Kämppä!! Ja Tavarat!!

Nyt ne tuli!! Ja kauan on odotettukki. Kuukauden verran sai kinuta ja ruinata mutta nyt toi J. Puljula vihdoin tavarat ja jopa 200 euron alennuksella kun piti odottaa. Ihan hyvä siis. Kämppä alkaa hiljalleen muovautua kuosiinsa, ja kuvia seuraa hieman myöhemmin. Tässä kuitenkin pieni katsaus tähän pariin viime viikkoon:

Marraskuun puolivälissä järjestettiin paikallisessa Messukeskuksessa Import Shop Berlin -niminen tapahtuma. Shoppailua siis, ja näytteillepanijoita joka maailman kolkasta. Oli kyllä mukavaa kierrellä ja katsella tarjontaa, vaikka kovin paljoa ei mukaan tarttunutkaan. Varsinkin Afrikan sektorit joissa myytiin kaikkea djembe-rummuista koristeiden kautta vaatteisiin oli kovin hienoja. Ja niitä ihania lamppuja, voi kun olisi ollu enemmän rahaa... ;) Vaan eipä sitä kaikkea voi saada ja taitaa tuota tavaraa olla ehkä jo ennestäänkin ;)


Lähistötourneeta on tehty tässä sen verran taas, että löytyi kunnon lähiöostoskeskittymä Toom-työkalumarketteineen ja muine kauppoineen. Siellä on myös paikallinen Jysk eli Dänische Bettenlager, joka on ilmeisesti samaa ketjua kun ainakin visuaalinen ilme on täysin sama. Matkalla myös tällainen ilmeisen unohdettu ja ränsistynyt lasten leikkipaikka, jota on toisesta päästä alettu jo uudistaa:


Museoihinkin on jo ehditty, Samuli suostui shoppausmarkkinoille niin minä suostuin Deutsches Histrorisches Museumiin (tai johonkin vastaavaan) jossa riittikin sitten Saksan historiaa aina e.a.a-ajoista nykyaikaan. Valtavasti nähtävää, enkä oikein kiinnostaivimpia nykyajan juttuja jaksanut edes katsella kun oltiin jo 2 tuntia kierretty... Mutta olihan tuo ihan viihdyttävä. Mukaan tarttui pari kuvaa hienoista haarniskoista, sekä melko ufonnäköisesta ruttomaskista jonka ruttolääkärit pani päähän mennessään visiitille potilaan luo, nokkaosaan laitettiin yrttejä vissiin hajun ehkäisyksi ja kai ne jotain desinfioivaa/puhdistavaa vaikutustakin antoi, kuka tietää... Melko Donny Darko -esque naamio kuitenkin.



Suomiblogaajien kokoontumisajotkin järjestettiin taas, tällä kertaa Maijun ja Arton korkealla olevassa pikkulukaalissa (hieno sisustus ja superkäytännöllinen keittiö ;)). Sushi oli illan teema, ja paljon sitä tehtiinkin :D. Maistui ihan hyvältä, vaikka riisin koostumus jättikin vähän toivomisen varaa.. Mutta tulipahan tehtyä ja hauska ilta oli jälleen kerran (*hyvää Jägeriä* khihhih...)


Marraskuun ilma on kyllä muutamaa sateista päivää lukuunottamatta hellinyt meitä Berliiniläisiä. Pikkuisen kyllä naurattaa lueskella suomalaisten Facebook-valitusta loskasta ja kylmyydestä... ;). Täällä on ollut viime viikot n. 10-15 astetta (nyt kyllä alkoi kylmetä) ja aurinkoista niin että lähes T-paidalla on tarjennut. Näin kylmää ja loskaista meillä:



Lämpimiä ilmoja on juhlinut myös Frankfurter Torin risteyksen resident-pelle (tällä kertaa yksin)... Pari tyyppiä on koko kesän siinä aina vihreitten jalankulkijavalojen aikaan tehnyt vaikka mitä jonglöörauksesta yksipyöräisellä kikkailuun... Melko viihdettä! Ihmettelen vaan miten ne päivä toisensa perään jaksaa kiittämättömille valoissa odottaville autoilijoille esiintyä, kertaakaan en oo nähnyt että kukaan olisi niille lantteja antanut vaikka niitä aina pyytävätkin... Mutta kai siinä taito kasvaa ja saa harjoitusta tuossakin.


Viime viikonloppuna Samulin potiessa sikaflunssaa (itse kävin piikillä ja toivoin parasta, ja ei ole tarttunut \o/. Vielä ainakaan...) kävin vähän kirpputoreilemassa. Boxin kirpparia ei jostain syystä ollut niin suuntasin Mauerparkkiin. Saldona hieno vanha peltirasia. Sitten vielä käväisin Kreuzbergissä Suomalaisilla joulumarkkinoilla (Suomikeskus sijaitsee valitettavasti kirkon yhteydessä :/) herkuttelemassa karjalanpiirakalla munavoin kera, ja mukaan tarttui pari pussia torttuja (ei superhyviä mutta kumminkin). Tarjolla olis ollut vielä kaikenlaista joulukarkkia, ruisleipää ja loimulohta, mutta päätin odottaa jouluun asti näitä herkkuja :)


Sikapiikin ottamispäivänä tapahtui muutakin jännää, nimittäin Prodigyn keikka <3. Oli ihan hirveästi porukkaa, mutta kaukana olevista katsomoista sentään näki jotain (vaikka kuvasta ei niin voikaan päätellä ;)). Vellovan ja hyppivät ihmismassa sekaan ei ollut kipeän rokotuskäden ja tolppakenkien puutteen takia mitään asiaa (kokeilin sitäkin huonolla menestyksellä) niin tyydyin sitten bilettämään katsomon omassa pikku kulmassa. Oli hieno keikka vaikka eivät kyllä ukot riehuneet ehkä enää ihan nuoruusaikojen tahtiin, mutta kyllä tuo oli kerran elämässä nähtävä :)


Kotimatkalla metro oli lähes tyhjä. Tältä siellä näyttää kun ei ole ketään muita kyydissä:


Muita viikon supertapahtumia oli New Moonin ensi-ilta. Olin vähän pettynyt, että näytös oli "vain" 8-salissa, kunnes menin sisään ja huomasin että se on varmaan isoin leffateatterisali missä olen koskaan ollut :D. Leffa oli tosi hyvä, ja varmasti pitää käydä uudelleenkin katsomassa, ehkä ystävärakkaan kanssa joulunaikaan Oulussa? (vink vink ;)). Sony Centerissä oli komeat jouluvalot:


Ja Potsdamer platzilla soma joulutori.



Jäämäki ei oikein raukka kestänyt helteitä ja suli kovaa vauhtia... Silti ihmisillä näytti olevan kivaa kun siitä kumirenkailla laskivat joidenkin ysärihittien tahtiin. Voi näitä saksalaisia...



Tässäpä taas kuvakollaasia tältä erää. Seuraavalla kerralla sitten jo ehkä kurkistuksia kämppään. Stay tuned! :)

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Kyselyikäinen Lilje tässä moi!

Mistä johtuu, että:

-saksalaiset pussipastat ja nuudelit maistuu kaikki aivan hirveältä mutta suomessa on joitakin jopa syötäviä versioita?
-jos leivän jättää pöydälle pitkäksi aikaa, se kovettuu, mutta jos piparit jättää pöydälle, niistä tulee pehmeitä?
-saksalaisissa konditorioissa/paikoissa missä myydään jotain tiskeistä pitää aina olla se nimilappu roikkumassa edellisestä hyllystä eikä silleen niinkun sen oikeesti pitäis olla että kakun nimi lukee kakun alla olevassa lapussa?
-täällä ei osata jonottaa vaan seistään häröpallossa niin ettei kukaan tiedä, onko ihmisiä jo palveltu vai ei?
-vegaaniranskalaiset maistuu paljon paremmilta kuin tavalliset?


Tässäpä nämä tällä kertaa, lisää ihmetyksenaiheita seuraa myöhemmin ;)

Kämppää ja syystunnelmia

Meillä on kämppä! Wiihii! Vähänkö siistiä. Lukaalissa on tilaa hulppeat 93 neliötä, joista tosin osan nielee joka huoneissa olevat vanhat kamiinat (ei valitettavasti enää toiminnassa). Keittiössä on vain liesi ja tiskipöytä, joten sinne pitää rakentaa ja koota muu systeemi. Korkeat huoneet on, tuplaovet huoneiden välillä ja parveke Frankfurter Tor -näkymillä. Melko siistiä! Kuvia tulee, jahka on jotain huonekaluja paikoillaan.

Vähemmän siistiä onkin sitten odotella kamoja saapuvaksi Suomesta. Muuttofirman köpö on vaan jatkuvasti sitä mieltä että joo tuodaan tuodaan tässä joskus. Viikon lopulla meinaamme kuitenkin lyödä nyrkin pöytään ja ärähtää, että tämmöisesti vitkuttelusta ei ollenkaan ollut sopimusta solmiessa puhe, ja jos ei kuormaa ala näkyä niin pitää vähän neuvotella kyllä loppumaksun suuruudesta sitten, kun maksetaan tässä sitten vuokraa kämpästä jossa ei voi asua kun siellä ei ole *mitään*. Että näin näillä main.

Kivempiin aiheisiin:

Halloween vilahti jälleen tutussa turvallisessa suomalaisseurassa. Käytiin katsastamassa Berliinin korkein ei-ihmisen tekemä paikka eli Victoriaparkin kukkula ja siellä oleva muistomerkki (jäi kyllä vähän epäselväksi että minkä muistoksi tämä nyt oikein oli pystytetty):


Näkymiä kukkulalta...


...ja itse muistomerkki

Pikaisen pussikaljoittelun (ja Halloween-keksittelyn :)) jälkeen siirryimme sisätiloihin syömään jotain nepalilais/intialaista safkaa, joka oli ihan ookoo mutta ei tajuntoja räjäyttävää.


Veriset Halloween-keksit

Sen jälkeen vielä odottelimme päivän pääeventin eli baari Zyankalin aukeamista jossain tusina-drinkkipaikassa jossa oli kylmä ja drinkit hinnoissaan sekä musiikki kauheaa. Mutta tulipahan käytyä.



Sitten suuntasimme siis bar Zyankaliin, joka on pieni kellaribaari jossain päin Kreuzbergia (ja ilmeisesti myös Möckernbrücken U-bahnin lähettyvillä...). Sisustus upeaa gootti-luuranko-ruumisarkkuhärpäkettä (ei vain Halloweenin kunniaksi!), musiikki ok kunhan ensin päästiin eroon paikan pitäjän M.A Nummisen levystä (vissiin tunnisti että ollaan suomalaisia... joo eka biisi ihan hauskaa hahhahhaa mutta koko levy...not so much. M.A. vaan on huono!) Halloweenkeksilahjuksilla saatiin musiikkikin sitten kyllä vaihtumaan. Paikan oma Zyankalibräu eli 8,5% ruskea varsin hiilihapoton kalja nousi nuppiin siihen malliin että loppuilta päättyi baarin jälkeen melko lyhyeen hennon huonovointisuuden yllättäessä ;). Mutta hauskaa oli silti, ja baaria voin lämpimästi kaikille suositella, mutta varoituksen sana tosiaan tujusta talon oluesta!


Varoituskylttejä oli pitkin baaria...



Kyltti opastaa verenluovutukseen


Ruumisarkku-pöytä muumioineen

Tallillakin sain jälleen käytyä. Tällä kertaa testin kohteena oli herra Stolpmannin keskiviikon iltatunti. Porukka vaikutti mukavammalta (sennutätejä, suunnilleen mun ikäluokkaa ja vähän vanhempia) mutta edelleen harrastettiin osastossa ratsastelua :(. Kysyin tästä opettajalta ja hän tuumasi että ainakin kaikilla hänen tunneillaan ratsastetaan osastossa. No, ei kai se niin paha loppupeleissä ole: alussa kuitenkin verkataan reilun aikaa ravissa ja laukassa omia hommia, ja lopussa saa tehdä kans sitten hetken omia ennen kun lopetetaan. Ja en mene sen narttuopettajan tunnille kyllä vaikka siellä saisikin omia kuvioita harrastaa. Mieluummin edes suunnilleen ookoo kokemus kuin tippa linssissä tunnin jälkeen itsetunto maassa open karjuttua naama punasena jotain josta ei vaan ymmärrä. Että jatkamme siis tätä rataa.

Tällä kertaa hepestinä oli vissiin joku 8-9 vee ex-suomalainen (!) hyppyheppa Lennon joka oli varsinainen luonne, ensin oikein mukavaa kaveria karsinassa, sitten kovasti olisi halunnut hampailla tehdä tuttavuutta, ja selästä käsin melkoinen änkkäpänkkä, varsinkin alussa testasi kyllä reippaasti että ai pitikö jotain. Muutenkaan ei olisi saanut ohjia kyllä juuri ollenkaan olla kädessä kun heti piti päänheilutuksella alkaa protestoimaan. Pätkiä ihan ookoo välillä mutta vaatii lisää treeniä ;). Vähän isot askeleet mutta ei mitään järisyttävää. Mal sehen, mikä elikko ensi kerralla alle tulee - toivottavasti ei ainakaan tunnilla mukana ollut kimo poni joka hyppi pystyyn ja protestoi lähes koko ajan jos piti tehdä jotain muuta kuin juosta jonkun toisen hepan perässä. Mutta Lennonilla ei tarvinnut sentään pitää sivuohjia! Martingaalit sillä kyllä oli, mutta vähän edistystä kuitenkin...

Ilmoittelenpa taas, kun muuttotilanne etenee johonkin suuntaan tai jotain muuta jännää tapahtuu. Tänä iltana kaverin luo katsomaan Mauerfallin juhlallisuuksia telkkarista (ei huvita mennä sateessa satojen tuhansien kanssa parveilemaan kaupungille) ja huomenna vihdoin tukanleikkuu, jipjip!

Iloista syksyä <3