Vieraat poistuu, arki jatkuu

Huh, olipas pyöritystä! Ensin Äiti kylässä, sitten kaveripariskunta. Tosi kivaa kyllä oli, mutta nyt on aika huokaista. Viime postista on jo hetki vierähtänyt siis, eli summataanpa tässä mitä kaikkea on tullut harrastettua:

Kävin (Samuli makasi kotona sairaana :() suomalaisen bloggaajaköörin kanssa tutustumassa Abstinttibaariin, joka oli vielä kello 19 kun se avattiin oikein mukava. Drinkkilista oli pitkä kuin joku pitkä asia, ja drinkit sisälsi ainakin reippaanlaisesti alkoholia (ehkä vähempikin olisi riittänyt). Itse absintti nyt jäi tällä erää kokeilematta, mutta niitä näytti olevan tarjolla kyllä melko vaikuttava lista. Sitten lähdettiin ruokapaikan metsästykseen ja päädyttiin vegaaniravintola Hans Wurstiin, jossa ruoka kyllä oli ihan maittavaa mutta tarjoilu niin onnettoman hidasta (itse piti hakea tarjoilija tiskiltä tilausta ottamaan. Kahteen otteeseen...) että tuonne ei ehkä toista kertaa eksy. Ihan hauska paikka kuitenkin, ja testaamisen arvoinen jos odotus ei haittaa.


Falafelit Hans Wurst style. Delish!


Kanssasyöjän vegeburgeri. Oli kuulemma myös hyvää

Ja jälkkärikakku (suklaa/appelsiini.) Myöskin vallan edible

Sitten vielä yksien drinkkien kautta Villa Orangeen (Eberswalder strasse 35), joka oli myös oikein lunki paikka sohvineen ja laiskanlinnoineen (ja naistenvessoineen, tsekkaa kuva!), mutta sisätupakointi aina vähentää pisteitä :(. Oikein kiva ilta siis kaikenkaikkiaan, ja jatkoa seuraa :)


Villa Orangen "wc". Melko luksus :)


Lelukaupan hieno Halloween-viritelmä

Sitten tulikin Äippä kyläilemään. Tehtiin aika lailla perus-turistijuttuja eli jonotettiin Reichstagin kupoliin illalla kylmässä (no olihan se ihan jees vaan enpä jonottas toistamiseen), käytiin pällistämässä Schloss Charlottenburg (hieno! ei käyty tosin "uudessa" siivessä ollenkaan ja puistotkin jäi kylmän sään taia kiertämättä), Juutalaismuseoon tehtiin visiitti (en ole museihminen... mutta rakennus oli hieno) ja löydettiin samalla söötti bio-lounaskahvila (kuva alla, sijainti jossain Hackescher marktin U-bahnista pohjoseen).


Melkoisen space age -kliininen Reichstagin metroasema. Osa U55-linjaa joka on ihan vastavalmistunut ja käsittää vasta 3 pysäkkiä. Yhdistetään myöhemmin U5:een


Reichstagin kupolia sisältä. Sielläki oli kylymä... ja reilun tunnin jonotus ulkona ei ollenkaan lämmittänyt myöskään


Lounaskahvila bio-joku. Ihania kukkia ja kakku maistui <3


Hallesches torin kaarien alla kahvilassa ihan hyvä mutta kuivahko Sacher

Kaikenlaista siis. Ja toki syötiin hyvin ravintoloissa. Burp. Lisäksi sattui pari aurinkoista päivää niin tepasteltiin mm. Nikolaiviertelissä joka on kyllä hyvin viehko vaikkakin ihan minialue.


Nikolaiviertelin putiikkeja


Nallukka-pallukat otti aurinkoa nallekaupan edessä


Nikolain kirkko


Vielä pikkukujien tunnelmia

Lisäksi käytiin harrastamassa high-browtaidetta konsertin merkeissä. Varasin liput Philharmonien jousikvartetin konserttiin, mutta loppujen lopuksi istuttiin kuitenkin jonkun n. kolmikymppisen turkkilaistyttären pianokonsertissa... Älä siis koskaan luota lippuihin! Ois pitänyt itse jotenkin ymmärtää kun lipuissa luki että "Philharmonie" että tämä ei tarkotakaan sitä itse kokoonpanoa vaan paikkaa, joka ois ollu ilmeisesti Potsdamer platzilla jossain. Vaan eipä sitä kukaan meile kertonut, ja liputkin piti lunastaa Gendarmenmarktilla olevasta Konzerthausista joka on Filharmonikkojen "kotitalo". Hyvin mystistä siis, mutta päästiinpä ees johonkin konserttiin, talo oli hieno (ja itse Gendarmenmarkt Festival of Lights -valaistuine kirkkoineen... melko komia, I must say!) ja kyllähän se tytär ihan hyvin soitteli. No harm done siis, paitsi perusärsytys kun taas tuli jotain mokattua ;).


Jompikumpi kirkko (Gendarmenmarktilla on 2)


Ja komea Konzerthaus iltavalaistuksessa


Friedricshainin Sri-lankalaisravintolan (Grünbergerstrasse jotain) antimia. Ihan hyvää ja värikästä mutta älkää vaan tilatko paistettuja nuudeleita, ne näytti (ja maistui) suoraan kaupan valmispussista otetuilta.


Juutalaismuseon läheistä väriloistoa

Torstai kuluikin sitten pitkälti lentoasemalla kun ensin vein sinne Äipän ja odotin seuraavan satsin eli ystäväpariskunnan saapuvaksi. Taas harrastettiin ravintolailua reilulla kädellä, käytiin tsekkaamassa Kreuzbergin hoodeja Bergmannstrasselta ja Zosseneder Strasselta (jossa makea levykauppa Space Hall, varsinkin vinyylin ystäviä hemmotellaan) ja hienoilta näytti. Tehtiin myös ensimmäinen visiitti Kaufbariin joka ei kyllä ollut ollenkaan mainettaan huonompi vaan tosi söötti ja juomatkin ookoot. Täältähän saa siis ostaa mukaan kaiken huonekaluista lähtien jos huvittaa. Aika hyvä konsepti, says I. Myös Cupcake Berliniä tuettiin, ja todettiin Chait edelleen loistohyviksi (saa soijamaidolla!) mutta muffinssit vaan ei oo niin kauhean hyviä, sad to say... Bonuksena löydettiin ehkä maailman ihanin suklaa/torttupuoti Olivia josta kyllä täytyy ostaa joululahjoja mukaan. Täältä sai myös Cupcaken chaipönttöjä. Ja mainitsinko suklaan...

Tehtiin myös ekskursio Neuköllniin (ugly-ass place) jossa oli blogiystävän suosittelema TKMaxx-tavaratalo. Sieltä jäikin mukaan vähän leivontavehkeitä ja saattaa joutua käymään uudelleenkin, kun siellä kuulemma vaihtuu valikoimat lähes viikoittain. Nyt löytyi mm. non-stick kaulin sekä pie-vuoka, joka saa sisäänsä kurpitsapiirakkaa tai jotain muuta jahka tästä kauppaan ennätän.


"Luonnonkaunis Neukölln" Hermannplatzilla. Ei voi suositella


Myöskään Currywurstia (ainakaan tästä kioskista) ei voi suositella kenellekään. Urgh. Välttäkää siis Hermannplatzia ;)


Halpaa terapiaa

Kiirettä pitänyt siis! Tallilla en ole ehtinyt käydä, mutta eilen tein ekskursion Fehrbelliner platzilla (eli aika kaukana...) olevaan ratsastustarvikekauppaan raippaostosten merkeissä. Olikin ehkä pikkuisen hyvät valikoimat, kahdessa kerroksessa ja kouluraippoja olis saanut aina 130 mittaisiksi asti... tyydyin kuitenkin normaaliin 110:iin ettei näytä ihan niin dorkalta sitä raahatessaan pitkin julkista liikennettä. Ja maksoi huimat 7 euroa.

Myös toinen halvempi asia löytyi: hiusvärit! Suomessa maksaa aina jonkun 9-13 euroa semmoinen kestoväritönkeli, täällä sai alkaen kolmesta eurosta... Hieno maa. En oo vielä saanut purkkia päähäni laitettua mutta eiköhän sekin tässä loppuviikosta tapahdu. Sitten vaan pitäs jaksaa/uskaltautua johonkin hiustenleikkuumestaan. Huih.

Kämpän etsintä saattaa olla loppusuoralla. Kävin katsomassa craigslistiltä löytynyttä Petersburger strassen kämppää, joka oli iso ja aika jees. Keittiö pieni koppi eikä ollut muuta kuin hella ja tiskipöytä, mutta senhän saa laitettua. Ja vähän kalliin puoleinenkin. Sitä siis meille tarjottiin ja kaipa me se sitten otetaan. Yksi pieni mutta tässä vielä on matkassa kuitenkin, käytiin katsomassa Prenzlauer bergissä Samulin työkaverin kämppää joka oli AIVAN IHANA OMG, ainut vika vaan että se on Prenzlauer bergissä ja juuri tein kolmen kk:n sopparin Friedrichshainissa olevalle salille (naisten sali! paljon jumppia! yay!) joten se ois nyt vähän niinkun kaukana. Ja lisäksi eihän sitä voi vannoa että vaikka ne laittaiskin meidän hakemuksen ekana kämppää, välttämättä sitä ei kuitenkaan saada. Joten päätettiin nyt, että yritetään vähän pitkittää Petersburger strassen sopparinkirjoitusta ja utsia sillä välin, saatasko se Prenzlauer. Jos saadaan, otetaan se, jos ei ehditä niin otetaan Petersburger. Either or, toivon suuresti että kohta päästäis oikeesti omaan kämppään asustamaan!

Eihän ne huolet tietenkään siihen lopu kun pitää alkaa hommaamaan nettiä ja kalustetta ja muuttofirmaa tännepäin mutta oispahan ainakin yks etappi takana. Sormet ristiin siis!

Hiljaiseloa

Syksy tulee vauhdilla ja sen mukana kylmyys, tuuli ja sade. Plääh. Ja superplääh varsinkin kun ei ole lämpimiä vaatteita vaan pitää lähinnä pistää koko vaatekaapin sisältö päälle aina ulos mennessä. Tahtoo omat tavarat! Tahtoo omat vaatteet! Mutta sitä ennen pitäis löytyä kämppä. Tähän mennessä ollaan käyty katsomassa kahdeksaatoista kämppää (!), kahteen on laitettu hakemus, mitään ei oo (vielä) kuulunu eli toivo elää mutta myös etsintä jatkuu. Huoh... alkaa todellakin puuduttaa jo tämä, tahtois vaan löytää ja saada jonkun mukavan kolon mihin vois omat tavarat tuotattaa ja alkaa jo vähän niinkun oikeasti asumaan täällä. Vaan ehkä sitä jossain välissä....

Ratsastamassa kävin ekaa kertaa uudella tallilla nyt ryhmässä, ja oli huomattavasti vähemmän kammottavaa kuin viimeksi. Heppa oli sama -94 syntynyt aika jäykkä tamma Girl ja taas mentiin sivuohjilla, mutta ilmeisesti se on lähinnä täällä hevoskohtaista, tämä kun tykkää kuulemma juosta pää taivaassa ja kipeyttää selkänsä eikä tehdä mitään järkevää. No, ois se ehkä kulkenut ilmankin. Mutta ehkä ens kerralla jo voi kysyä että voisko nämä saatanan laitteet nyt ottaa pois. Tai ehkä ens kerralla ois joku toinen hevonen.


Girl-hepetsi
Tunti sinänsä oli myös aika mielenkiintoinen... alussa käveltiin ja ravailtiin ja laukattiin omaan tahtiin (käynnissä EI SAA olla uralla, ravissa ON PAKKO olla uralla... gaah. No sai siellä nyt ympyröitä yms tehä mutta uralla oli pakko pysyä.). Sitten mentiinkin possujunaosastossa lähes lopputunti, siinä sitten ravattiin, tehtiin voltteja, radan poikki ratsastuksia, etuosakäännöksiä pari ja vähän (aika hirveää mutta silti kehuja saanutta) käyntiväistöä. Ei sentään laukattu osastossa, siitä nyt ei ois tullu kun sanomista. Lopputunnista sitten taas laukattiin erikseen. Olin siis tällä kertaa toisen miesopen tunnilla, joka oli huomattavasti sympaattisempi kuin se biatch mikä viimeksi yritti meikältä nöyryyttää ratsastushalut pois. Saattaa kyllä olla että en sen tunnille enää ikinä mene. Varmaan ehkä osaa opettaa paremmin kuin tuo mies ja kiinnittää enemmän huomiota asioihin, mutta mitäpä hyötyä niistä ohjeista on jos a)niitä ei tajua, b)toisella menee hermot kun ei tajua ja c)alkaa vaan vituttaa ja haluaa lopettaa koko leikin kesken. Eikö tämän pitäs vissiin olla ihan kiva harrastus kuitenkin? ;)


Maneesi. Huomatkaa ihana gramaanikiskottu hepo kuvassa... Vai onko ne gramaanit mitkä menee vyöstä kuolaimen kautta käteen toisiksi ohjiksi? Mie en tiiä näistä apuvälineistä oikeen mitään...


"Pyöröaitaus" eli juoksutusrinkula


Tallinpihaa. Rakennuksia ympäröi koko pihaa. Yksäreitä on siis aika reilusti. Ja on muuten tosi komeita, isoja hepoja! Kuola valuen katsoin yhtäkin jytkylää kun samaan aikaan sitä emäntänsä ratsasti. Ja ilman mitään sivu/apuhärdellejä ja näytti aikas hienolta menolta. Ei täällä kaikki siis mitään apuremeleitä käytä...


DB:n salainen talliboikotti: just tietenkin tallien lähellä olevat S-bahniasemat on suljettu. Figures...

No, seuraavalla kerralla taas lisää tarinaa, ja yritän varata semmosen tunnin missä ei mennä possujunassa. Ja siis osasto on auf Deutsch Abteilung. Jos jotakuta kiinnostaa ;)

Muita kuulumisia: saksankurssi etenee hiiitaaaaaasti. Kauheaa nysväämistä jokaisen pikkuasian parissa kun ihmisille vaan ei mee jakeluun vaikka tuhat tehtävää tehtäisiin ja miljoona kertaa kerrattaisiin. No, oppiipahan ainakin, vaikka onkin aika turhauttavaa suuren osan ajasta. Mutta näillä mennään, kalliimpiin kouluihin ei ole varaa ja mitä oon kuullu kokemuksia niin ei se nyt muuallakaan niin huima tuo tahti ole, varsinkaan tällä Grundstufe- eli perustasolla, sitten kun pääsee Mittelstufelle niin alkaa vähän jo edetä, ehkä siksi että sillon tippuu pois nuo jotka vaan ei pysy mukana.

Muuten tänne ei sitten kuulukaan mitään kummempaa. Eilen käväisin parin suomalaisen blogaajatytön kanssa kahvittelemassa ostoshelvetti-Alexassa kun oli vähän kiire ja ulkona ruma ilma niin ei jaksanut raahautua muualle. Käytiin sikahintaisessa jätskibaarissa josta sai myös muuta evästä. Avaramaiju missasi mun synttäribileet niin tarjosi sitten ihanan Apfelstrudelin <3. Täytyy kyllä sanoa, että täällä osataan laittaa tarpeeksi "lisukkeita" kakkuihin: tämä ihanuus uida-löllötti paksussa vaniljakastikkeessa (suklaaraidoin!) plus kyljessä oli vielä kaksi palloa vaniljajädeä.

Kannattikin tämän mässäyksen jälkeen käydä jumpassa: perjantait on huippuja The mustan miehen jumppia (se ei siis ole vain sijainen ilmeisesti!!), steppi oli **niin vaativa** sarja että oikeesti olin aivan kärryn reunalla tippumaisillaan mutta loppumetreillä sinnittelin kyytiin ;). Aivan mahtavaa siis, kun vain sai juonesta kiinni. Ei juuri odoteltu, selitelty eikä helpotettu. Tämmöstä lisää!

Kohta alkaa myös melko hektinen viikko kun Äippä tulee kylään sunnuntai-torstai, ja sitten Heidi ja Timo torstai-tiistai. Ja Samulilla töissä samaan aikaan milestone-viikko eli paljon töitä. No, jospa sitä hengissä selvitään ;). Ja kiva kun on menoa ja meininkiä! Tänään jo alotellaan parin ystäväpariskunnan kanssa, mennään Absinttibaariin ja sitten syöppäilemään jonnekin kivaa paikkaan Prenzlauerbergiin. Hauska ilta tiedossa siis! Mutta sitä ennen vielä yksi kämpäntsekkaus. Wish us luck!

Lokakuu...

Nyt se sitten on syksy täälläkin. Ainakin joka toinen päivä ;). Välillä sataa kaatamalla, välillä paistaa aurinko, ja välillä on 22 astetta lämmintä niinku eilen. Mikäs siinä, en valita, varsinkin kun katselee Oulun lumisohjokuvia ja sääennusteita ;).

Mutta ei täällä kaikki oo paremmin. Heppakuviot on aika levällään. Vaihdoin sieltä edelliseltä tallilta pois kun illan ryhmätunti oli vielä aamutuntejakin kaoottisempi: 8 tyyppiä, kaikki eri tasosia, pienessä maneesissa jossa on paska liian raskas pohja, kaikki tekee eri asiaa... huhhuh! Ja sivuohjia on kuulemma käytettävä. Meinas itku päästä kun vähän testailin alkukäynnin aikana April-heppaa ilman niitä sivuohjia ja se oli niin kiva! Heti kun lyötiin ohjat kiinni niin naps vaan heppa alkaa nojata niihin ja menee ihan etupainoseks. Bah. Good riddance siis sille tallille.

Toinen talli (täällä)oli toivoa täynnä ainakin puitteiden perusteella. Hienot tiiliset tallirakennukset, isot karsinat, pyöröaitaus juoksutusta varten (aika pieni maastakäsin-hommiin...), iso maneesi hyvällä pohjalla, ja tien toisella puolella ilmeisesti vielä kunnon kisakenttiä yms yms. Sain jopa saksaksi hoidettua koeratsastuksen (Vorreiten) varauksen ja olin oikeen tyytyväinen itseeni.

Little did I know... eilen sitten oli tämä koeratsastus. Hevosen löysin ja jopa varusteetkin, ja jopa ymmärsin vähän saksaa kun ope siinä jotain puhu. Ja osasin kysyä niistä sivuohjista että onko pakko käyttää, se sano että alkuun joo kun se kattoo miten menee, sitten myöhemmin otetaan pois jos näyttää siltä. Siihenpä se hyvä tuuri sitten loppukin. En ilmeisesti osannut viedä hevosta oikein maneesin ovesta sisälle (kun en huutanu että ovi vapaa tai jotain, vaikka katoin kyllä ettei siellä ketään just oo tulossa), enkä tajunnu mitä kautta pitää hevonen siihen keskelle viedä heidän oppien mukaan. Niinkin yksinkertainen toimenpide kuin ohjien kaulalle laittaminen oli taas aivan liian vaikeaa kun yritin normaalisti etukautta hepan pään sivulla seisone niitä laittaa: eieiei näin, kun pitää mennä sivulle seisomaan ja siitä nostaa sitten, tämä oli vissiin joku pääkammonen elukka. Selevä. Siinä sitten oikein vielä jäi emäntä hyssyttelemään hevoselle ja silittelemään että joo ei hätää, ihan niinku olisin joku saakelin pantteri tulossa sitä tappamaan. Vaikka ei sillä selvästi ollu yhtään mitään hätää.

Selkään jopa pääsin ja sitten käppäilin siinä ympäriinsä. Edellisellä tallilla otettiin aina heti ohjat ja ruettiin käynnissä tekeen pikkuhiljaa juttuja, täällä ei ilmeisesti saanut tehdä yhtään mitään heti: kun yritin saaha kaakkea ees kävelemään kunnolla vähän kannuksilla käskien ja raipalla niin taas kauhea mekastus eieiei älä oo sen kimpussa. Selvä, ei sitten. Kävelin siinä aika pitkän aikaa ja sitten ope alko mulle jotain selittään, mitä en ollenkaan tajunnu. Olin kuulevinani jotain että keskihaljasija ja sitä siinä pari kertaa menin ja opella palo vaan käämi koko ajan enemmän ja enemmän. Lopulta sitte pysähdyin ja ymmärsin että se kysy että haluanko mie tulla alas selästä. No sanoin että en ja jatkoin kävelyä kun luulin ettei saanu pysähtyä. Sitten se tuli puhisten mut pysäyttämään ja kiristään satulavyötä, ilmeisesti se oli ollut homman nimi alusta asti että pitäs tulla keskelle ja kiristää vyötä.

Yritin siinä selittää että joo sori en tajunnu, voisitko millään englanniks sanoo, tämä vaan oli sitä mieltä että ei kun nyt ollaan Saksassa ja puhutaan saksaa. Olin siinä vaiheessa vähän siinä kinttaalla etten ois tullu alas ja lähteny lätkimään, vittu miten nöyryyttävää olla niinku pikkulapsi tai joku idiootti joka ei ymmärrä! No eihän se mun vika oo kun oon täällä vasta kuukauden ollu mutta kuitenkin se vituttaa. Ja eukko oli kyllä vähemmän kuin empaattinen. Tais se itsekin tajuta sen sitten, kun lähin ravaileen ja laukkaileen ja jopa jotain ymmärsin mitä se sano niin kyllä sieltä kehujakin tuli, ja sitten koko homman jälkeen se oli sitä mieltä että hyvinhän se meni.

Onneksi siellä paikalla oli joku toinen emäntä joka oli asunu Englannissa, sen kanssa sitten juttelin ja sain selville muun muassa tosiaan että se oli yrittäny saaha mua tosiaan sitä vyötä kiristään ja että sen saksa on melko sekavaa kuulemma välillä hänelle itselleenkin vaikka onkin natiivi, ei siis ihme että en tajunnu. Ja sillä on tapana vähän äyskiä ja tiuskia. Selvä tämä siis. Juteltiin myös yleensä näistä Berliinin seudun talleista, ja hän tykkäsi että tämä on kyllä ehdottomasti paras ratsastuskoulu, täällä jopa opetetaan eikä vaan humputella miten sattuu, ja hepat on aika ok. Mutta asia on niinku pelkäsinkin: täällä ei juuri osaavia ratsastajia ratsastuskouluissa näy, ja siksi käytetään apuohjiaki niin usein: tyypit vaan vetää hevosia suusta eikä ne kulje yhtään eteen, vaan päkittää selkä notkolla, ja siitähän sitten selkäongelmia syntyy. Tämän kyllä olin jo arvannu... Mutta katsellaan nyt tällä tallilla ainakin se kolmen kerran kortti. Sinänsä hyvä kyllä ettei täällä tarvi mihinkään ryhmään jämähtää vaan saa vaihdella, ens viikolla meen keskiviikkona taas, tällä kertaa toisen miesratsiopen ryhmään (vaikutti kyllä aika mukavalta ja saksaki oli vähän ymmärrettävämpää), katotaan sitte mitä sen jälkeen.

Huh siis, melkoinen kokemus. Kyllä otti ja ottaa vieläkin aika lailla kupoliin, mutta kyllä tästä taas noustaan hetken mudassa rämmittyä. Mutta Suomen ratsastuskuvioita on kyllä lievästi sanottuna ikävä...

Jaa pitäiskö sitä ei-heppaihmisillekki olla jotain kuulumisia. Viime viikonloppuna juhlittiin mun synttäreitä. Oli mukavaa ja rentoa, ja käytiin vähän baarissa, ehkä tuli vähän liian humalassa oltua kuitenkin ;). Sunnuntaina sitten vaan öllötettiin, käytiin namilla brunssilla ja katottiin Fireflyta koneelta. Ei kummaa.

Saksankurssi on ollu ihan jees, aika hidasta tahtia ja välillä ihmetyttää suuresti miten ihmisillä ei mee asiat kaaliin vaikka kuinka selittää, mutta ei kaikilla taida olla tämmöstä kieltenopiskelutaustaakaan kun meikäläisellä, että annettakoon se heille anteeksi ;).

Kämppärintamalla on hiljaista edelleen, muutamaa kivaa on käyty katsomassa mutta yks oli taas liian pieni, toinen liian kallis. Huoh. Alkaa usko loppua tämän(kin) asian suhteen. Vaan hoemme mantraa: kyllä se tästä, niin jospa se sitten siitä :D

Loppukaneetiksi vielä todettakoon, että täällä on tosi kummallisia kauppoja: Rossmann ja Schlecker myy kempparitavaraa (meikkejä, hiustenhoitoaineita yms.), siivousaineita sekä sitten lasten- ja lemmikkien ruokaa. Wtf?? Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...