torstai 8. lokakuuta 2009

Lokakuu...

Nyt se sitten on syksy täälläkin. Ainakin joka toinen päivä ;). Välillä sataa kaatamalla, välillä paistaa aurinko, ja välillä on 22 astetta lämmintä niinku eilen. Mikäs siinä, en valita, varsinkin kun katselee Oulun lumisohjokuvia ja sääennusteita ;).

Mutta ei täällä kaikki oo paremmin. Heppakuviot on aika levällään. Vaihdoin sieltä edelliseltä tallilta pois kun illan ryhmätunti oli vielä aamutuntejakin kaoottisempi: 8 tyyppiä, kaikki eri tasosia, pienessä maneesissa jossa on paska liian raskas pohja, kaikki tekee eri asiaa... huhhuh! Ja sivuohjia on kuulemma käytettävä. Meinas itku päästä kun vähän testailin alkukäynnin aikana April-heppaa ilman niitä sivuohjia ja se oli niin kiva! Heti kun lyötiin ohjat kiinni niin naps vaan heppa alkaa nojata niihin ja menee ihan etupainoseks. Bah. Good riddance siis sille tallille.

Toinen talli (täällä)oli toivoa täynnä ainakin puitteiden perusteella. Hienot tiiliset tallirakennukset, isot karsinat, pyöröaitaus juoksutusta varten (aika pieni maastakäsin-hommiin...), iso maneesi hyvällä pohjalla, ja tien toisella puolella ilmeisesti vielä kunnon kisakenttiä yms yms. Sain jopa saksaksi hoidettua koeratsastuksen (Vorreiten) varauksen ja olin oikeen tyytyväinen itseeni.

Little did I know... eilen sitten oli tämä koeratsastus. Hevosen löysin ja jopa varusteetkin, ja jopa ymmärsin vähän saksaa kun ope siinä jotain puhu. Ja osasin kysyä niistä sivuohjista että onko pakko käyttää, se sano että alkuun joo kun se kattoo miten menee, sitten myöhemmin otetaan pois jos näyttää siltä. Siihenpä se hyvä tuuri sitten loppukin. En ilmeisesti osannut viedä hevosta oikein maneesin ovesta sisälle (kun en huutanu että ovi vapaa tai jotain, vaikka katoin kyllä ettei siellä ketään just oo tulossa), enkä tajunnu mitä kautta pitää hevonen siihen keskelle viedä heidän oppien mukaan. Niinkin yksinkertainen toimenpide kuin ohjien kaulalle laittaminen oli taas aivan liian vaikeaa kun yritin normaalisti etukautta hepan pään sivulla seisone niitä laittaa: eieiei näin, kun pitää mennä sivulle seisomaan ja siitä nostaa sitten, tämä oli vissiin joku pääkammonen elukka. Selevä. Siinä sitten oikein vielä jäi emäntä hyssyttelemään hevoselle ja silittelemään että joo ei hätää, ihan niinku olisin joku saakelin pantteri tulossa sitä tappamaan. Vaikka ei sillä selvästi ollu yhtään mitään hätää.

Selkään jopa pääsin ja sitten käppäilin siinä ympäriinsä. Edellisellä tallilla otettiin aina heti ohjat ja ruettiin käynnissä tekeen pikkuhiljaa juttuja, täällä ei ilmeisesti saanut tehdä yhtään mitään heti: kun yritin saaha kaakkea ees kävelemään kunnolla vähän kannuksilla käskien ja raipalla niin taas kauhea mekastus eieiei älä oo sen kimpussa. Selvä, ei sitten. Kävelin siinä aika pitkän aikaa ja sitten ope alko mulle jotain selittään, mitä en ollenkaan tajunnu. Olin kuulevinani jotain että keskihaljasija ja sitä siinä pari kertaa menin ja opella palo vaan käämi koko ajan enemmän ja enemmän. Lopulta sitte pysähdyin ja ymmärsin että se kysy että haluanko mie tulla alas selästä. No sanoin että en ja jatkoin kävelyä kun luulin ettei saanu pysähtyä. Sitten se tuli puhisten mut pysäyttämään ja kiristään satulavyötä, ilmeisesti se oli ollut homman nimi alusta asti että pitäs tulla keskelle ja kiristää vyötä.

Yritin siinä selittää että joo sori en tajunnu, voisitko millään englanniks sanoo, tämä vaan oli sitä mieltä että ei kun nyt ollaan Saksassa ja puhutaan saksaa. Olin siinä vaiheessa vähän siinä kinttaalla etten ois tullu alas ja lähteny lätkimään, vittu miten nöyryyttävää olla niinku pikkulapsi tai joku idiootti joka ei ymmärrä! No eihän se mun vika oo kun oon täällä vasta kuukauden ollu mutta kuitenkin se vituttaa. Ja eukko oli kyllä vähemmän kuin empaattinen. Tais se itsekin tajuta sen sitten, kun lähin ravaileen ja laukkaileen ja jopa jotain ymmärsin mitä se sano niin kyllä sieltä kehujakin tuli, ja sitten koko homman jälkeen se oli sitä mieltä että hyvinhän se meni.

Onneksi siellä paikalla oli joku toinen emäntä joka oli asunu Englannissa, sen kanssa sitten juttelin ja sain selville muun muassa tosiaan että se oli yrittäny saaha mua tosiaan sitä vyötä kiristään ja että sen saksa on melko sekavaa kuulemma välillä hänelle itselleenkin vaikka onkin natiivi, ei siis ihme että en tajunnu. Ja sillä on tapana vähän äyskiä ja tiuskia. Selvä tämä siis. Juteltiin myös yleensä näistä Berliinin seudun talleista, ja hän tykkäsi että tämä on kyllä ehdottomasti paras ratsastuskoulu, täällä jopa opetetaan eikä vaan humputella miten sattuu, ja hepat on aika ok. Mutta asia on niinku pelkäsinkin: täällä ei juuri osaavia ratsastajia ratsastuskouluissa näy, ja siksi käytetään apuohjiaki niin usein: tyypit vaan vetää hevosia suusta eikä ne kulje yhtään eteen, vaan päkittää selkä notkolla, ja siitähän sitten selkäongelmia syntyy. Tämän kyllä olin jo arvannu... Mutta katsellaan nyt tällä tallilla ainakin se kolmen kerran kortti. Sinänsä hyvä kyllä ettei täällä tarvi mihinkään ryhmään jämähtää vaan saa vaihdella, ens viikolla meen keskiviikkona taas, tällä kertaa toisen miesratsiopen ryhmään (vaikutti kyllä aika mukavalta ja saksaki oli vähän ymmärrettävämpää), katotaan sitte mitä sen jälkeen.

Huh siis, melkoinen kokemus. Kyllä otti ja ottaa vieläkin aika lailla kupoliin, mutta kyllä tästä taas noustaan hetken mudassa rämmittyä. Mutta Suomen ratsastuskuvioita on kyllä lievästi sanottuna ikävä...

Jaa pitäiskö sitä ei-heppaihmisillekki olla jotain kuulumisia. Viime viikonloppuna juhlittiin mun synttäreitä. Oli mukavaa ja rentoa, ja käytiin vähän baarissa, ehkä tuli vähän liian humalassa oltua kuitenkin ;). Sunnuntaina sitten vaan öllötettiin, käytiin namilla brunssilla ja katottiin Fireflyta koneelta. Ei kummaa.

Saksankurssi on ollu ihan jees, aika hidasta tahtia ja välillä ihmetyttää suuresti miten ihmisillä ei mee asiat kaaliin vaikka kuinka selittää, mutta ei kaikilla taida olla tämmöstä kieltenopiskelutaustaakaan kun meikäläisellä, että annettakoon se heille anteeksi ;).

Kämppärintamalla on hiljaista edelleen, muutamaa kivaa on käyty katsomassa mutta yks oli taas liian pieni, toinen liian kallis. Huoh. Alkaa usko loppua tämän(kin) asian suhteen. Vaan hoemme mantraa: kyllä se tästä, niin jospa se sitten siitä :D

Loppukaneetiksi vielä todettakoon, että täällä on tosi kummallisia kauppoja: Rossmann ja Schlecker myy kempparitavaraa (meikkejä, hiustenhoitoaineita yms.), siivousaineita sekä sitten lasten- ja lemmikkien ruokaa. Wtf?? Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

1 kommentti:

  1. Heipparallaa, ja nyt en muista olenko edes onnitellut synttärien johdosta, joten hyvin myöhäiset jälkionnittelut vielä minultakin. Me huideltiin tuolla Maltan maalla viime viikko, ja tämä viikko kuluikin sitten näpsäkästi putkiremontin parissa Sumilla, mutta sain kuitenkin talon myytyä, joten hurraa sille. Toivottavasti se kämppä löytyy pian, ja pääsette ihan oikeasti elämisen makuun siellä.

    Terkuin,
    Tarja

    VastaaPoista