Eka päivä ja heti pahoilla teillä

Nyt on sitten Suomen pölyt karistettu jaloista ja laskeuduttu tänne Saksanmaalle. Ensimmäinen päivä valkeni superlämpimänä (semmonen 31 astetta, ei valittamista) ja lähdin valloittamaan ympäristöä Samulin mentyä kiltisti töihin. Ensimmäinen etappi oli lähteä metsästämään julkisen liikenteen kuukausilippua (72 egee! kallista kallista...) ja sellaisen sainkin kouraan Alexanderplatzin metroaseman lipputoimistosta. No hassle, no panic. Ei mitään lomakkeita/valokuvia/muuta järjestelyä. Näin tämän pitäisikin toimia...

Alluplatzilla sitten tietenkin piti vähän aikaa töllistellä hienoa Fernseheturmia eli TV-tornia, ja ottaa toki myös turistikuva...


Viimeksi kun täällä käytiin en saanut aikaiseks käydä Alexanderplatzin megaostarilla Alexiassa (tässä sisäänkäyntiä ja patsasta patsastelemassa).


Nyt kuitenkin piti mennä tuonne pahuuden pesään ja olipas kyllä muksa paikka, me likey! Ostarit on kyllä aina hauskoja, varsinkin tämmöset joissa oikeesti on jotain kiinnostavia kauppoja (alla pari esimerkkiä), ja food courtista löytyi lounaaksi hyvää nuudelimättöä sweet sour mango/pineapple -kastikkeella ja rapealla kanalla höystettynä. Mutta ei ne kiinalaiset kyllä englantia osaa, chopstickkiohjeesta voitta todeta...




Iiiih kasseja <3


Ja Emilyä... This city will be the death of my budget...

Alexiassa oli myös kolmen kerroksen kirjakauppajätti Thalia, jossa piti toki käydä nuuskimassa. Mukaan tarttui yllättäen leivontaopuksia: aivan jumalattoman kokoisia tiiliskiviä hintaan 14,90 jotka sisältää jumalaisen näköisiä kakkuja, piirakoita ja kaikenmaailman härpellyksiä. Dr. Oetker on ilmeisesti tässä maailmankolkassa jonkinsortin puolijumalan asemassa kun lähes kaikki leivontaosaston kirjoista oli DR Oetker -brändättyjä. Oh well. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että tässä on kyllä sen verran maailman luokan leivontanikikset kun kaikki leivontavermeet odottaa jossain varastossa siihen saakka että oma kämppä täältä löytyy, ja tämä luultavimmin tapahtuu vasta marraskuussa kun siihen saakka saadaan asua ilmatteeks tässä Samulin firman kämpässä. Argh! Mutta pitää selata kirjoja siihen saakka.


I digress, takaisin asiaan.

Kirjakaupasta piti ostaa myös joku kauhean pinkkikantinen lastenkirja jostain keijusta tai mistälie, mutta oli halvin vaihtoehdoista niin tätä pitää tässä vapaa-aikana rueta tavamaan sanakirjan kanssa, jospa se kielitaito siitä kehittyisi. Osaan kohta jo ehkä sanoa että Keijupölyä, iiiih auf Deutsch :D. Alexasta ulostautuessani piti vielä oikeen pysähtyä askeleissa kun näinkin houkutteleva ilmoitus osui silmiin... Kuka tiesi, että ko. bändi on vielä olemassa, käsi pystyyn?? Minä en ainakaan... Ah ja voi, the sweet innocence of youth kun joskus on tämmöistäkin tullut kuunneltua. Vaan ysäri-europop on vaan <3<3. Ei ehkä näin jälkilämmiteltynä enää tosin.


Alexan jälkeen piti käydä vielä vähän uhmaamassa shoppailujumalia New Yorkerissa. Ja eihän sieltä ilman ostoskassia voinut lähteä (ne ei päästäny! Yritin! Honest to God! They made me buy stuff!), ja mukaan tarttui söpö vekkihamonen joka olikin kyllä aivan sovelias vaate tähän helleaaltoon.


Kämpästä en ole vielä saanut kuvia otettua mutta ehkäpä siihenkin päästään. Jonkinverran samoilin kuitenkin tässä lähialueen kaduilla, ja olen kyllä aivan in lööv Friedrichshainiin. Ihanan queer (not in the gay meaning of the word), quirky ja boheme. Aivan supermakeita pikkuputiikkeja joka paikassa, alla parit kuvat, ja kadut puilla reunustetut. Talot vähän ehkä ränsistyneitä mutta jotenkin se ei täällä haittaa vaan kuuluu asiaan. Me like it a lot!


Ihania nukkeja Blackdoor beautyn ikkunassa (Kopernikusstr. 7a), tämä oli aivan superihanan näköinen korukauppa jossa koko kaupan sisustus koostui lasisista koru"laatikoista" (no semmosia missä aina on kultasepän liikkeessä esim. kaikki sormukset ja muut näytillä) joita oli ripustettu seinille aina kattoon asti. Enemmistö näytti olevan korvakoruja joille mulla ei valitettavasti ole käyttöä, mutta jos korvareikäisiä ihmisiä saapuu kylään, tänne pitää kyllä heidät viedä :)


On niin häiritsevä patsas ovensuussa että tänne on ehkä pakko mennä :D


Ehkä uusi lempikauppa Heimat ihan kotitalomme lähellä eli Niederbarnimstrasse 77. Superihania designer-printtipaitoja, kasseja, pussukoita... Tännekin tulee palamaan rahaa.


Lähikatu Boxhagener strasse


Ja toinen lähikatu Warshauer strasse


Yksi ihana yksityiskohta: vaikka talo ois kuinka rapistunut, on parvekkeet silti täynnä kasveja. Me approves!


Katutaidetta parhaimmillaan

Tässäpä tämä taitaa olla nyt tällä kertaa, lähtään tässä katsoon illan päälle vielä paria kämppää. Huomenna taas uudet kujeet, tavoitteena ainaki käydä ilmottautumassa Saksan kurssille, iik :)