varoitusajalla. Ostimmepa siis oman fonduepannun ja yksien hieman pilalle menneitten fondueitten jälkeisestä kokemuksesta oppineena päätimme onnistua ensi kerralla täydellisesti ;)

Mitähän vielä? Joulukoristeet saatiin vihdoin poistettua puolessa välin tammikuuta, better late than never, eh? Valot jätettiin vielä ja nimettiin ne vaan talvivaloiksi ;)

Muuten elämä etenee radallaan. Ensi viikonloppuna ohjelmassa on Helsingin vierailu, jolle on jo ostoslistaa alettu laatimaan. Ainakin täytyy käydä Bake and Partyssä vähän kuolaamassa kakkutarvikkeita (joita varten juuri ostettiin uusi hyllykin Ikeasta ;)), ja tietenkin Akateemisessa kirjaostoksilla.

Kirjoittelemisiin ja kuulumisiin!

Joululoma ja hevosuutisia! :)

Nyt se sitten starttasi, joululoma! Tässä silmä kovana seurailtu lähtevien lentojen viivästyksiä ja pidetty sormet ja varpaat ristissä, että oma lento huomenna lähtis ajallaan ja myös Samulin keskiviikkona. Hyvältä näyttää tällä hetkellä mikäli helsingin lumisade ei pilaa hommia, täällä on ollu koko päivän kirjasta ja pakkasta, eikä huomisellekaan luvattu lumisadetta vissiin. Toivo siis elää, ja 5 tunnin vaihtoaika helsingissä antaa jo aika hyvin pelivaraa ;)

Joululahjat on nyt ostettu ja paketoitu, viimeiset hankittiin M:n kanssa Dahlemin joulumarkkinoilta, jotka jakaa kyllä tunnelmaltaan ykkössijan Kulturbrauerein kanssa. Ei juurikaan turisteja, keep it real -meno ja paljon käsityöläisiä, ja ihan sikahyviä uppopaistettuja Kaskrapfen-kakkusia puolukkahillon kanssa, to die for!


Ja maailman söpöin metroasena!







Eilen pidettiin suomipoppoon kanssa pikkujouluja, hauskaa oli ja ruokaa riittämiin. Mukana mm. namit valkosuklaakeksit ja joulupukkikakku.

Hevoshommatkin alkaa rullata tästä lähtien huomattavasti järkevämmissä merkeissä. Löysin nimittäin opettajan, joka opettaa juuri klassisella ranskalaisella tyylillä minkä linjoilla oma kehityskin oli vielä Suomessa. Joy and behold kun ei tartte enää laittaa kannuksia jalkaan ja puskea menemään! (no puskemiseen en kyllä alkanutkaan) Tosi mahtavaa että vihdoin saa opetusta taas sillä omalla tyylillä, ope oli tosi mukava ja puhu varsin tajuttavaa saksaa. Me so happy! Hintakaan ei päätä ihan hirveästi huimaa vaikka onhan se rahaa, 30 euroa 45 minuutin yksityistunnista. Jos pari kertaa kuussa ottais niin ei ihan köyhdy kuiviin :) Tai jos budjetti riittää niin enemmänkin. Pääasia kuitenkin että oikeilla urilla taas ollaan!

Täältä siirrytään takaisin ihanan hemmottelusunnuntain viettoon. Huomenna Suomeen! Wish me luck :) Ja iloista joulua!