Nyt on etsintä ohi ja vuokrapolle hanskassa! Airon, 2004 Puolassa syntynyt kimoruuna, on varsin suloinen tapaus ja nuoresta iästään huolimatta jo ekalla ratsastuskerralla löytyi väliin oikein mukava yhteinen sävel. Kokokin kelpaa, Haflingeripompottelun jälkeen oli oikein ihanaa kiivetä 172-säkäisen kaverin selkään.
Ja mikä parasta, täällä paikassa a)omistaja on superkiva, b) opettaja on superkiva ja c) kaikki puhuu ihanan selkeetä saksaa, halleluja! Ei voi sanoin kuvata, miten makeeta on ymmärtää ja pystyä osallistumaan keskusteluun, ja kun vielä kehutaan miten hyvää kieltä puhuu ja miten muitten *saksalaisten* vuokrahepanetsijöiden viestit on ollut huomattavasti hankalampaa luettavaa, on mieliala aika korkealla. Koeratsastus ei aivan täysin täydellisesti sujunut, mutta ope oli kovin kärsivällinen ja tuli oikeen vierstä käsin kertomaan mitä pitäs tehdä eikä vaan raivonnut tai huudellut maneesin reunalla. Me likes, me likes very much! Myös kehuttiin, että Airon liikkui nätisti, ja sanottiin että useiden kokeilijoiden mielestä se on liian iso ja leveä (!!, ei suokkien eikä kyllä haflingerien selkien jälkeen tunnu missään) eikä sitä saada edes ravaamaan saati laukkaamaan (okei oli se alkuun melko laiska ja vasemman laukan kanssa oli ongelmia mutta kun sai liikkeelle niin oikein kiva).
Tämmösellä pelillä siis tästä lähtien 2 x viikossa heppastellaan. Paikka on joo vähän kaukana, mutta kätevästi S-bahnilla pääsee :)
Tässä vielä parit linkit Aironista:
Täältä napsauttamalla Unsere Pferde ja Aironin kuvaa napsauttamalla saa hepsusta lisää tietoja.
Ja täällä video Aironin aloitellessa vikellystreenejä 2 vuotta sitten. Vikellysheppakin hän siis on.
perjantai 26. helmikuuta 2010
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Kevät toi, kevät toi...
...sohjon, auringon ja plusasteet! Berliinissä on iloittu kevään ensimmäisistä ihanista päivistä. Aurinko on kurkistellut pilvien takaa useampaan otteeseen, lumi sulaa vauhdilla ja ilma tuoksuu jo keväältä. Mielialalääkettä parhaimmillaan!
Torstaina juhlistettiin myöhästyneesti laskiaista herkuttelemalla laskiaispullilla suomalaisjoukon kera. Hyvää oli, nomnom, laskiaispullat on kyllä yksi lemppariherkuista. Tällä kertaa kokeiltiin perinteisten täytteiden lisäksi myös kondensoidusta maidosta keitetty kinuski + kermavaahto -yhdistelmää, ja eihän se kyllä yhtään pahaa ollut :D Mutta vanhaa kunnon mansikkahillo-kermavaahtocomboa ei silti peittoa mikään.
Ihanan aurinkoisen lauantain kunniaksi läksimme shoppailemaan ;). Jäätiin metrosta pois asema ennen Alexanderplatzia, mutta ois kyllä voinut jäädä aiemminkin, ei sitä tajua maan alla kiitäessä että ne asemat on oikeasti melko lähellä toisiaan. No, vähän happihyppelyä kuitenkin, plus että löydettiin Schillingstrassen metrosta hauskat patsaat :)
Oon varmaan aiemminkin jo hehkuttanut sitä, miten huipun halpoja kukkia täältä saa. Samuli osti kevätkimpun 2,5 eurolla, 10 ihanaa tulppaania :) Kukat on kyllä super <3
Illalla oli vuorossa Oranienstrasse-ekskursio Suomitiimin kanssa. Ensin mentiin persialaiseen Saffran-ravintolaan jossa oli ainakin omasta mielestäni aivan huippuhyvää ruokaa (vaikkakaan ei kovin kuvainnollista)
Sitten jatkettiin cocktaileille Molotow coctail -baariin jossa oli Happy hour menossa, sieltä sitten Hannibaliin jossa ensin meidät yritettiin tuupata tuhannen täydelle tupakkapuolelle, sitten vasta kun viisihenkinen poppoomme oli lähdössä kun ei me sinne tupakansavuun haluttu jäädä, löytyikin yllättäen tilaa ja ystävällinen tarjoilija antoi meille varattuna olleen pöydän ;) Vissiin ei ollutkaan sitten oikeasti varattu. Mukava paikka, ruokalistalla kaikkea mitä vain baari-iltana olisi voinut haluta (burgereita, jälkkäreitä, nachoja, sandwicheja ja juomaa tietenkin...) ja plussaa siideristä sekä tosi ystävällisestä palvelusta! Sitten vielä käväistiin jossain tosi oudossa rokkibaarissa jossa baarimikot kyllä oli tuhannen tuiskeessa itsekin, ja sitten kotia. Klubille ei taas(kaan) jaksettu, vaikka Maria am Ostbahnhofilla ois ollutkin kiinnostavaa musiikkia... Ehkä ensi kerralla!
Tiistaina päästään lisäksi katsomaan Imogen Heappia, yay! :) Hyvin alkaa siis seuraavakin viikko. Stay tuned :)
Torstaina juhlistettiin myöhästyneesti laskiaista herkuttelemalla laskiaispullilla suomalaisjoukon kera. Hyvää oli, nomnom, laskiaispullat on kyllä yksi lemppariherkuista. Tällä kertaa kokeiltiin perinteisten täytteiden lisäksi myös kondensoidusta maidosta keitetty kinuski + kermavaahto -yhdistelmää, ja eihän se kyllä yhtään pahaa ollut :D Mutta vanhaa kunnon mansikkahillo-kermavaahtocomboa ei silti peittoa mikään.
Ihanan aurinkoisen lauantain kunniaksi läksimme shoppailemaan ;). Jäätiin metrosta pois asema ennen Alexanderplatzia, mutta ois kyllä voinut jäädä aiemminkin, ei sitä tajua maan alla kiitäessä että ne asemat on oikeasti melko lähellä toisiaan. No, vähän happihyppelyä kuitenkin, plus että löydettiin Schillingstrassen metrosta hauskat patsaat :)
Oon varmaan aiemminkin jo hehkuttanut sitä, miten huipun halpoja kukkia täältä saa. Samuli osti kevätkimpun 2,5 eurolla, 10 ihanaa tulppaania :) Kukat on kyllä super <3
Illalla oli vuorossa Oranienstrasse-ekskursio Suomitiimin kanssa. Ensin mentiin persialaiseen Saffran-ravintolaan jossa oli ainakin omasta mielestäni aivan huippuhyvää ruokaa (vaikkakaan ei kovin kuvainnollista)
Sitten jatkettiin cocktaileille Molotow coctail -baariin jossa oli Happy hour menossa, sieltä sitten Hannibaliin jossa ensin meidät yritettiin tuupata tuhannen täydelle tupakkapuolelle, sitten vasta kun viisihenkinen poppoomme oli lähdössä kun ei me sinne tupakansavuun haluttu jäädä, löytyikin yllättäen tilaa ja ystävällinen tarjoilija antoi meille varattuna olleen pöydän ;) Vissiin ei ollutkaan sitten oikeasti varattu. Mukava paikka, ruokalistalla kaikkea mitä vain baari-iltana olisi voinut haluta (burgereita, jälkkäreitä, nachoja, sandwicheja ja juomaa tietenkin...) ja plussaa siideristä sekä tosi ystävällisestä palvelusta! Sitten vielä käväistiin jossain tosi oudossa rokkibaarissa jossa baarimikot kyllä oli tuhannen tuiskeessa itsekin, ja sitten kotia. Klubille ei taas(kaan) jaksettu, vaikka Maria am Ostbahnhofilla ois ollutkin kiinnostavaa musiikkia... Ehkä ensi kerralla!
Tiistaina päästään lisäksi katsomaan Imogen Heappia, yay! :) Hyvin alkaa siis seuraavakin viikko. Stay tuned :)
torstai 18. helmikuuta 2010
Joko se ois kohta kevät?
Ei ainakaan maiseman ja ilmojen perusteella. Harmaata harmaata on, lämpötilat nollan molemmin puolin, yleensä pakkasella. Joskus kerran kahdessa viikossa aurinko näyttäytyy. No, tässäpä onkin oltu sairaaan ihan reippaammalla kädellä taas niin ulos ei ole edes juuri ollut asiaa, niin sama kai tuo. Nyt on kuitenkin jo tervehtynyt olo ja sen myötä kova ikävä aurinkoa. Jospa se kevät sieltä joskus...
Molempien ollessa kovin flunssaisia saatiin revittyä itsemme kuitenkin käymään klassiessa konsertissa Philharmoniessa. Hyvää ja kauunista musiikkia ja talo oli komea. Sisällä ei saanut kuvata eikä ulkona yllättäen valo riittänyt, mutta tässä jonkinlainen otos kuitenkin:
Sairastelun ohessa on tullut käytyä heppa-asioita setvimässä, ja tulos on edelleen pyöreä nolla. Kouluheppa meni jollekin muulle ennen kuin ehdin edes kokeilla, toista heppaa en päässyt testaamaan kun tyyppi ei koskaan ilmestynyt (vaikka sanoi odottaneensa samassa paikassa kuin missä mie olin, ei tasan ollut siellä). Edelleen siis heppastellaan Hoppegartenissa Haflingerien ja kimotamman parissa. Saas nähdä millon sitä se "oikea" vuokraeläin löytyy.
Viime viikonloppuna käytiin vähän kultturisoimassa pitkästä aikaa, nimittäin katsomassa C/O Berlinissä oleva valokuvanäyttely. Sotaa ja kaikkea kurjuutta siellä oli kuvattu (Don McCullin oli kuvaajan nimi), että ei se mikään hyvän mielen näyttely ollut, mutta tosi hienoja kuvia kuitenkin. Sen jälkeen käytiin jossain Oranienburgerstrassen turistipaikassa syömässä meksikolaista, oli ihan perusjees. Loppuviikonloppu kuluikin tiukasti Mass Effect kakkosen saloja tutkiessa.
Sunnuntaina eli ystävänpäivänä oli jälleen vuosipäivä. Aamupäivällä käytiin etsimässä Fhainista kahvilaa vähän huonolla menestyksellä (joo baaria ja ravintolaa on vaan kahviloita vähemmän) mutta päädyimme sitten Milkabillyyn, Mainzer strassella olevaan hauskaan 50-henkeen tehtyyn konseptipaikkaan josta saa miljoonan erilaisia jäätelöitä semmosella koneella tehtynä ja vohveleita jälleen järkyttävällä päällisvalikoimalla. Mie testasin ananas-toffeejädeä, hyvin pelasi. Samuli maisteli puolestaan vohvelin jonka päällä oli maapähkinävoita ja omenasosetta. Hyvää oli vaan liian iso annos ;)
Illalla juhlistettiin vuosipäivää Schneeweiss-ravintolassa. Hieno paikka, palvelu ei kovin pelannut, ruoka ei ehkä ihan niin hyvää kun olisi odottanut, mutta ei nyt kauhean kallistakaan. Sen jälkeen korkattiin vielä uusi lempibaari eli Dachkammer jossa juopailtiin lasilliset hyvää Riojaa ja kuuneltiin loistavaa jazzia. Tänne uudelleen!
Schneeweissin hämystä ei kovin hyvää kuvaa saanut. Kaunis skandinaavinen sisustus ja takan tuoksu toivat plussapisteitä
Töitä on riittänyt molemmille roppakaupalla, joten paljon muuta ei ole tullut duunattua. Mulla loppuu kohta integraatiokurssin viimeinen osa eli tämmöinen kulttuuri/politiikkapläjäys, sen jälkeen on DTZ eli Deutsch Test für Zuwanderer -testi, ja sitte kun se menee läpi niin saa puolet tähän asti maksetuista kurssimaksuista takaisin, jippijee. Uusia kursseja en oo vielä viitsinyt/ehtinyt varata, kun näitä töitä näyttää olevan sen verran hullun lailla tällä hetkellä että ehkä pitää katsella vähän myöhemmin. Tämänhetkinen kurssipaikka on taas soviettirakentamista parhaimmillaan, mieleen tulee Yliopiston vanha puoli. Ugly as fuck...
Diesterweg Gymnasium. Pala kauneinta Berliiniä.
Paria hauskaa asiaa pitää vähän hehkuttaa: täällä on loistava nettipalvelu nimeltä pizza.de, joka on portaali pikaruokapaikoille. Sieltä löytyy tilattavaks ihan ja mitä tahansa, ja kaiken voi hoitaa netin kautta. Viime perjanain sushisaalis näytti esimerkiksi tältä:
Ja maksoi 20 euroa, ei toimitusmaksuja, suoraan kotiovelle, kenellekään ei tartte soittaa. Täydellinen puhelimia karttavan ihmisen palvelu! Satsissa oli mukana myös friteerattuja sushirullia jotka eivät kyllä sushia enää muistuttaneet vähääkään ja maistuivatkin lähinnä paistorasvalta... mutta ihan mielenkiintoinen kokeilu kuitenkin.
Eilen kylässä olivat kaverit joiden kanssa katseltiin Suomi vastaan Valkovenäjä-jääkiekkoa ja hyödynnettiin jälleen pizza.de:n antimia, tällä kertaa tilattiin aasialaista ja taas oli todella hyvää. Bonuksena (vain Saksassa!) mukana toimitettiin pyytämättä pullo kiinalaista luumuviiniä, joka ei ollut lämpimänä läheskään yhtä pahaa kuin Sake! Volttejakin toki vain reilut kymmenen... Mutta silti, melko siistiä saada pikaruoan mukana myös juotavaa ja ihan pyytämättä :D
Saksan pikaruokakulttuuri <3
Tänään järjestetään kavereille myöhästynyttä laskiaispullakestiä, ja huomenna on taas ihana perjantai. Saa nähdä mitä viikonlopulle keksitään :)
Molempien ollessa kovin flunssaisia saatiin revittyä itsemme kuitenkin käymään klassiessa konsertissa Philharmoniessa. Hyvää ja kauunista musiikkia ja talo oli komea. Sisällä ei saanut kuvata eikä ulkona yllättäen valo riittänyt, mutta tässä jonkinlainen otos kuitenkin:
Sairastelun ohessa on tullut käytyä heppa-asioita setvimässä, ja tulos on edelleen pyöreä nolla. Kouluheppa meni jollekin muulle ennen kuin ehdin edes kokeilla, toista heppaa en päässyt testaamaan kun tyyppi ei koskaan ilmestynyt (vaikka sanoi odottaneensa samassa paikassa kuin missä mie olin, ei tasan ollut siellä). Edelleen siis heppastellaan Hoppegartenissa Haflingerien ja kimotamman parissa. Saas nähdä millon sitä se "oikea" vuokraeläin löytyy.
Viime viikonloppuna käytiin vähän kultturisoimassa pitkästä aikaa, nimittäin katsomassa C/O Berlinissä oleva valokuvanäyttely. Sotaa ja kaikkea kurjuutta siellä oli kuvattu (Don McCullin oli kuvaajan nimi), että ei se mikään hyvän mielen näyttely ollut, mutta tosi hienoja kuvia kuitenkin. Sen jälkeen käytiin jossain Oranienburgerstrassen turistipaikassa syömässä meksikolaista, oli ihan perusjees. Loppuviikonloppu kuluikin tiukasti Mass Effect kakkosen saloja tutkiessa.
Sunnuntaina eli ystävänpäivänä oli jälleen vuosipäivä. Aamupäivällä käytiin etsimässä Fhainista kahvilaa vähän huonolla menestyksellä (joo baaria ja ravintolaa on vaan kahviloita vähemmän) mutta päädyimme sitten Milkabillyyn, Mainzer strassella olevaan hauskaan 50-henkeen tehtyyn konseptipaikkaan josta saa miljoonan erilaisia jäätelöitä semmosella koneella tehtynä ja vohveleita jälleen järkyttävällä päällisvalikoimalla. Mie testasin ananas-toffeejädeä, hyvin pelasi. Samuli maisteli puolestaan vohvelin jonka päällä oli maapähkinävoita ja omenasosetta. Hyvää oli vaan liian iso annos ;)
Illalla juhlistettiin vuosipäivää Schneeweiss-ravintolassa. Hieno paikka, palvelu ei kovin pelannut, ruoka ei ehkä ihan niin hyvää kun olisi odottanut, mutta ei nyt kauhean kallistakaan. Sen jälkeen korkattiin vielä uusi lempibaari eli Dachkammer jossa juopailtiin lasilliset hyvää Riojaa ja kuuneltiin loistavaa jazzia. Tänne uudelleen!
Schneeweissin hämystä ei kovin hyvää kuvaa saanut. Kaunis skandinaavinen sisustus ja takan tuoksu toivat plussapisteitä
Töitä on riittänyt molemmille roppakaupalla, joten paljon muuta ei ole tullut duunattua. Mulla loppuu kohta integraatiokurssin viimeinen osa eli tämmöinen kulttuuri/politiikkapläjäys, sen jälkeen on DTZ eli Deutsch Test für Zuwanderer -testi, ja sitte kun se menee läpi niin saa puolet tähän asti maksetuista kurssimaksuista takaisin, jippijee. Uusia kursseja en oo vielä viitsinyt/ehtinyt varata, kun näitä töitä näyttää olevan sen verran hullun lailla tällä hetkellä että ehkä pitää katsella vähän myöhemmin. Tämänhetkinen kurssipaikka on taas soviettirakentamista parhaimmillaan, mieleen tulee Yliopiston vanha puoli. Ugly as fuck...
Paria hauskaa asiaa pitää vähän hehkuttaa: täällä on loistava nettipalvelu nimeltä pizza.de, joka on portaali pikaruokapaikoille. Sieltä löytyy tilattavaks ihan ja mitä tahansa, ja kaiken voi hoitaa netin kautta. Viime perjanain sushisaalis näytti esimerkiksi tältä:
Ja maksoi 20 euroa, ei toimitusmaksuja, suoraan kotiovelle, kenellekään ei tartte soittaa. Täydellinen puhelimia karttavan ihmisen palvelu! Satsissa oli mukana myös friteerattuja sushirullia jotka eivät kyllä sushia enää muistuttaneet vähääkään ja maistuivatkin lähinnä paistorasvalta... mutta ihan mielenkiintoinen kokeilu kuitenkin.
Eilen kylässä olivat kaverit joiden kanssa katseltiin Suomi vastaan Valkovenäjä-jääkiekkoa ja hyödynnettiin jälleen pizza.de:n antimia, tällä kertaa tilattiin aasialaista ja taas oli todella hyvää. Bonuksena (vain Saksassa!) mukana toimitettiin pyytämättä pullo kiinalaista luumuviiniä, joka ei ollut lämpimänä läheskään yhtä pahaa kuin Sake! Volttejakin toki vain reilut kymmenen... Mutta silti, melko siistiä saada pikaruoan mukana myös juotavaa ja ihan pyytämättä :D
Tänään järjestetään kavereille myöhästynyttä laskiaispullakestiä, ja huomenna on taas ihana perjantai. Saa nähdä mitä viikonlopulle keksitään :)
torstai 4. helmikuuta 2010
Tilanteita, elämää ja hevosia
Sinne meni tammikuu. Kyllähän sitä pitkään kestikin, joten tervemenoa. Työn touhussa kului sekin kuukausi lähinnä, joitakin bileitä pidettiin ja kavereita treffattiin. Ravintoloita on koluttu, toisia huomattu huonoiksi (toim. huom. ÄLKÄÄ KOSKAAN MENKÖ GOBI-NIMISEEN SIMON-DACHILLA OLEVAAN RAVINTOLAAN, siellä oli maailman kamalinta huonointa järkyttävintä sushia!) ja toisia hyviksi (Conmux Simon-Dachin ja Kopernikuksen kulmassa on tosi mukavan tunnelmainen mesta ja ruoka hyvää!).
Uudenvuoden jälkeisenä viikonloppuna käytiin Dresdenissä, ja siitä reissusta ei vissiin olla kuvia vielä lisätty, joten tässäpä pari. Melko harmaata on, mutta tosiaan varmasti kesällä hieno kaupunki.
Tuttujen vieraillessa kaupungissa pyörähdeltiin Friedrichshainissa vähäsen, muun muassa tuli ensimmäistä kertaa käytyä tässä edellisen kämpän vieressä olleessa PiraX-Berliinissä, joka on melko soma kauppa täynnä sisustussälää ja vähän vaatetustakin, tosin hinnat oli järkyttävät. Kauppa on auki silleen kolmesti viikossa neljästä yhdeksään, joten ilmeisesti tämä on lähinnä jonkun projekti, jossa se saa olla kauniiden tavaroidensa keskellä ja esitellä niitä välillä vähän muillekin.
Tammikuussa aikaa on ottanut melkolailla vuokrahepan etsintäprojekti. Otetaanpa pieni recappi tilanteen etenemisestä:
Tapaus Bora:
Bora oli hannoverilainen läsipää rautias tamma. Sijainti Wuhlheidessa, eli puiston keskellä jossain ihme kotieläinpihalla, S-bahnilla lyhyt matka mutta asemalta reilun vartin kävely. Huonot puolet: aivan minikenttä jota ei kukaan talvella käytä, hepalla ei kenkiä, joten siellä ois sitten pitänyt käynti/maastakäsintyöskentelyä harrastaa puolimetrisessä hangessa ties kuinkamonta kuukautta. Sanoin lopulta kiitos ei kiitos, vaikka heppa vaikutti tosi kivalta ja jopa hyvin koulutetulta.
Tapaus Arko, Hanni, Lucy ja Lea:
Nämä kaverit löytyivät sitten Hoppegartenista laukkaradan vierestä, eli S-bahnilla itään C-sektorille (jonne ei mulla tietenkään lippu yllä joten pimeenä on vähän matkailtu...). Talli kiva n. 17 hepan paikka, vuokraajia näillä hepoilla aika monta ja osa lapsukaisia, jonka kyllä hepojen käyttäytymisestä tai lähinnä käytöstapojen puutteesta havaitsi. Arko oli ihan mukava isohko Haflingeri, vähän kiireinen ja laukka melko vauhdikasta, mutta aika jees. Se olikin niistä sitten suosituin tietenkin. Hanni eli Hannibal oli pienempi, tosi raaka jyräponi josta en kyllä juurikaan tykännyt. Lea oli vielä pienempi, sitä en edes testannut. Lucy oli sitten isompi kimotamma, jolla lähes aina ratsastetaan ilmeisesti sivuohjilla (tai "kolmio-ohjilla", Dreieckzügel, niinkuin sitä täällä kutsutaan, kuitenkin siis se mikä menee mahavyön alta kuolaimien kautta satulan molemmin puolin kiinni). Miehän en niitä suostunut laittamaan, ja kyllä se melko pää taivaassa -menoa oli, toisella kerralla vielä enemmän, mutta jaksan silti uskoa että kyllä siitä ihan jees ois tullut jos enemmän ois kokeillut. Mutta nämä kaverit tietenkin muuttavat tuossa huhtikuun alussa vielä yhden pysäkin kauemmas ja siitä on sitten vissiin kans joku vartin kävely, joten sanoin että mieluummin etsin semmosen hepan jonka kanssa vois sitte varmasti jatkaakki, en ole ollenkaan varma että noin kauas haluais enää lähteä. Lisäksi uudessa paikassa ei ole maneesia,joskis nykyinenkin maneesi on pohjaltaa niin karmeaa hienonhienoa hiekkaa että se pölisee jo kun sinnepäin katsoo, ei tee hyvää hepoille eikä ihmisille...
Tapaus Gerry
Seuraava yritys oli sitten 23-vuotias pappa-hannoverilainen, joka asui sikaisolla tallilla keskellä ei mitään, jonne on tunnin matka. Kärttyisä ja kankea, tässäpä kaksi sanaa millä tätä uutta tuttavuutta kuvailis. Ei tietenkään ekalla kertaa saa mistään hepasta kovin kattavaa kuvaa, ja varmasti käytös ois muuttunut kun se kanssa enemmän ois puuhaillut (näin ainakin omistaja oli mieltä), mutta maneesissa testattaessa hepo oli kyllä niiiiin nihkeä että ei semmoisella huvikseen ratsasta. Siispä jälleen kiitos, ei kiitos.
Tapaus Koulutykki
Seuraava koe-eläin olisi sitten jonkun kouluheppa, jolle se etsii tyyppiä joka osaa sen ratsastaa kuolaimelle ja muutenki tehä kunnolla töitä. Jaa-a, saas katsoa miten käy, kyllähän sitä nyt joskus ehkä osasi ratsastaa, mutta tässä 5kk humputtelun jälkeen ei kyllä ole taidot ihan sataprosenttisesti hanskassa. No, pitää käydä katsomassa ja kokeilemassa, ja jos se ei kelpuuta, niin sitten on voivoi ja etsintä jatkuu.
Noniin, siinäpä sitä heppa-avautumista siitä kiinnostuneille :D. Jatkan tässä työurakkaa ja flunssan parantelua ja poden huonoa omaa tuntoa kun en mennyt taaskaan kouluun (no, ehkä sen saa superkurkkukivulla ja huonosti nukutulla yöllä anteeksi).
Seuraavaan kertaan taas!
Uudenvuoden jälkeisenä viikonloppuna käytiin Dresdenissä, ja siitä reissusta ei vissiin olla kuvia vielä lisätty, joten tässäpä pari. Melko harmaata on, mutta tosiaan varmasti kesällä hieno kaupunki.
Tuttujen vieraillessa kaupungissa pyörähdeltiin Friedrichshainissa vähäsen, muun muassa tuli ensimmäistä kertaa käytyä tässä edellisen kämpän vieressä olleessa PiraX-Berliinissä, joka on melko soma kauppa täynnä sisustussälää ja vähän vaatetustakin, tosin hinnat oli järkyttävät. Kauppa on auki silleen kolmesti viikossa neljästä yhdeksään, joten ilmeisesti tämä on lähinnä jonkun projekti, jossa se saa olla kauniiden tavaroidensa keskellä ja esitellä niitä välillä vähän muillekin.
Tammikuussa aikaa on ottanut melkolailla vuokrahepan etsintäprojekti. Otetaanpa pieni recappi tilanteen etenemisestä:
Tapaus Bora:
Bora oli hannoverilainen läsipää rautias tamma. Sijainti Wuhlheidessa, eli puiston keskellä jossain ihme kotieläinpihalla, S-bahnilla lyhyt matka mutta asemalta reilun vartin kävely. Huonot puolet: aivan minikenttä jota ei kukaan talvella käytä, hepalla ei kenkiä, joten siellä ois sitten pitänyt käynti/maastakäsintyöskentelyä harrastaa puolimetrisessä hangessa ties kuinkamonta kuukautta. Sanoin lopulta kiitos ei kiitos, vaikka heppa vaikutti tosi kivalta ja jopa hyvin koulutetulta.
Tapaus Arko, Hanni, Lucy ja Lea:
Nämä kaverit löytyivät sitten Hoppegartenista laukkaradan vierestä, eli S-bahnilla itään C-sektorille (jonne ei mulla tietenkään lippu yllä joten pimeenä on vähän matkailtu...). Talli kiva n. 17 hepan paikka, vuokraajia näillä hepoilla aika monta ja osa lapsukaisia, jonka kyllä hepojen käyttäytymisestä tai lähinnä käytöstapojen puutteesta havaitsi. Arko oli ihan mukava isohko Haflingeri, vähän kiireinen ja laukka melko vauhdikasta, mutta aika jees. Se olikin niistä sitten suosituin tietenkin. Hanni eli Hannibal oli pienempi, tosi raaka jyräponi josta en kyllä juurikaan tykännyt. Lea oli vielä pienempi, sitä en edes testannut. Lucy oli sitten isompi kimotamma, jolla lähes aina ratsastetaan ilmeisesti sivuohjilla (tai "kolmio-ohjilla", Dreieckzügel, niinkuin sitä täällä kutsutaan, kuitenkin siis se mikä menee mahavyön alta kuolaimien kautta satulan molemmin puolin kiinni). Miehän en niitä suostunut laittamaan, ja kyllä se melko pää taivaassa -menoa oli, toisella kerralla vielä enemmän, mutta jaksan silti uskoa että kyllä siitä ihan jees ois tullut jos enemmän ois kokeillut. Mutta nämä kaverit tietenkin muuttavat tuossa huhtikuun alussa vielä yhden pysäkin kauemmas ja siitä on sitten vissiin kans joku vartin kävely, joten sanoin että mieluummin etsin semmosen hepan jonka kanssa vois sitte varmasti jatkaakki, en ole ollenkaan varma että noin kauas haluais enää lähteä. Lisäksi uudessa paikassa ei ole maneesia,joskis nykyinenkin maneesi on pohjaltaa niin karmeaa hienonhienoa hiekkaa että se pölisee jo kun sinnepäin katsoo, ei tee hyvää hepoille eikä ihmisille...
Tapaus Gerry
Seuraava yritys oli sitten 23-vuotias pappa-hannoverilainen, joka asui sikaisolla tallilla keskellä ei mitään, jonne on tunnin matka. Kärttyisä ja kankea, tässäpä kaksi sanaa millä tätä uutta tuttavuutta kuvailis. Ei tietenkään ekalla kertaa saa mistään hepasta kovin kattavaa kuvaa, ja varmasti käytös ois muuttunut kun se kanssa enemmän ois puuhaillut (näin ainakin omistaja oli mieltä), mutta maneesissa testattaessa hepo oli kyllä niiiiin nihkeä että ei semmoisella huvikseen ratsasta. Siispä jälleen kiitos, ei kiitos.
Tapaus Koulutykki
Seuraava koe-eläin olisi sitten jonkun kouluheppa, jolle se etsii tyyppiä joka osaa sen ratsastaa kuolaimelle ja muutenki tehä kunnolla töitä. Jaa-a, saas katsoa miten käy, kyllähän sitä nyt joskus ehkä osasi ratsastaa, mutta tässä 5kk humputtelun jälkeen ei kyllä ole taidot ihan sataprosenttisesti hanskassa. No, pitää käydä katsomassa ja kokeilemassa, ja jos se ei kelpuuta, niin sitten on voivoi ja etsintä jatkuu.
Noniin, siinäpä sitä heppa-avautumista siitä kiinnostuneille :D. Jatkan tässä työurakkaa ja flunssan parantelua ja poden huonoa omaa tuntoa kun en mennyt taaskaan kouluun (no, ehkä sen saa superkurkkukivulla ja huonosti nukutulla yöllä anteeksi).
Seuraavaan kertaan taas!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)