Kummaa jumppaa ja kämpän esittely

Noniin, nyt on sitten taas päästy eroon rahoistaan. Menin ja liityin siis salille josta edellisessä postissa mainitsin. Maksu very reasonable 30 egee kuussa, johon tietenkin ikävästi lisäksi 70 egeä kirjautumismaksu, joka tosin pitää tietty maksaa vain kerran. Että jos tässä samalla salilla jatkaa pidempäänkin niin halvaksi käy, mutta jos taas ei, niin kalliiksi.

Jumpassa kävin heti, oli 45 minuutin aerobic ohjelmassa. Kyselin salin esittelyn pitäneeltä tyypiltä että onhan näillä tunneilla aina porukkaa (alle kolmelle ei järjestetä) ja se vakuutteli että joojoo toki. No, meitä oli just se kolme plus ohjaaja :D. Nainen about 40 vee ja mies (!!!) about samoja ikiä veteli siellä ihan mukavaa aerobicsarjaa. Jos ois ollu vielä vartin pidempi niin ois ollu rok. Ohjaaja oli supersöötti rastapäätytär joka puhui jopa jonkin verran englantia. Wunderbar.

Yksi kumma juttu lisäksi vielä salikulttuurista: täällä on ilmeisesti jopa normaalia, että saleille ei saa viedä omia juomia (!!!???), vaan jäsenyyden mukana yleensä ostetaan ns. flatrate, jolla saa sitten vettä/kivennäisvettä tai kalliimman mukaan sitten kalliimpia mehuja/palautusjuomia siellä juoda. Kaikilla näkyikin olevan semmonen litran vesipullo, varmaan juuri sieltä lunastettu. Ja ympäristö kuolee kun kaikki käyttää kertakäyttömuovipulloja :(. Ei se kraanavesi täällä nyt *niin* pahaa ole, vähän maistuu prosessoidulta mutta kyllä siihen tottuu. Mie ainakin meen ensi töikseni ostaan hienon uuen juomapullon jostain sporttiliikkeestä, edellinen piti jättää tilanpuutteen takia Suomeen.

Niin, sitten kämppäesitteyyn. Asutaan tosiaan ekassa kerroksessa (tai siis ensimmäisessä kadun yläpuolella olevassa eli 1 OG, obergeshoss). Huoneita on neljä plus keittiö, meillä siis yhteinen yksi huone Samulin kanssa.


Talo ulkoa. Eka parveke on siis meidän, vaikkakaan ei meidän huoneessa


Huoneen puolikas. Huomaa tyylikkäät Ikea-kalusteet ja ihanan korkea huonekorkeus. Ja kyllä, sotkettu on, enkä jaksa siivota ;)


Huoneemme ikkuna. Sisäpiha on kiva mutta tästä näkyy suoraan vaan vastapäisen talon seinä. Übercool...


Keittiö. On Waschmachine ja Spühlmaschine. Kuulemma tiskikone ei ole ollenkaan vakiovaruste, mutta meille se on ihan must! En tiskaa enää ikinä!! Ovi vie kylppäriin


Ja mulla on vihdoin ikkunalauta! Ich mag es sehr! Tai jotain. Ja ikkunalaudalla ystävän ihanat läksiäislahjat koti-ikävää lietsomassa.

Yksi ihan superasia mikä pitää mainita, on saksalaisista ikkunoista, tai miten ne aukeaa. Normaalit kahvat on kuin Suomessa, mutta jos ne vääntää yläasentoon, ikkuna aukeaakin ylhäältäpäin raolleen! Ja jos se on keskellä, niin aukeaa normaalisti sivulle niinkuin Suomessa. Sehr toll!

Sellaista siis tänään. Ja ai niin: tadaa, nyt olen virallisesti Berliinin asukas, kävin ilmoittautumassa Samulin työpaikan assarin avustuksella. Ja sain sen lomakkeenkin vielä, jolla saa kielikurssin integraatiojutun. Jei!

Nyt sitten viikonlopun viettoon, illalla ohjelmassa Potsdamer Platzin Sony Centerin leffateatterissa Inglorious Basters. Bis später, tschüss!

VHS Berlin ja muuta hauskaa

Eilen kävin ilmoittautumassa saksankurssille VHS:n eli Volkshochschule Berlinin toimistossa Weddingissä. Oli pitkähkö matka metrolla, mutta täällä meidän läheisessä toimipisteessä ei ole mitään kursseja kun vasta 21.9 ja se on liian myöhään, tahtoo alottaa heti! No tokikaan en sitten mahtunut enää siihen 7.9 alkavalle kurssille, joten vasta 14.9 alkaa siis mun saksan opinnot. Tein A2.2-kurssin testin joka oli melkos vaikee ja vähän lotolla ja olemattomalla kielikorvalla vetelin vastaukset, ja se ukko olikin vähän hoomoilasena että onpa jännä, teet virheitä tämmösissä helpoissa asioissa mutta sitten vaikeempia on oikeen. Arvasitko sie nämä? :D. No, näin joskus, pitää yrittää ens viikolla kuroa vähän kiinni tätä välimatkaa. Ja menen siis A2.1-kurssille.

Kuulin myös sellaisen hauskan jutun, että jos huomenna rekisteröityessä Berliinin asukkaaks saan sen virkailijan suostuteltua antaan mulle yhen tietyn todistuksen, niin saan nuo kielikurssit semmosina integration-kursseina jotka on tarkotettu maahan pidemmäks ajaks muuttaville. Ja kun teen B1-tasolle asti noita kursseja ja käyn jonku pienen kulttuurikurssin ja sen jälkeen tentin koko homman (ja pääsen läpi tietenkin), niin saan puolet kaikista kurssimaksuista takas. Yay! Täytyy yrittää saada se lomake (mikä on siis nimeltään Freizügigkeitsbescheinung, mitä ikinä tarkoittaakaan...)

Tänään oon vähän tehnyt töitä niinkuin eilenkin, ja eilen käytiin illalla syömässä namia Thairuokaa halvalla ja vähän drinksuilla täällä asuvan kämppiksen Rickyn ja tietty Samulin kanssa. Oli kivaa ja hauskaa :)

Lisäksi alkaa kalvaa asia, että ei oikeen oo sosiaalista elämää plakkarissa. Eihän sitä nyt vielä voi ollakaan kun oon täällä ollu hurjat pari päivää, mutta vietin aamupäivän kruisailemamma ToyTownissa mikä on englantilaisten ja jenkkiläisten (lähinnä) expattien foorumi ja katselin mitä siellä ois tarjolla. Sunnuntaina on ilmeisesti joku "mukaan lähteneiden puolisoiden" tapaaminen jonne aattelin mennä :). Saas nähdä mitä siellä. Lisäksi oon yrittänyt stalkata (no en hirveästi ;)) parin suomalaistytön blogia, jospa heistä saisi vaikka kahviseuraa ja uusia tuttavuuksia. Oispa huippua :)

Kyllä tämä siis tästä etenee. Tänään aattelin vielä mennä testaan kuntosalia, joka näytti olevan ainut joka myy alle vuoden jäsenyyksiä, kyseessä siis Fitness Company tässä melko lähellä. Saas nähdä joko sitä tänään johonki jumppaan vaikka pääsis, oispa huisia!

Ratsastuskuvioita oon selvitellyt sen verran pikkusen että paria tallia oon vilkuillu sillä silmällä ja lähetin molempiin sähköpostia että mitenkäs varattas tuntia. Toisesta tuli vastaus että joo hän ei puhu englantia, soita suoraan ratsiopelle. Ja kuinka mie niin Vihaan puhelimessa puhumista vierailla kielillä. Argh. No, pitää rohkaista itsensä tässä joku päivä. Toiselta tallilta ei vastausta, ehkä meen vaan käymään siellä joskus.

Pitäis vissiin vähän yrittää rauhottuakin eikä yrittää tehdä kaikkea heti. Mutta sitä kun on tämmönen luonne että haluais kaiken heti hanskaan ja elämän kulkemaan. Täytyy vaan yrittää elää hitaammin. Hengittää sisään ja ulos rauhassa ekä ryntäillä. Helpommin sanottu kuin tehty... Mutta yritetään!

Eka päivä ja heti pahoilla teillä

Nyt on sitten Suomen pölyt karistettu jaloista ja laskeuduttu tänne Saksanmaalle. Ensimmäinen päivä valkeni superlämpimänä (semmonen 31 astetta, ei valittamista) ja lähdin valloittamaan ympäristöä Samulin mentyä kiltisti töihin. Ensimmäinen etappi oli lähteä metsästämään julkisen liikenteen kuukausilippua (72 egee! kallista kallista...) ja sellaisen sainkin kouraan Alexanderplatzin metroaseman lipputoimistosta. No hassle, no panic. Ei mitään lomakkeita/valokuvia/muuta järjestelyä. Näin tämän pitäisikin toimia...

Alluplatzilla sitten tietenkin piti vähän aikaa töllistellä hienoa Fernseheturmia eli TV-tornia, ja ottaa toki myös turistikuva...


Viimeksi kun täällä käytiin en saanut aikaiseks käydä Alexanderplatzin megaostarilla Alexiassa (tässä sisäänkäyntiä ja patsasta patsastelemassa).


Nyt kuitenkin piti mennä tuonne pahuuden pesään ja olipas kyllä muksa paikka, me likey! Ostarit on kyllä aina hauskoja, varsinkin tämmöset joissa oikeesti on jotain kiinnostavia kauppoja (alla pari esimerkkiä), ja food courtista löytyi lounaaksi hyvää nuudelimättöä sweet sour mango/pineapple -kastikkeella ja rapealla kanalla höystettynä. Mutta ei ne kiinalaiset kyllä englantia osaa, chopstickkiohjeesta voitta todeta...




Iiiih kasseja <3


Ja Emilyä... This city will be the death of my budget...

Alexiassa oli myös kolmen kerroksen kirjakauppajätti Thalia, jossa piti toki käydä nuuskimassa. Mukaan tarttui yllättäen leivontaopuksia: aivan jumalattoman kokoisia tiiliskiviä hintaan 14,90 jotka sisältää jumalaisen näköisiä kakkuja, piirakoita ja kaikenmaailman härpellyksiä. Dr. Oetker on ilmeisesti tässä maailmankolkassa jonkinsortin puolijumalan asemassa kun lähes kaikki leivontaosaston kirjoista oli DR Oetker -brändättyjä. Oh well. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että tässä on kyllä sen verran maailman luokan leivontanikikset kun kaikki leivontavermeet odottaa jossain varastossa siihen saakka että oma kämppä täältä löytyy, ja tämä luultavimmin tapahtuu vasta marraskuussa kun siihen saakka saadaan asua ilmatteeks tässä Samulin firman kämpässä. Argh! Mutta pitää selata kirjoja siihen saakka.


I digress, takaisin asiaan.

Kirjakaupasta piti ostaa myös joku kauhean pinkkikantinen lastenkirja jostain keijusta tai mistälie, mutta oli halvin vaihtoehdoista niin tätä pitää tässä vapaa-aikana rueta tavamaan sanakirjan kanssa, jospa se kielitaito siitä kehittyisi. Osaan kohta jo ehkä sanoa että Keijupölyä, iiiih auf Deutsch :D. Alexasta ulostautuessani piti vielä oikeen pysähtyä askeleissa kun näinkin houkutteleva ilmoitus osui silmiin... Kuka tiesi, että ko. bändi on vielä olemassa, käsi pystyyn?? Minä en ainakaan... Ah ja voi, the sweet innocence of youth kun joskus on tämmöistäkin tullut kuunneltua. Vaan ysäri-europop on vaan <3<3. Ei ehkä näin jälkilämmiteltynä enää tosin.


Alexan jälkeen piti käydä vielä vähän uhmaamassa shoppailujumalia New Yorkerissa. Ja eihän sieltä ilman ostoskassia voinut lähteä (ne ei päästäny! Yritin! Honest to God! They made me buy stuff!), ja mukaan tarttui söpö vekkihamonen joka olikin kyllä aivan sovelias vaate tähän helleaaltoon.


Kämpästä en ole vielä saanut kuvia otettua mutta ehkäpä siihenkin päästään. Jonkinverran samoilin kuitenkin tässä lähialueen kaduilla, ja olen kyllä aivan in lööv Friedrichshainiin. Ihanan queer (not in the gay meaning of the word), quirky ja boheme. Aivan supermakeita pikkuputiikkeja joka paikassa, alla parit kuvat, ja kadut puilla reunustetut. Talot vähän ehkä ränsistyneitä mutta jotenkin se ei täällä haittaa vaan kuuluu asiaan. Me like it a lot!


Ihania nukkeja Blackdoor beautyn ikkunassa (Kopernikusstr. 7a), tämä oli aivan superihanan näköinen korukauppa jossa koko kaupan sisustus koostui lasisista koru"laatikoista" (no semmosia missä aina on kultasepän liikkeessä esim. kaikki sormukset ja muut näytillä) joita oli ripustettu seinille aina kattoon asti. Enemmistö näytti olevan korvakoruja joille mulla ei valitettavasti ole käyttöä, mutta jos korvareikäisiä ihmisiä saapuu kylään, tänne pitää kyllä heidät viedä :)


On niin häiritsevä patsas ovensuussa että tänne on ehkä pakko mennä :D


Ehkä uusi lempikauppa Heimat ihan kotitalomme lähellä eli Niederbarnimstrasse 77. Superihania designer-printtipaitoja, kasseja, pussukoita... Tännekin tulee palamaan rahaa.


Lähikatu Boxhagener strasse


Ja toinen lähikatu Warshauer strasse


Yksi ihana yksityiskohta: vaikka talo ois kuinka rapistunut, on parvekkeet silti täynnä kasveja. Me approves!


Katutaidetta parhaimmillaan

Tässäpä tämä taitaa olla nyt tällä kertaa, lähtään tässä katsoon illan päälle vielä paria kämppää. Huomenna taas uudet kujeet, tavoitteena ainaki käydä ilmottautumassa Saksan kurssille, iik :)

Berliiniin, Berliiniin...

Hei vaan! Tästä alkavat (kohta) Liljen ja Samulin seikkailut Berliinin ihmeiden keskellä. Muuttokomennus kestää vähintään vuoden, ja sen aikana on tarkoitus bloggailla ihmetyttävistä ja ihanista asioista sekä kuvata aiheesta ja aiheen vierestä, toivottavasti jossain vaiheessa jopa paremmalla kameralla. Palataan astialle kunhan molemmat saavat ensin jalkansa Saksan pinnalle, siihen saakka: Tschüss!