Berliinihommia

Kesää, säästä riippumatta

2011-08-24T17:21:00.007+02:00

Kesä meni että viuhahti. Ensin olin Maltalla taas kielikurssiohjailemassa sen 3 viikkoa, ja sen jälkeen on "nautittu" Berliinin vaihtelevasta kesäsäästä. Tänä vuonna onkin kyllä ollut melkoisen scheisset eli paskat ilmat kevääseen verrattuna, mutta ei huolta, Berliini ja varsinkin sen ihmiset viihdyttää silti.

Elokuun ekana viikonloppuna juhlittiin jälleen Biermeilea eli kolmen metropysäkin matkalle (maanpinnalla) ulottuvaa Karl-Marx-Alleen kaljafestaria joka on tuossa aivan kulman takana. Bratwurstin haju ja humalaisten ölinä oli taustamusiikkia viikonlopun verran, mutta porukalla käväistiin M&A:n ja Samulin kanssa oluita maistelemassa vain perjantai-iltana. Hyviä kyllä olivat, itse keskityin marjaisiin ja maisteltua tulikin mustikka-, mansikka- ja kirsikkaolutta. Hauska tapahtuma, vaikkakin tietenkin liian täynnä ihmisiä.

Ai mitä tässä myydään? No suolakurkkua tietenkin! Jota porukka vetää antaumuksella kaljan kyytipojaksi kokonaisena...

Elokuisiin tapahtumiin kuuluu myös Hanfparade eli hamppumarssi. Olen kyllä vakuuttunut, että nämä rekkojen perässä tanssimisbileet on parhaita bileitä ikinä! Nyt ilma helli taas niin, että auringonpistoksetta ei selvitty, mutta olihan hauskaa.

A&M sai raahattua meikäläisen myös Neuköllnin maisemiin pitkästä aikaa. Siellä on tullut kyllä käytyä ihan rikollisen vähän, kun aina meinaa jämähtää tähän omille hoodseille. Hauskoja baariloisia kyllä näkyi: Tannenbaum (?) kauristeemoineen oli hassu, Das Gift irkku-expat-paikka (jossa saa Berliner Cidreä!) ja Kreuzköllnin Bar tunnelmallinen mutta vähän hintavampi paikka. Näitä lisää!

Toissaviikonloppuna käytiin tyttövoimin ensin Perlereissa askartelemassa koruja, aamupalalla, ja sitten E&E:n kanssa vielä Summer Pop Shoppingissa, jonka järkkäävät sama porukka kuin joulun alla tapahtuvan Holy Shit Shoppingin. Mukaan tarttui järkyttävän kallis mutta järkyttävän ihana kierrätyskuminen, torahampaan muotoinen laukku. Me likey! Ja käytiin myös ensivierailulla Herr Nilsson -karkkikaupassa, josta saa ruotsalaista, tanskalaista ja suomalaista namia. Kyllä passasi ostostella ja löhötä myöhemmin sohvalla karkkien kanssa (Hariboa ei lasketa karkiksi!).

Lisäksi elokuussa on tullut käytyä jälleen Fantasy Film Festivaleilla (leffat Urban Explorer, Berliinissä kuvattu kauhupätkä, ei ollenkaan hassumpi, ja Ewan McGregorin tähdittämä Perfect Sense joka oli aivan loistavaa), nähty kavereita (tervetuloa Berliiniin, E! Ja onnea uuteen kotiin!), ja haukuttua ilmoja ;)

Viime sunnuntaina vihdoin auringon helliessä käytiin myös ihanalla aamupalalla Frankfurter Alleen Tassossa. Ampiaiset piinasi ulkona niin piti siirtyä sisälle, ja aamupalaa sai odottaa, mutta oli se odottamisen väärti. Hintavakin vähän kyllä, 15,80 euroa tästä kaikesta (plus kahdesta lasista skumppaa) mutta oikein oikein hyvä ja riittävä :)

Tällä viikolla vielä näyttävät ilmat hellivän, juuri nyt ulkona on +28... ensi viikolla näyttäisi taas viilenevän, mutta Berliini on silti <3 vaikka mitä tulisi taivaalta :)

Kesäriemuilua

2011-06-07T15:09:00.007+02:00

Tsekkaa oikeasta palkista Berliinihommien Tumblr-sivu, siellä löytyy reilusti lisää kuvia

Berliini on kyllä maailman paras kesäkaupunki (ja kaupunki muutenkin). Pääsiäisestä asti meitä on hellinyt aivan mielettömän ihanat ilmat muutamia kylmiä ja sateisia päiviä lukuunottamatta, ja sama meininki näyttää jatkuvan kesäkuullekkin. Jotenkin ihan outoa ajatella, että siinä missä Suomessa sitä "ihanuutta" (eli vajaata 20 astetta) oli sen pari kuukautta parhaimmillaan, täällä lysti tuntuu jatkuvan toukokuun alusta varmaan pitkälle syyskuuhuun. Että melko makeaa :)

Toissaviikonloppuna oli äiti taas kyläilemässä, oli mukavaa taas vähän saada leikkiä turistia omassa kaupungissa. Perjantaina käytiin Dalimuseossa ja C/O Berlinissä katselemassa sodan jälkeisen jälleenrakennuksen aikaisia valokuvia, molemmat oikein hyviä näyttelyitä. Sitten illalla oltiin varattu liput fancylle illalliselle ja kamarikonserttiin Schloss Charlottenburgin Orangeriessä. Vieraitten keski-ikä oli varmaan 60, oltiin Samulin kanssa ainoat nuoret, mutta mikäpäs siinä. Kolmen ruokalajin illallinen oli ihan hyvä, ei nyt mitään tajuntaa räjäyttävää mutta ei huonoakaan. Konsertti samaten, ei mitään mahtisoittajia mutta aivan ok. Kokemuksena varsin hauska ja äiti tykkäsi kovasti.

Lauantaina käytiin Marzahnin Erlebnisgartenissa eli Garten der Weltissä, joka sisältää siis monia eri maihin keskittyneitä pikkupuutarhoja. Oli varsin hyvä paikka tämäkin, kukkia on aina hauskaa katsella (ja kuvata tietenkin).

Japanilaista puutarhaa

Illalla äidin toiveesta Sony Centeriin leffaan (Mel Gibsonin ja Jodie Fosterin tähdittämä Majava, ihan hyvä). Sunnuntaina sitten ihanan Datscha-brunssin jälkeen suunnattiin Berliinin hylättyyn huvipuistoon eli Spreeparkiin, joka oli nyt HAU-teatteriporukan toimesta avoinna yleisölle viikonlopun. Liikaa ihmisiä ja kirkuvia lapsosia, eikä mitenkään hirvesti nähtävää, mutta olihan tuolla hauska päästä kuitenkin (luvan kanssa) pyörähtämään.

Viime viikonloppuna oli kylässä V ja T kaveripariskuntineen, joten taas päästiin näyttelemään kavereille paikkoja. Kohteina tietenkin vanha tuttu (ja paras ikinä) meksikolainen ravintola Ta Cabron, Yaam-reggaebaari ja Jägerklause (huippu Biergarten Gubenerstrassen ja Grünberger strassen kulmassa).

Sunnuntaina käytiin vielä M&A:n kanssa "maaseutumatkailulla": vedettiin ratikkalinja M13 päästä päähän (meni varmaan vajaa tunti) ja päädyttiin Weddingiin Plötzenseelle, joka olikin varsin söötti pikku järvi. Itse asetuttiin istumaan mukavan tyhjään Biergarteniin ja ihmeteltiin vaan toisella puolella järveä biitsillä olevaa hirmuista muurahaismaista ihmislaumaa ja niiden älämölöä. Siinä ois kyllä itsellä uima- tai auringonottoilo kaukana jos sais rantansa muutaman tuhannen sakemannin kanssa jakaa. No, me keskityttiin Kristallweizenista ja ilmasta nauttimiseen :) Veneitä ja polkuveneitäkin olisi ollut vuokrattavana mutta jätettiin toiseen kertaan.

Siellä niitä on vastarannalla, hulluja saksalaisia uimarantailijoita

Vielä reissun päätteeksi puikattiin Ku'dammille Berliner Kaffeeröstereihin jätskikahville ja kakulle, hieno paikka jos haluaa erikoiskahveja ostaa ja siellä kulmilla sattuu pyörimään, kahvilan yhteydessä olevassa putiikissa oli jos jonkinmoista sorttia. Ja kakut näytti hienolta ja maistuikin ihan ookoolta :)

Ukkosta on ollut helteiden myötä tietty ilmassa, ja kasveja pitää ottaa aina välillä pahemmilta piiskauksilta turvaan. Melkoisen kukkea olohuonehan siitä syntyy :)

Kevät toi kevät toi...

2011-05-17T15:12:00.011+02:00

...muurarin? No ei ainakaan vielä, mutta kaikkia muita ihania asioita kumminkin. Pääsiäisenä ilma oli todellakin kuin morsian kaikessa hyvässä mielessä, lämmöt pysytteli yli +20 asteen koko lomien ajan. Kavereiden kyläillessä oli itsekin ihanaa leikkiä taas turistia omassa kotikaupungissa ja syödä ja juoda hyvin.

Yaamissa auringosta nauttimassa

Ihana pääsiäisbrunssi E:n ja A:n luona

Aiemmin keväällä tuli käväistyä Street Art -festivaalien yhteydessä yhdessä galleriassa, jossa esillä oli jos jonkinmoista taideteosta. Muutamia kuvia tuli myös näpsittyä (luvan kanssa, toki!)

Samalla reissulla piti käydä myös ihastelemassa Maybachuferin markkinoita (mitkä lie nimeltään): mukavan vähän porukkaa ja paljon ihanaa ostettavaa ja maisteltavaa. Muun muassa tämmöinen rahka/jugurttipikari taisi olla 3 euroa...

Myös katutaiteilijat on palanneet talven jäljiltä maisemiin:

Hevoshommissa kuuluu jälleen uutta: Airon, tuo söpö mutta ylipainoinen vikellystankki, meni myyntiin joten piti hommata uusi projekti. Nykyään hevostelen Jolly Jumperin eli kotoisammin Jollerin kanssa. Joller on 6-vuotias Freiberger, eli ei mikään koulutykki vaan "kevyt kylmäverinen", mutta hauska tapaus, joskaan ei tietenkään ongelmaton. Talli on 6 hevosen pihatto josta pääsee heti maastoon, miinuspuolina olematon kenttä (tai no, on siellä kenttä mutta mini ja epätasainen ja upottava), matkaa läheisen isomman tilan kentälle metsän kautta 30 min ja kadun kautta vajaa sama (jos hevonen suostuu kadulle menemään, that is...). Ja matkaa juna-asemalta myös pyörällä 15 min. Mutta kaikkea ei voi saada, tällä mennään nyt, ja katellaan miltä yhteiselo alkaa näyttää :)

Vapun aattona juhlistettiin Samulin viimeistä työpäivää virallisessa työpaikassa. Freelancerura alkakoon ja sen kunniaksi käytiin kavereiden kanssa Volkspark Friedrichshainissa pikniköimässä aurinkoisessa mutta viileätuulisessa säässä. Mukana toki simaa ja munkkeja :) Ja leikkiviä koiria (ei valitettavasti meidän).

Vappupäivänä mentiin saman kaavan mukaan kuin viime vuonna: Kreuzbergin MyFest kutsui (kamaline mutta halpoine caipirinhoineen ja mojitoineen ;)).

Ilma oli kyllä kylmä, mutta muutama tunti viihdyttiin kuitenkin katselemassa meininkejä. Valitettavan paljon porukkaa vaan jo alkoi sitte iltapäivästä olla eikä kaduilla päässyt enää eteenpäin, niin päätettiin sitten suunnata kotia kohti. Ja hyvä niin, siellä oli taas mellakoitu tietenkin, joskaan ei mitenkään yltiöpäisesti. Poliiseja oli melko lailla näkyvissä:

Viime viikonloppuna käytiin ihanassa Werderin pikkukylässä n. 40 min Berliinin ulkopuolella nautiskelemassa mahtavan lämpimästä ilmasta ja paikallisista hedelmäviineistä. Baumblütenfest eli "puunkukkafestivaali" on ilmeisesti Saksan toiseksi suurin Volksfest eli kansanfestarit heti Oktoberfestin jälkeen. Ja olihan tuota porukkaa, junassa varsinkin, mutta onneksi suurin osa sakista suuntasi itse festivaalialueen kamaliin Schlager (iskelmä) telttoihin ja juottoloihin ja jotain huvilaitteita siellä vissiin oli kanssa. Me kiivettiin sen sijaan kukkulalla olevalle asutusalueelle, jossa sitten nautiskeltiin erinäisten valmistajien hedelmäviinejä. Lemppariksi kohosi hulppeat 11 euroa maksanut pullo ruusunterälehtiviiniä joka oli kyllä joka pennin arvoinen. Aivan mahtava tapahtuma, ensi vuonna ehdottomasti uudestaan! Illalla vielä käväistiin Yaamissa fiilistelemässä. On tämä vaan niin ihana kaupunki *sydän*.

Yaamin vastaranta by night

Sitten vielä pari kuvaa keväisestä kodista. Tänä vuonna on kovasti kylvetty siemeniä ja toivotaan että edes jotain satoa jostain tulee. Suureksi ilostukseksi lisäksi alakertaan avattiin kukkakauppa! Sitä pitääkin alkaa tukea sitten :)

Motherfuckin' ALPS!!!

2011-03-01T18:17:00.005+01:00

Uu ja jea, vihdoin toteutui pitkäaikainen haave päästä laskettelemaan Alpeille. Ja ei ollu varmasti viimeinen kerta, sen verran makea reissu kyllä oli. Torstaina haettiin auto Robben & Wientjesiltä ja eikun kokka kohti Zillertalia Itävallan Tirolissa. Matkaan meni sen rapiat 7 tuntia, perillä odotteli hotelli Malerhaus hintaan sisältyvine ruokineen ja saunaosastoineen, jipjip. Hyvä oli hotelli ja ruoat kyllä, ja saunakin jees tosin saksalainen/itävaltalainen saunakulttuuri vaan on niin outoa että ei käsitä (EISAAHIKOILLASINNELAUTEELLE! PYYHEPYYHELAITAJOKAPAIKKAANPYYHE! EIKÄSIELLÄMITÄÄNKALJAASAAJUODA! EIKÄJUTELLAVARSINKAAN!). Mutta pääsipähän saunaan.

Perjantai oli sitten eka laskupäivä, torstaina käytiin jo hakemassa vuokrakamat. Kauhean huono ilma vaan sattui tietenkin, hirveä hernerokkasumu niin että laskemisesta ei kyllä niinkään voinut puhua, enemmän se oli suunnistamista kun yritti nähdä että missä se rinne menee. Mutta alemmilla rinteillä sentään näki jotain. Eka päivä pyörittiin Hochfügenin puolella, jolle piti ajella ensin kauhean mutkaista tietä ylös, jaiks. Onneks en ite joutunut siinä vaiheessa rattiin.

Lauantai sitten olikin yhtä hyvä kun perjantai oli huono, eli aivan täydellinen. Mentiin Hochzillertalin keskukseen tällä kertaa, joka olikin isompi ja parempi keskus kuin eilinen (laakson alueella on vissiin yhteensä 6 eri keskusta). Aurinko loimotti täydeltä terältä ja lasku luisti. Rinteet menee täällä jo melko aikaisin kiinni, neljältä, mutta kyllä sen ymmärtää tuolla laskijamäärällä: jo kolmelta alkoi olla rinteiden kunto melkoista jää meets lumikasat -meininkiä. Mutta silti, aivan mahtavaa päästä laskemaan! Vahingossa tuli yksi musta rinnekin testattua ihan alas laaksoon asti kun vähän reitiltä eksyttiin mutta mikäs siinä, ois vaan ollut kanttia suksissa niin ei ois menny ihan lumilautailun puolelle ;).

Nyt jo tahtoo heti takas... Ihan mahtava reissu. Ja kolmekaistaisella (suuntaansa) leveällä moottoritiellä oli melko mellevää myös päästellä sataviiskymppiä lasissa :)

Kuvia myös, silvuplee:

Hotelli

Tähti-illallinen Pret a Dinerissa

2011-02-05T19:52:00.009+01:00

Meille tarjoutui täkäläisen newsletterin Sugarhigh'n lukijoina tilaisuus osallistua toimituksen järjestämään kutsuillalliseen Pret a Dinerissa. Paikka edustaa nykyään ilmeisen suosittuja pop up -ravintoloita, eli paikkoja jotka tupsahtavat esille ja ovat auki vain hetken aikaa ennen kuin taas sulkevat ovensa.

Tämän ravintolan kokkeina häärivät kolmen aukioloviikkonsa ajan yksi saksalainen michelin-tähden kokki, toinen, joka on ollut kolmen tähden michelin-ravintolassa sous cheffinä ja nyt pyörittää menestynyttä Dos Palillos -ravintolaa täällä Berliinissä sekä marokkolainen niinikään yhden michelin-tähden kokki.

Itse päädyttiin syömään tuon toisen kokin eväitä, ja täytyy sanoa, että vaikka epäilytti, että voiko michelin-tasoisten tyyppien ruoka oikeasti olla niin hyvää että siitä haluaa maksaa itsensä kipeäksi, voin huoletta sanoa että kyllä, voi se olla. Meidän kolmen ruokalajin menu maksoi 39 euroa (michelin-eväiksi melkoisen halpaa siis) ja siihen päälle tilasin vielä 8 euron jälkkärin joka ei kyllä ollut mitenkään superhyvää, mutta se itse menu kyllä olikin sitten sen arvoinen.

Paikka on loihdittu vanhaan kolikkopainoon Mitteen, ja sisäänkäynti oli tosi mielenkiintoinen, pitkiä kolkkoja betonikäytäviä (kynttilöillä valaistuna tietenkin) ja olisi siellä taidettakin ollut seinällä jos olisi jaksanut katsella. Me mentiin kuitenkin suorilla "lämpiöön", johon porukka kokoontui ennen itse ruokailua.

Ilta alkoi Veuve Clicquotin samppanjatarjoilulla, ja kyllähän tuota kallista samppista nyt joi, ihan hyvääkin oli mutta omaan makuun kyllä liika kuivaa.

Alkuruokana tarjoiltiin raikkaita kevätkääryleitä: MISSING BUÔN MA THUOT – THE PEANUT DRAMA IN A RICE PAPER ROLL jotka olivat siis riisipaperista tehtyjä rullia joiden sisällä vihreää currya, pomeloa ja erilaisia vihanneksia. Ja vissiin pähkinääkin nimensä perusteella? Ei se kyllä kauheesti sieltä maistunut. Mutta ihanan raikkaita!

Välikeitto, menun heikoin lenkki, oli kyllä hyvää myös, liemensä ansiosta. Itse keiton ainekset ei nyt niin hirveästi säväyttäneet maullaan: BREAKING UP IN NAM XAM – THE TOFU SCENTS BETRAYAL BEHIND A SHIMEJI’S EAR, eli shimeji-sieniä, kookosta (joka ei kyllä maistunut lainkaan) sekä aasialaisia kikherneitä. Oli siellä sitä pomeloakin taas seassa, liekkö kokin lempihedelmä. Ja tofua. Tarjoilu oli melko omaperäinen: laudalla oli kulhon lisäksi reiässä tököttävä lusikka. Kai se näinkin käy.

Pääruoka räjäyttikin sitten kaikki pankit. Ei mitään järkeä että näin yksinkertainen voi olla näin hyvää! Kastike, joka oli ilmeisesti ehkä joku punaviinipohjainen, oli niin äärettömän maistuvaa että teki meli nuolla lautanen puhtaaksi. Myös liha oli taivaallisen mureaa, eikä savustettu pottumuusikaan yhtään huonoa ollut. Ainut vähän epäilyttävä asia oli punasikuri, joka oli tosi hapanta, sitä ei kyllä kovin paljoa kerralla kannattanut haarukkaan pistää. Minä tykkäsin kyllä siitäkin, mutta Samuli ei niinkään. Annos siis SECRETS IN GUANGXI – THE OX DISCOVERS A POTATO’S PAST, savustettua pottumuusia, häränolkaa ja sitä punasikuria. Lisäksi päällä kruntonkeja ja pieniä pekonin paloja.

Ruokien tulo tietenkin kesti aikansa, mutta silti ruokalajit oli tahditettu sen verran hyvin, ettei kauheasti päässyt pitkästymään. Ravintolassa (ainakaan yläkerrassa, mihin meidät ohjattiin vain kahden hengen seurueena) ei ollut yksittäisiä pöytiä, vaan istuimme sulassa sovussa vieraiden kanssa saman pitkän pöydän ääressä. Ei me nyt tietenkään kenenkään kanssa mitään juteltu (god forbid!), mutta ei nyt ihan liikaa ahdistanutkaan.

Varsinkaan kun välillä saattoi käydä kurkkimassa kokkien työskentelyä. Hauskaa kuhinaa oli, ja itse the master chef valkoisessa takissaan hämmenteli vain välillä patoja ja testasi lihojen lämpöä (mahtavaa, kerrankin liha oli oikeasti *kuumaa* eikä taskulämmintä!). Delegointi siis hanskassa hienosti. Kymmenkunta sous cheffiä siellä hääri sen apuna.

Jälkkäriksi sitten tilasin jotain pähkinäjäädykettä, joka tarjoiltiin kukkaruukun alustautaselta näyttävässä punaisessa astiassa jonkun melko mitäänsanomattoman juusto tms. kakun päältä. Ei kyllä ole jälkkärikokki tämä herra Bernhard Munding. FOREVER IN ANGKOR – THE TANGERINE STAYS IN THE NUTTY JUNGLE ON A MILKY BOAT sisälsi siis pandapähkinäjäätelöä (say what now?), mandariinikompottia, joka oli vissiin se roiskittu kastike, sekä "fried milk skin", joka oli varmaankin se kakku. Sitä en tiedä mitä on pandapähkinät tai paistettu maitonahka/kuori/tjsp mutta olihan se ihan hyvää, ei vaan lähellekään muiden ruokalajien tasoa.

Tarjoilu oli Berliinin mittapuulla huippuluokkaa, eli toisin sanoen sitä oli. Paitsi taas perinteiseen tyyliin tarjoilijat hävisivät maksun koittaessa kuin tuhka tuuleen, ja laskua sai kysellä kolmelta tyypiltä erikseen ennen kuin saatiin vihdoin maksettua. Eihän se ilta halvaksi tullut varsinkaan näin berliiniläisittäin, mutta oli kyllä makeeta käydä kerrankin syömässä silleen *tosi hyvin*.

Illan viihteestä vastasi varsin kelpo gypsie jazz -bändi.

Lisäksi takaosassa oli vielä kauppa, jossa oli ruokakirjoja ja seksileluja, what a great combination. Itse kyllä hokasin vain jännät maskit ja lätsät, seksileluista luin vasta myöhemmin...

Tällaista siis tällä erää. Nyt sitten juhlistamaan M&A:n muuttoa meidän huudseille. Tervetuloa :)

Uusi vuosi, uudet (tai ehkä entiset) kujeet

2011-01-23T20:30:00.003+01:00

Iloista uutta vuotta tännekin blogiin! Uudenvuodenlupaus päivittää useammin on melkein pitänyt, kuten näkyy ;). Mutta katsellaas vähän mitä tässä tällä välin on tapahtunut.

Uuden vuoden vietto meni täällä melko poksuvissa merkeissä, kuten tästä Samulin ottamasta videosta voi päätellä. Rakettien räiske on melkoinen, ja ulos ei huvita mennä kun tyypit tähtäilevät raketeilla ohikulkijoita ihan huvikseen. Mutta omalta parvekkeelta on mukavaa ja ainakin melkein turvallista seurata menoa. Juhlat oli siis oikein hauskat :)

Tammikuu on käynnistynyt molemmilla melkoisissa työntäyteisissä merkeissä, ja olenpa pari kakkutilaustakin saanut tehtyä, niitä voi katsella ruokablogista. Heppakuviot menee ihan ookoo, toinen tunti oli tuossa pari viikkoa sitten, ja koko ajan edetään parempaan kevyempään suuntaan. Tietenkään ei ihan hirveästi auta, että pollea pusketaan muiden vuokraajien toimesta jatkuvasti, mutta pitää vain pitää omasta strategiasta ja tyylistä kiinni niin kyllähän se eläin oppii että kenen kanssa pitää liikkua mitenkin.

Iloa on myös herättänyt toisenkin kaveripariskunnan tuleva muutto lähistölle. Tervetuloa M&A! Kohta ollaan kaikki Friedrichshainilaisia :)

Lumet suli pois ja sää on ollut enimmäkseen harmaata, joskin välillä meitä hemmotellaan ihanalla auringonpaisteella ja lämpimillä keleillä. Tältä meillä näyttää tammikuussa:

Syöpöttelemässä on käyty vanhoissa kunnon mestoissa eli Ta'Cabronissa, jonka meksikolaista ruokaa voittanutta ei varmaan koskaan tule löytymään, New Orleans Housessa jonka Crawfish Etouffee ja Pecan Pie vievät kielen mennessään, Conmuxissa, jonka baariksi varsin hyvä ruokalista palkitsee aina, sekä Spätzle & Knödelissä, paikallisessa baijerilaishenkisessä mättölässä. Naminam. Fonduelle ei olla vieläkään päästy ravintolaan asti, ja vaikuttaa olevan mahdoton tehtävä varata mistään paikallisista kolmesta fonduelasta pöytää viikon varoitusajalla. Ostimmepa siis oman fonduepannun ja yksien hieman pilalle menneitten fondueitten jälkeisestä kokemuksesta oppineena päätimme onnistua ensi kerralla täydellisesti ;)

Mitähän vielä? Joulukoristeet saatiin vihdoin poistettua puolessa välin tammikuuta, better late than never, eh? Valot jätettiin vielä ja nimettiin ne vaan talvivaloiksi ;)

Muuten elämä etenee radallaan. Ensi viikonloppuna ohjelmassa on Helsingin vierailu, jolle on jo ostoslistaa alettu laatimaan. Ainakin täytyy käydä Bake and Partyssä vähän kuolaamassa kakkutarvikkeita (joita varten juuri ostettiin uusi hyllykin Ikeasta ;)), ja tietenkin Akateemisessa kirjaostoksilla.

Kirjoittelemisiin ja kuulumisiin!

Joululoma ja hevosuutisia! :)

2010-12-19T17:27:00.003+01:00

Nyt se sitten starttasi, joululoma! Tässä silmä kovana seurailtu lähtevien lentojen viivästyksiä ja pidetty sormet ja varpaat ristissä, että oma lento huomenna lähtis ajallaan ja myös Samulin keskiviikkona. Hyvältä näyttää tällä hetkellä mikäli helsingin lumisade ei pilaa hommia, täällä on ollu koko päivän kirjasta ja pakkasta, eikä huomisellekaan luvattu lumisadetta vissiin. Toivo siis elää, ja 5 tunnin vaihtoaika helsingissä antaa jo aika hyvin pelivaraa ;)

Joululahjat on nyt ostettu ja paketoitu, viimeiset hankittiin M:n kanssa Dahlemin joulumarkkinoilta, jotka jakaa kyllä tunnelmaltaan ykkössijan Kulturbrauerein kanssa. Ei juurikaan turisteja, keep it real -meno ja paljon käsityöläisiä, ja ihan sikahyviä uppopaistettuja Kaskrapfen-kakkusia puolukkahillon kanssa, to die for!

Ja maailman söpöin metroasena!

Eilen pidettiin suomipoppoon kanssa pikkujouluja, hauskaa oli ja ruokaa riittämiin. Mukana mm. namit valkosuklaakeksit ja joulupukkikakku.

Hevoshommatkin alkaa rullata tästä lähtien huomattavasti järkevämmissä merkeissä. Löysin nimittäin opettajan, joka opettaa juuri klassisella ranskalaisella tyylillä minkä linjoilla oma kehityskin oli vielä Suomessa. Joy and behold kun ei tartte enää laittaa kannuksia jalkaan ja puskea menemään! (no puskemiseen en kyllä alkanutkaan) Tosi mahtavaa että vihdoin saa opetusta taas sillä omalla tyylillä, ope oli tosi mukava ja puhu varsin tajuttavaa saksaa. Me so happy! Hintakaan ei päätä ihan hirveästi huimaa vaikka onhan se rahaa, 30 euroa 45 minuutin yksityistunnista. Jos pari kertaa kuussa ottais niin ei ihan köyhdy kuiviin :) Tai jos budjetti riittää niin enemmänkin. Pääasia kuitenkin että oikeilla urilla taas ollaan!

Täältä siirrytään takaisin ihanan hemmottelusunnuntain viettoon. Huomenna Suomeen! Wish me luck :) Ja iloista joulua!

Wien on vaan aina yhtä ihq

2010-12-14T14:12:00.006+01:00

Männä viikonloppuna päästiin käväisemään kavereiden luona Wienissä. Aivan putkeen ei matka tietenkään mennyt tämän "lumikaaoksen" takia. Kone oli myöhässä 7 tuntia, eikä Austrian Air suvainnut kertoa että a) kone jonka piti olla meidän, sisälsikin henkilöstön, joka oli jo päivän aikana lentänyt normien mukaisen määrän, eli siis kone jäisi Tegeliin. Oli varmaan tiedossa jo koneen lähtiessä Wienistä, mutta eipä vaan voinut ilmoittaa. Sekä b) että kone, jonka piti saapua Tegeliin 00.50, laskeutuisikin Schönefeldtiin, koska Tegelissä on yölentokielto. Tästäkin toki kerrottiin vasta kun kone oli jo Schönefeldtissä. Eikun taksilla sitten sinne (kuitti lähtee muutamin vihaisin sanoin höystettynä lentoyhtiölle) ja lopulta ilmaan jossain 3.15. NO, päästiinpähän maksamasta kallista taksia Wienissä lentokentältä, kun julkinen alkoi kulkea 4.50. Hieman oli jetlagia ilmassa tästä rennosta matkustuksesta johtuen. Ei varmaan kannata edes puhua paluulennosta jolloin meidän kone oli vaihdettu pienempään -> hotelliyö vielä kaiken hyvän päälle. Nojoo.

Mutta pääasia että perille päästiin! Mitään ohjelmaa ei oltu haluttu edes tehdä, vaan kierreltiin joulutoreja ja syötiin ja juotiin hyvin ja jutskattiin hyvässä seurassa. Kiitosta vaan, pian uudestaan! :)

The joys or early morning

Schnitzeliä tietenkin! Puolukkahillon ja toisessa kulhossa olleen perunasalaatin kanssa. Nomnomnom!

Hilpeyttä herättänyt kyltti "Sissypunsch" jossa oli ilmeisesti ollut mielessä Itävallan Sissi-prinsessa vai mikä keisarinna lie, mutta kirjoitusasu ei ihan oikea ollut ;)

Tunnelmaa Schönbrunnin joulutorilla. Toiseksi kivin testatuista!

Kummallinen möykyläpelto Karlsplatzin joulutorin vieressä

Keramiikkaa tarjolla Karlsplatzin joulutorilla

Kirkkokin on valaistuna kaunis

Glühweintunnelmaa samaisella joulutorilla. Kolmanneks kivin testatuista!

Aida, ehkä Wienin parasta antia. Vaikka onkin ketjukahvila, leipomukset on aivan superhyviä. Tässä Himbeerbombe. Sokerihumala++!

Kylmissään oleva mustekala-parka aution ja hylätyn oloisessa Praterin huvipuistossa

Käytiin Musikverein-talossa kuuntelemassa melko kokeellista jazzia yhtyeeltä nimeltä Bleu. Kaikki ei mennyt ihan ohi, vaan oikein hyviäkin pätkiä oli pojilla. Ja talo oli hieno!

Spittelberg-joulutorilla

Tunnelmaa samaiselta torilta. Tosi ihana kapeille kujille pystytetty joulutori sai kaikki pisteet! Paras tori ikinä :)

Eipä tähän paljon lisättävää...

Täydellisen ihana lahjatavarakauppa Im Siebten Himmel

Mukava kahvila, yksi monista. Harmi vaan että lähes jokapaikassa saa Wienissä polttaa sisällä :(

Joulu! Talvi!

2010-12-06T13:07:00.007+01:00

Joo tiedän että ei ole tullut syksyllä hirveästi kirjoitettua, mutta minkäs teet jos ei inspiraatio iske. Synkeää oli, välillä muutamia hienoja päiviä. Mutta nyt on sitten jo talvi, ja lempiasia eli JOULUTORIT! Ajattelin vähän arvioida näitä missä on tullut käytyä sitä mukaan kun ehtii. Ekana tässä (ei tosin joulutori vaan ihan tavis-Market)

Markthallen am Gleisdreieck

Gleisdreieckin vanhoissa kauppahalleissa järjestettävä uusi toritapahtuma oli puitteiltaan oikein mukava. Sisätiloissa voi plärätä tavaraa rauhassa ilman että sormet jäätyy irti. Joulumarkkinat oli kuitenkin syöneet näiltä makkinoijilta selkeästi myyjiä, joten suosittelen tsekkaamaan tämän vasta joulun jälkeen. Paikka oli jaettu pitkulaiseen itse markkinahalliin ja avoimeen ruokatilaan, missä syötävää riitti monenmoista. Varsinkin ihastuttiin omena-calvadosglühweiniin. Nam! Täällä soitti myös kuvassa esiintynyt maailman oudoin bändi: soittimina haitarista teräskitaran kautta banjoon, ohjelmistossa mm. Bohemian Rhapsody ja Smells like teen spirit. Hyvin häiritsevää ;)

Myytävänä kaikenlaista aina krääsästä taiteeseen. Paras bongaus oli varmaan 2. maailmansodan aikaiset panssarivaunu- ja muut mukavat natsiaiheiset joulukuusenkoristeet, joita myyjät vartioivat kuin silmäteräänsä enkä usko että olisivat myyneet vaikka olisi uskaltanut hintaa kysyäkin, semmoista murhasilmää tuli tiskin toiselta puolelta. On se hyvä että on iloisella joulu- ja myyntimielellä lähdetty hommiin! Kuviakaan niistä ei toki uskaltanut ottaa, olisi varmaan hypännyt mummo tiskin takaa ja kuristanut.

Luciamarkt im Kulturbrauerei

Skandinaavinen joulumarketti löytyy Kulturbrauerein sisäpihalta. Se testattiin ja havaittiin hyväksi jo viime vuonna, kaunis vanhan panimon miljöö tuo mukavaa tunnelmaa ja suojaa tuulelta. Täältä saa myös glühweinia tietenkin paljon parempaa GLÖGIÄ ja ruotsalaiskojuista myös ihanaa omenajuomaa joko terästettynä eli mit Schuss tai ilman. Viihtyisä joskin aika pieni marketti, jolla kannattaa käydä viikolla, lauantaina oli supertäynnä perheitä ja huutavia lapsosia, joille karuselleja löytyy pari kappaletta sekä trampoliini-pomppuvaljaat. Myyjät oli tasan samat ja samoissa kohdissa kuin viime vuonnakin, erikoisuutena mainittakoon absinttikoju, jonka antimia ei kuitenkaan tullut testattua. Tämä on oma lemppari, ainakin tähän mennessä!

Gendarmenmark Weihnachtszauber

Poshimpi joulutori löytyy Mitten Gendarmenmarktilta. Kirkkojen ja Konzerthausin rajaama aukio on kaunis ja euron sisäänpääsyn torille maksaa mielellään. Kojuja on paljon ja lisäksi vielä erillinen käsityöläis-sisätila, jossa tuotteet kyllä on sen verta hinnoissaan että siellä tekevät ostoksia lähinnä minkkiturkkileidit. Hienoa tavaraa kyllä, jota on hauskaa käydä katselemassa. Muissa kojuissa on syömistä sekä normaalia jouluostettavaa koristeista lahjatavaroihin. Hinnat varmaankin suunnilleen samat kuin muualla, ehkä hieman kalliimpaa. Lavalla on kaikenlaista ohjelmaa ja esityksiä, satuttiin ilmeisesti samaan aikaan paikalle kuin viime vuonna, oli sen verran tutun kuuloinen laulantaesitys ohjelmistossa :) Ihan perusjees säestämätöntä joululaululaulantaa. Tänne kannattaa viedä vaikka vanhemmat käymään, jos sattuvat joulun alla vieraisille.

Berliinihommia @ Tumblr

2010-10-10T15:07:00.002+02:00

Berliinihommia jatkaa postauksia nyt myös Tumblrissa. Viimeisimmät tumblaukset löytyy tuosta oikealta ja koko homma http://berliinihommia.tumblr.com/

Published with Blogger-droid v1.6.3

Jääkiekkoa

2010-10-10T13:38:00.001+02:00

Eisbären vs. jokubaijerilainenjoukkue

Published with Blogger-droid v1.6.3

Syksy alkaa

2010-10-10T13:34:00.001+02:00

Syksynäkymiä parvekkeelta

Published with Blogger-droid v1.6.3

Syksy tuli, synkkä, kolkko

2010-09-22T18:25:00.006+02:00

No ei nyt ihan niin synkkä ja kolkko. Mutta come on, viime vuoteen verrattuna on kyllä ollu niiiin paska elo- ja syyskuu lämpötilöjen puolesta ettei mitään rajaa. Raah... On niitä nättejäkin päiviä onneks ollut. Muun muassa käväisin elokuun lopussa kavereiden kanssa Fuckparadessa, joka oli nimestään huolimatta musiikkitapahtuma, kaikenlaista kaupallistamista vastaan ja alakulttuurien puolesta. Oikein loistavaa early ravea ja muuta hc-paukutusta tarjoiltiin yhdellä lavalla, jonka perässä sitten tampattiin menemään pitkin Berliinin katuja. Cool! Ja on muuten tosi vaikeeta yrittää samalla kävellä eteenpäin kun tanssiin yli 160 bmp biisiä... M voi todistaa! :)

Ja näin erilaista porukkaa marssii samassa kulkueessa. Rave on!

Mitäs muuta? Ainiin! Neljän seinän sisällä kököttämiseen kyllästyneenä päätin ottaa kultsin potkinnan jälkeen härkää sarvista ja käydä katsastamassa pari coworking spacea. Betahausista näyttää nyt sitten tulevan mun uusi työympäristö, 80 egeä kuussa (3 päivää vkossa -sopimus) kustantaa pöydän, tuolin ja ilmeisesti kahvit alla olevasta kahvilasta kahdesti päivässä (jos oikein ymmärsin, ainakin ne tuodaan työpisteelle, tiedä sitten maksaako erikseen). Vaikutti esittelykierroksella oikein mukavalta, kahvila on hauska ja muutakin oheistoimintaa työn ohella järjestetään. Sinne siis!

Muutamia kahviloita ja ravintoloita on tullut myös testailtua. E:n kanssa kävin viimein Franfurter alleella olevassa kirjakauppa/ravintolayhdistelmässä syömässä - nojaa- ei kovin erikoisen kasvisannoksen, mutta ihan viihtyisä paikka kuitenkin. Mikähän ihme sen paikan nimi lie... Tasso?

Aamupalaa käytiin testailemassa E:n ja A:n alakerrassa olevassa Miossa. Oikein herkullista kyllä joo, pitää käydä syömässäkin siellä oikeasti joskus. Ampiaiset vaan aiheuttaa tällä hetkellä niin hirveää ahdistusta ettei ulkona syömisestä meinannut tulla mitään (istuinkin puolet aikaa sisällä). Ei niitä niin paljoa ole ku viime vuonna mutta silti liikaa! Pelko...

Muuta tapahtumaa on ollut mm. syyskuussa Tempelhofin ex-lentokentällä järjestetty Berlin Festival, jonne lähdin J:n seuraksi ihan mielenkiinnosta, vaikka kyseinen musiikkityyli ei yhtään omaan makuun juuri olekaan (indietä ja electroa siis...) Ja ei siellä kyllä oikein kovin hyviä bändejä sitten ollut. Hyvinä poikkeuksina mieleen jäivät perjantain Goose, Herman Dune ja Junip. Launtaina kaikki vähän lässähti festivaalien jouduttua lopettamaan perjantaina etuajassa jonka takia myös lauantain ohjelma meni keturalleen... Lali Punaa odotin kovasti, mutta soundit olivat aivan karmeat basson ollessa niin isolla että pisti oksettamaan ja nainen lauloi ihan nuotin vierestä, ilmeisesti ei kuullut itse ääntään ollenkaan. Boyz Noise oli ihan tanssittavaa, joskaan ei täysin omaan musiikkimakuun menevää kamaa. Kiva kuitenkin oli kaverin kanssa viettää aikaa :) Vaikka festarijärjestelyt varsin huonot olivatkin... (20 maksutonta vessaa ainakin 5000 kävijälle, oli varmaan enemmänkin... come on!)

Lentotaulut valjastettu festareiden aikataulunäytöiksi

Tänään kävin myös testaamassa Frankfurter alleen Cafe Sibyllen, jossa on esillä Alleen vaiheita esittelelä näyttely. Tyhjä kahvila, eikä nyt niin kovin hieno, mutta näyttely oli cool. Mantelikakkua taas en voi suositella.. tai oli se ihan hyvää mutta liikaa kardemummaa ja jotain muuta maustetta.

Yhdet psykebileet tuli myös testattua, Sternenwald 4 oli Volkspark Fhainin Pavilionissa. Hauskaa oli tanssia ja jaksoin oman track recordin mukaan ihan mielettömän pitkään eli puoli viiteen. Hyvä minä!

Nyt seuraa parin viikon loma Suomessa Äipän synttäreiden ja rakkaan ystävän häiden merkeissä. Heippa Berliini, palataan!

Zugspitze

2010-09-22T15:35:00.008+02:00

Käväistiin tuossa elokuun lopulla Zugspitzellä eli Saksan korkeimmalla vuorella. Sissireissuna vedettiin ensin 8 tunnin junamatka Münchenin kautta Garmisch-Partenkircheniin...

Nätti ku sika pienenä

Ai niin täällä oli vissiin joskus jotkut kisat ja mäkihyppyäki... ;)

Isojen kaljapullojen (2 l) kotimailla

Siellä yövyimme yhden yön Bead & Breakfast -tyyppisessä vierasmajassa. Huoneen parvekkeelta ei ollut ollenkaan huonommat näkymät:

Sieltä sitten yhden yöpymisen jälkeen matkaan hopea. Säähän oli mitä mainioin toki koko edellisen päivän ja puoleen päivään saakka (eli n. 2 h siitä kun oltiin lähdetty. Hyvillä mielin siis kohti ensin Partnachklammin rotkoa, joka oli kyllä aivan mieletön:

Talvella varmaan kans melko cooli jääputouksineen. Sieltä sitten jatkettiin vaelluspolkua kohti Bockhütteä.

Tässähän välillä alkoi toki sataa kaatamalla, mutta mikäs se meitä haittasi, päällähän oli sadevarusteet (not), vettä pitävät housut (farkut) ja hyvät kengät (Äidin vanhat "vaelluskengät") sekä sadeviitta (keltainen, kertakäyttöinen, kamala). Vähän saattoi ottaa siinä vaiheessa päästä kun läpimärät farkut meinasi tippua jalasta mutta eihän tässä läheskään vielä kaikki...

Sukellusviittoma: Wolpertinger

No, Bockhüttellä saatiin sisuksiin sentään lämmintä hernekeittoa punakoiden saksalaisten keskellä (yllättäen ketään ei oikeen huvittanut lähteä rankkasateeseen liikkeelle ja tunnelma oli tiivis). Ja vaihdettiin vaatteita (seuraava askel goretex-vaatteiden aatelistossa: KeKi:n rikkinäiset yövaatteiksi mukaan otetut verkkarit. The epitome of style, me...) sekä yritin saada intoa vaellusta kohtaan heräteltyä ;). Onneksi sade loppui ja seuraavat n tuntia (ajantaju? mikä ajantaju?) oli oikein pirtsakan mukavaa ilmaa. Mielialakin parani siinä sivussa kavutessa kohti Reintalangerhütteä, joka kuitenkin ohitettiin ilman vierailua. Maisemiakin oli matkalla:

Sittenpä alkoikin melkonen kiipeäminen, reilu kilometrin matkalla n. 700 metrin nousu. Ihan en tämmöiseen sopimukseen tiennyt nimeä laittaneeni... Hauskuutta vähensi huomattavasti vielä kengästä puoliksi irronnut pohja, uudelleen alkanut sade ja vielä viimeisellä ponnistuksella nelivedolla kivikkoa pitkin kiivetessä keltainen ihanuussadeviitta jota piti toisella kädellä pitää pois tieltä ettei kiivetessään astuisi sen päälle.

Joo ei se kovin jyrkältä tässä näytä mutta let me tell you, OLI

Vuorilampaat ei ollu kilttejä palleroita vaan yritti hyökätä kimppuun

Tuolta sitä tultiin. Jälleenkään ei näytä että ollaan korkealla mutta OLLAAN

Ehkä maailman parasta vettä!

Huh mikä reissu mutta tulipahan tehtyä, ja Knorrhütte saavutettiin hämärän laskeutuessa (kun lähes kaikki usko ja toivo oli jo menetetty).

Siinä vaiheessa jo suoraan sanottuna vitutti niin rankasti ja satoi ja paleli ja kaikkea niin kuva on Wikipediasta

Seuraavana aamuna oli kauhean kiva herätä tietoon, että rankkasateen on ennustettu jatkuvan 2-3 päivää, että eikun kamat kasaan ja joko huipulle tai alas, mutta sänkyyn ei saa jäädä jähimään, uudet vieraat on tulossa. Marvellous. Eikun kenkä kokoon jeesusteipillä, onneksi yön aikana kuivuneet vaatteet päälle ja sateeseen. Ja ylöspäin. Kuvia ei ole, kun ei millään huvittanut kameraa esille kaivaa siinä ilmassa, eikä siellä mitään nähnyt muutenkaan, joka paikka täynnä pilviä ja sumua... ja vähän ylöspäin mentyä, toki lumi- ja räntäsadetta. Hieman tuli siinä vaiheessa kysyttyä, että onko sitä ihan hullun kun tällaista vapaaehtoisesti tekee, ja tuli löydettyä myös oma turvalaulu, joka alkaa soida päässä siinä vaiheessa kun alkaa todella usko loppua: Mikkihiiri merihädässä! No, kaikeksi onneksi ennustetun 5 tunnin kiipeämisen sijaan matkaan taisi kulua vain pari tuntia, luovutimme sitten SonnAlpin-tasangolla, kun ylöspäinmenossa ei vaan olisi ollut enää mitään järkeä vaakasuoran lumisateen vuoksi, ja olin itse jo siinä vaiheessa niin jäässä (läpimärät farkut muuttuu aika hauskan tönköiksi lumisohjosateessa) plus että jeesusteippituppokin sanoi kengästä sopimuksen irti. Joten ei muuta kun vähän kuivempaa päälle, teetä naamariin, ja junalla alas vuorelta.

Hienot maisemat, eh?

Mainitsinko, että satoi vähän lunta?

Pelastusajoneuvo

Sitten vielä yksi yö Garmischissa voipuneena telkkaria katsellen, päivä Münchenin eläintarhassa ja 8 h junamatka kotia. Kiitti ja kuitti!

Yhteenveto: reissu oli märkä eikä niin vähäluminen. Oltiin tosi ylpeitä itsestämme kun taisteltiin loppuun asti. Hauskaa ei ollut (läheskään) koko aikaa, mutta hieno kokemus kaikenkaikkiaan. Ensi kerralla varusteet kuntoon (kengät jäi Garmischin roskiin) ja ehkä vähän vähemmän pystysuora reitti (voisi itsekin osallistua päätöksentekoon, ettei teutonikuoma valitsisi pisintä ja vaativinta reittiä...saatoim olla vähän äkäinen aiheesta ;)).

Trotz alles: Wanderung macht spass!

We're still alive!

2010-08-09T13:01:00.004+02:00

Joo niin kesä ja kaikki muut tekosyyt combined: ollaan me vielä täällä. Heinäkuussa käväisin STS-liiderinä jälleen, tällä kertaa Maltalla, ja missasin siinä samalla ilmeisesti sitten kaikki Berliinin helteet. Sitten lomailin viikon Suomessa ja nyt ollaan jo hyvinkin takaisin arkiputkessa. Onneksi helpotusta toi vähän Äipän vierailu, jolloin sai taas turisteilla luvan kanssa:

syötiin jätskiä...

...pyörittiin Prenzlauer bergissä...

...syötiin poshia evästä Hackescher Höfessä...

...katottiin kun poijaat breikkas TV-tornin edessä (ja käytiin tornissa)...

...käytiin taas Potsdamissa...

...sekä leffassa kattoon Moon (oli tosi hyvä, suosittelen)!

Lisäksi tuli tehtyä ensimmäinen kakkutilaus: Sponge Bob! Tuli ihan hieno vaikka olihan tuossa värkkääminenkin. Voi kun sais tuota työkseen tehdä, nyt ei ihan tuntipalkoille vielä päästä :D

Lähitulevaisuudessa seuraa helteiden odottelua (pakko niitä on vielä tulla!), reissu Zugspitzelle, hedelmäkärpästen ikuinen jahtaus (etikka-ansat on viritelty...) ja muuta peruslämää. Syksyä kohti!

Pitkä kuuma kesä

2010-07-10T09:36:00.003+02:00

Täällön kesä. Lämmin kesä. Jo pari viikkoa on helteet helliny kaupunkia ja pilvet ja sade on ollu vähissä. Ilma ei liiku mihinkään ja kuuma on sekä sisällä että ulkona, pakoon ei pääse.

Näin kuumalla säällä ei oikeastaan jaksa tehdä muuta kuin olla ja juoda, alkoholia tai ei. Kuumeisen juomanmetsästyksen tuloksena, löydettiin yks parhaista Biergarteneista tähän mennessä: Jägerklause, vanha vasuri-baari Friedricshainin hiljaisemmalla alueella (kuvia toivottavasti myöhemmin). Puiden varjossa, grillin tuoksussa on leppoisaa nauttia helteistä ja Radlerista. Tai siis Alsterista.

Empty rooms... lallallaa

2010-06-07T12:41:00.007+02:00

Käytiin tuossa muutama vkoloppu takaperin tyttöjen kanssa kuvaamassa Beelitzin Heilstätten-mestassa, joka on käytännössä kompleksi hylättyjä sairaalarakennuksia. Wikipediaa aiheesta täällä. Mielettömän spookyjä ja hienoja paikkoja, ainut miinus oli sää joka helli meitä ihanalla 13 asteen lämpötilalla ja sateella koko päivän. Mutta oli se sen arvoista. Tässä kuvasaalista:

¨

Keskiaikamarkkinat ja Britzin kukkaloistoa

2010-05-27T12:24:00.006+02:00

Berliini on kyllä siitä(kin) ihana kaupunki että täällä tapahtuu jotain jossain ihan koko ajan. Pitää vaan selvittää että mitä ja missä. Tällä kertaa käytiin nuuskimassa eteläisessä Berliinissa Brtitzin lähiössä keskiaikamarkkinoita ja puistoa. Markkinat oli pienoinen pettymys, luvattu ritarinäytös oli lapsille tarkoitettu ja muutenkaan tarjontaa ei ollut kovin paljoa. Paahdetut mantelit kuitenkin maistuu aina ja olihan ne ritarien pollet nyt ihan hienoja ;)

Puutarhassa ei jaksettu kauhean kauaa käpsehtiä, mutta sen verran kuitenkin, että käytiin tulppanit katsomassa. Ja olihan niitä! Itse tykkäsin enemmän "villimpinä" kasvavista niittytulppaaneista, mutta olihan ne istutetut rivistötkin varsin komeita. Suosittelen!

Uusi kamera, näppäilyä ja käppäilyä

2010-05-27T11:57:00.003+02:00

Sain vihdoin sijoitettua uuteen kameraan! Nyt loppuu se kännykkäkameralla näpsyttely. Komea Canon 1000D on nyt opettelun kohteena ja kyllä täytyy sanoa että oikealla kameralla kuvaaminen on vaan niin paljon kivempaa. Vielä on kovasti reenaamista mutta onpahan nyt hyvä väline kuitenkin :)

Toukokuun alkupuolella täällä avattiin Tempelhofin vanha lentokenttä yleisöalueeksi. Päivä oli pilvinen ja hiton kylmä mutta pitähän siellä nyt käydä vähän avajaishumua kokeilemassa. Alueelta löytyy kaikenlaista linnunsuojeluniityistä vanhoihin kiitoratoihin joita on ilmeisesti kunnostettu rullaluistelijoita ja pyöräilijöitä varten (huhu kertoo kunnostuksesta, itse näin kyllä vain aika rosoista vanhaa asfalttia). Tässä vähän kuvasaldoa:

Terminaalirakennusta ja sääpallo

Lääniä riittää...

Samana päivänä käväistiin kavereiden kanssa tsekkaamassa uusi Alexanderplatzille ilmestynyt chilipuoti Pfefefferhaus. Hyvältä näytti ja varmaan tulee käväistyä uudemmankin kerran :)

Kevätberliini ja vappu

2010-05-03T16:24:00.005+02:00

Kyllä kevät on ihanaa aikaa. Varsinkin kun saa olla Berliinissä. Ja varsinkin kun paistaa aurinko <3

Vappuna juhlittiin aattona meillä kavereiden voimin ja vappupäivänä Kreuzbergin MyFestissa. Ehkä mahtavimmat kaupunkifestarit ikinä, ruokaa ja juomaa piisasi, samoin esiintyjiä aina kasaritukkahevibändistä oikein hyvään big bandiin. Illalla ois ollu varmasti vielä parempaa menoa mutta mellakoiden pelossa (joo oli niitä taas mutta ei ihan niin paljo ku viime vuonna) lähtiin kiltisti kotia pienen päiväjuopottelun jälkeen ;).

Joo ei me kommareita olla mutta they do throw a mean Festival!

Kreuzbergistä löytyi myös paikallinen letkunpuisto :D

Kevätkaljalla :)

Tämä ei ole pizza vaan Flammkuchen, ja se on HYVÄÄ!

Täälläpä kukkii kirsikkapuu, lällislällislää! ;)

Mukavatunnelmainen uusi kirppari Reval strassella

Paikallinen kiipeilykeskus, ei vielä testattu

Forsythia on melko mellevän näköinen puu/pensas kun on ihan täynnään keltaisia kukkia ennen kuin missään muussa juuri on edes lehtiä

Loikoilua East Side Galleryn takana olevalla nurtsilla. Aika chill!

Straussberger Platzin suihkulähde. On siellä!

Mukavaa puistolämpärettä Karl Marx Alleella

Budapest, the city of love

2010-05-03T15:24:00.001+02:00

Viime viikonloppuna käväistiin aurinkoisessa ja kesäisessä Budapestissa pienellä välihuokaisulomalla. Molemmilla on ollut sen verran kiirettä että yhteinen viikonloppu ilman kotihommia kuten siivousta ja muuta ihanaa oli todellakin paikallaan. Vähän jännitti tuhkapilvien takia että päästäänkö sitä mihinkään, mutta onneksi lennot normalisoitui jo hyvissä ajoin ennen meidän take-offia. Lennettiin Easy Jetillä eikä ollut mitään muita ongelmia kuin ahdistus Schönefeldtin kammottavaa lentokenttää kohtaan. Jos Tegel oli muka ruma niin oh boy, kyllä veti Schönefeldt vielä lyhyemmän korren kauneuskilpailussa. Hideous, I say. No, päämäärä oli kuitenkin sen arvoinen.

Pitkän arpomisen ja rumille hotellisisustuksille yökkäilyn jälkeen päätettiin yöpyä Boomerang Hostellissa, joka oli sijainniltaan varsin loistava (Pestin puolella, suoraan Basilikan vieressä).

Basilika eestä ja takkaa
Ensuite maksoi n. 60 euroa yöltä per huone, ja huone oli tosiaan oma asunto keittiöineen kaikkineen, jota tosin ei hyödynnetty. Sinänsä siis kalliimman puoleinen hostelliksi, mutta olipahan oma rauha, ja tyttö joka meille avaimet luovutti oli tosi mukava ja neuvoi kartalta hyviä ravintoloita ja muita paikkoja, mitä ei muuten kyllä olisi löytänyt.

Lähellä sijainnut Nyugatin rautatieasema
Lauantai kulutettiin lähinnä vaan säästä nauttien ja ympäriinsä käppäillen. Syömässä ja juomassa käytiin vähän väliä, totta kai ;). Tämän päivän superihastuksia: joku taidekatu jolla oli festarit käynnissä, missä maisteltiin (unkarilaiseksi luultua) ranskalaista viiniä sekä ihania (oikeasti unkarilaisia) minidonitseja hillolla ja tomusokerilla, nomnom.

Festarikatu. Huomaa ihana talo ja portti

Pällisteltävää oli muun muassa parlamenttitalo.

Parlamentti eestä...

...ja takkaa

Hei me reissataan :) En tiiä miks tuo irvistää mutta kivvaa meillä oli ;)

Lauantaina käytiin sitten pyörimässä Budan puolella. Vanhaa kaupunkia tallattiin ja linnassa käytiin. Linna oli melko pettymys ja ihan saakelin huonosti opastettu: käveltiin ristiin rastiin ja yritettiin ettiä ulospääsyä varmaan reilu tunti. Lievästi alko vituttaa ;). Mutta hienot näkymäthän sieltä oli...

...niinkun näkyy

Budan linna Pestin puolelta kuvattuna

Vanha kaupunki vaikutti kovasti Tallinnan vanhalta kaupungilta

Fisherman's Bastionista vain nurkkaotos

Hevosia! Tietenkin.

Metrolla reissattiin jonkun verran kun kerta tuli kolmen päivän liput ostettua (ihan turhaan), ja oopperatalo tuli nähtyä siinä metrosta noustessa.

Budapestista löytyi lisäksi ehkä maailman paras kahvila/jälkkärilä IKINÄ! Tämmöselle kakkuhullulle Sugar! oli kyllä semmoinen mekka ettei meinannut pois saada vedettyä. Järkyttävän hienoja (ja hyviä!) leivonnaisia ja jätskiä ois ollu ja design ihana karkkimaailmainen. Oi ja voi. Tänne heti kaikki jos Budapestiin menette :)

Wisteria Lane -leivoksessa oli ainakin laventelikreemiä ja jotain kahta muuta (valkosulkaa ja vanilja, veikkaisin... mutta en muista). Ihanaa ja supermakeaa!

Toinen lauantain kohokohta oli ehdottomasti kävely Andrassy Utcaa Hösök Terelle eli Heroes Squarelle. Tie oli vissiin julistettu kulttuurisuojelukohteeksi, ja ei suotta: aivan mielettömiä rakennuksia ja villoja toinen toisensa perään. En edes kuvia ehtinyt ottaa kun niin piti pällistellä. Gorgeous! Ja ei itse Square jäänyt ollenkaan jälkeen, tai ainakaan sen takana avautuva puisto. Vajdahunyadin linna, joka nykyisellään palvelee maatalousmuseona (of all things!) oli ehkä kymmenen kertaa hienompi kuin itse Budan linna:

Puistossa lokoiltiin jonkin aikaa ja kauhisteltiin teltasta kantautuvaa iskelmähumppaa (ei tarvitse siis onneksi hävetä pelkästään suomalaisten iskelmäkulttuuria, osattiin sitä Budapestissäkin eikä Saksa jää ollenkaan tässä kansainvälisessä nöyryytyskisassa jälkeen...). Huvipuistoon oltais haluttu mennä mutta karmea yli 20 euron rannekehinta esti aikeet. Edes sisään ei päässy ilman moista härrävärkkiä. Typerää, sanon minä.

Illalla käytiin vielä herkuttelemassa Unkarilaista ruokaa tarjoilevassa Paprika-ravintolassa jossa annokset oli ehkä isoimmat mitä oon koskaan nähnyt, joten loppuruoat joita jäi PALJON otettiin mukaan ja luovutettiin solidaarisuuden nimissä jollekin spurgulle tien varrella. Oli mielissään ;).

Sellaistapa siis siellä, yhteenvetona sannottakoon että täytyy mennä takaisin uudelleen, oli huisin kaunis ja mukava kaupunki, ja kauppahallista sai alle euron hintaan järjettömän hyviä leivoksia. Nappiloma siis! :)

Vieraita ja vilinää

2010-05-03T15:02:00.007+02:00

Kyllä on nyt meitä vierailla hemmoteltu. Heti ystäväpariskunnan jälkeen tuli kylään Samulin kaverikaksikko Kempeleestä. Poijaat olivat hyvin omatoimisia kaupungin koluamisessa mutta jonkin verran toki ehdittiin vieraita viihdyttääkkin.

Potsdamissa käytiin ihmettelemässä linna-aluetta. Ihanan aurinkoinen päivä mutta tuuli kylmä. Kukkiakin jo loisteli (tämä siis pääsiäisviikonloppuna tämä reissu) kevään tyyliin :)

Orangerie. Kantsii käydä tornissa, hienot näkymät, makso 2 euroo.

Neue Palast

Potsdamin keskusta vaikutti kovin turistirysältä, mutta somahan se oli silti

Edelliset ja tämä Schloss Sans-Souci. Varmasti kesällä vielä hienompi...

Pääsiäistä siis vietettiin vahvasti turistimerkeissä, eikä mitään erikoisjuhlintaa harrastettu. Käytiin testaamassa viimein myös Wühlischstrassella oleva pienpanimo Hops and Barley, jonka Weizen eli venhäolut ainakin oli meikäläisen mieleen, poijaat veteli tavislageria joka oli kuulemma kans oikein bueno. Suosittelen :)

Watch out, it's a BEER CROCODILE!

Poikien kanssa käytiin myös syömässä Kaspar und Hauserissa joka oli jo aiemmin blogiväen kanssa testattu ja hyväksi havaittu, eikä se pettänyt taaskaan: Kasparista saa edelleen Berliinin parhaat pihvit, sekä myös lohi valkoviinikastikkeessa nauhapastan kera oli ihan yhtä taivaallista kuin viimeksi testattu annos joka sisälsi ainakin kyssäkaalia ja muuta en sitten muistakaan ;). Tällekkin täytyy antaa suositukset :)

Vieraiden lähdettyä käväisin vielä pelailemassa roolipelejä Espoossa viikonlopun verran ja samalla treffaamassa rakasta Lokki-Ystäväistäni Helsingissä. Kummalta tuntui käydä kotimaassa, ja huomasi kyllä, että vielä ei takaisin tee mieli. Hyvä niin!

Loppukaneettina vielä liitettäköön kuva eräästäkin kalenterin sivusta, joka jonkin verran kuvastaa kiireen määrää mitä tässä on työn ja kaiken muun vilskeen myötä ollut...

Hektistä elämätä

2010-03-31T14:04:00.005+02:00

Kyllä meitä nyt hemmotellaan! Lämpötilat käväisee välillä jo varsin mukavissa lukemissa (korkein taisi olla 21 mutta sitä toki kesti vain päivän) ja vierailijoita on käynyt mukavaan tahtiin. Tässä pientä kevätkuvakimaraa päivien piristykseksi!

Varma kesän merkki, Banana-Weizen eli vehnäolutta banaanilla. Refreshing!

Joko hehkutin, miten halpoja täällä kaikki kasvit on! Koko ajan hirveä himo ostaa uusia kukkia, kun ne vaan ei maksa Suomen tasoon verrattuna juuri mitään. Tässäpä niitä sitten:

Parvekekukkasia, tuohon tulee hyvä keidas kesällä jahka saadaan idätettyä kaikki siemenet mitä ostettiin :)

Pääsiäinen otetaan täällä hippusen vakavammin kuin Suomessa. Kaupoissa on (joulun tapaan) ollut jo monta kuukautta jos minkälaista pääsiäiskoristetta ja suklaata, ja täällä näkyvät koristelevan pihapuunsa ja vastaavat myös munilla... Tässä taidonnäytettä tallitien varrelta:

Ja KaDeWen pääsiäisosaston taidonnäyte (helmikuun lopussa)...

Kajaanilaisten ollessa kylässä nähtiin vielä tämmöinenkin ihme: Beerbike! Siinä sitä istutaan kaljatiskin molemmin puolin, yks ohjaa ja kaikki juo :D Ja laulaa, tällä kertaa kyydissä oli skottilainen porukka joista kyllä ääntä lähti!

Muutama otos muuten vain keväisestä Berliinistä:

Ystäväpariskunnan vierailulla sain vihdoin käytyä TV-tornissa! Kyllähän sieltä oli mellevät näkymät joka suuntaan, tässä pientä maistiaista:

Käytiin myös lempparitaiteilijan Potman/Mateon studiolla katselemassa ja ostamassa lisää printtejä ja sain sniikattua kuvan taiteilijan työhuoneesta:

Vielä viimeiseksi kuvaa tallitienoolle Bergfelden S-bahn-asemalta otettuna. Söpöistä omakotitaloaluetta, mutta ihan sika tiukkaan rakennettua, tottunut suomessa semmoisiin läänin kokoisiin omakotitalotontteihin, täällä on suurimmassa osassa ihan pikkupikkuläntit pihaa. Makes sense, kun miettii miten paljon enemmän porukkaa täällä asuu, mutta silti se näyttää oudolta.

Nytpä tästä riennän ensimmäiseen Tandem-tapaamiseen, saa nähdä miten se saksa sujuu, jotenkin tuntuu että joka päivä vaan unohtaa enemmän kuin on koskaan oppinut... argh :/ Wish me luck! Kirjoittelemisiin :)

Look at my horse, my horse is amazing

2010-03-16T15:38:00.004+01:00

Vaikka otsikko viittaakin erääseen riettaaseen videoon, nyt ei puhuta mistään sarjakuvakaakeista vaan vuokrapolle Aironista. Sain muutaman kuvankin näppäiltyä tänään tallilla niin pitää vähän esitellä, että missä sitä tämä tytär tällä erää heppailee.

Mutta ensin täytyy vähän ylistää pollea: olin ihan varma että se kehittää jotain pöljää kun oltiin yksin maneesissa tänään mutta vielä mitä! Meni parhaiten mitä tähän mennessä, sain sen liikkumaan melko kivasti eteenpäin ilman että tarvi koko ajan punkea ja jopa suostuttelin sen lopussa menemään vähän pidemmällä ohjalla kevyttä ravia, se kun yleensä on sitä mieltä että joko on pää taivaassa tai sitten pitää olla melko jämäkkä tuntuma ohjissa. On se vaan niin super <3 tuo poni, ja hyvin osaa suomeakin jo: jos huutaa pihan toiselta puolelta että Arska perkele! jos se jotain konnuutta harrastaa niin heti lopettaa :D Semmonen vauvahan se vielä on, vasta 6 vee, mutta hyvä siitä tulee. Me likes!

Väsy-Arska

Poni syömähommissa. Kippo laitetaan kätsysti autonrenkaan sisään ja jätetään hepo mässäämään siks aikaa kun ite laitellaan kamoja pois ja siivoillaan harjauspaikkaa. Näppärää!

Tässä Harjailupaikka. Täällä ei yleensä laiteta tosiaan hevosia sisällä valmiiiksi vaan erikseen sille varatuilla paikoilla. Hyvin osaavat seistä kiinni sidottuina pitkiäkin aikoja kun omistajat hakee tavaroita ja laittelee ruokia, taito jota monen suomipollenkin kannattais harjotella...

Tässä "Tarha" eli tommonen sisäpiha/avotallisysteemi. Heinää on koko ajan syötäväksi monessa paikassa, katos löytyy mihin pääsee sateensuojaan ja lajitoveriseuraa löytyy. Ok, betonilattia nyt ei ole mikään paras mahdollinen, mutta toinen puoli tarhasta on maapohjaa (lue: kuravelliä tällä hetkellä), ja näyttää levittäytyvät melko mellevät laitumetkin siitä vielä, jospa hepat kesällä pääsisivät laitumen makuunkin siis :)

Manneesi. Näitä on kaksi, toinen ilmeisesti ainakin iltaisin ratsikoulukäytössä. Ihan mukavan kokoinen ja pohjakin hyvä. Ei valittamista :) Mutta vieläkään en tiedä, miksi kutsutaan "loimireunaa" mihin laitetaan aina loimet siks aikaa kun ratsastetaan... Täällä pitää aina "varata" kaikki paikat mihin heppansa meinaa laittaa, esim. kun tulee sisälle niin pitää huutaa "Tür frei, bitte" ja odottaa että joku sanoo "Ist frei" ennenku saa tulla sisälle. Ja jos haluaa nousta kulmassa olevien kavalettien päältä selkään niin pitää vara kulma: "Ecke, bitte". Nyt vaan vielä pitäs keksiä mikä se loimiseinän nimi on kun aiheutan aina vähän paheennusta kun menen sinne ilman varauksia ;)

Ja on täällä muitaki söpöjä otuksia! Täpläheppa on vissiin jollain tapaa sairas kun sitä pidetään näissä sairastarhoissa, mutta onneks sillä on Aasi kaverina :D Aasi pitää ihan hirveää ääntä kyllä, meidän varustetraileri on ihan siinä vieressä niin korvat meinaa hajota...

Tämmöistä siis meidän nykyhoodseilla. Tunnin matka tuonne tallille on, mutta minkäs teet, ei sitä suurkaupungin keskustassa liiemmin heppoja sijaitse. Mutta tällä haavaa varsin hyvä näin, hevonen ja ihmiset on kivoja, niin mikäs tässä :)

Ei se tullutkaan...

2010-03-16T09:20:00.007+01:00

...kevät nimittäin. Jatkuvasti vaan satelee lunta/räntää (ei se onneks kauaa maassa pysy) ja lämpötilat pysyttelee sitkeästi nollan tienoilla. Keskiviikosta lähtien on taas luvattu lämpimämpää, jopa yli kymmentä astetta, sitä odotellessa!

"Kevät"
Elämä on töiden osalta edelleen melko hektistä, ja koulussa käyn siinä sivussa. Samulillakin on kovasti töitä, joten yhteinen aika jää melko vähäksi :(. Viikonloppuisin yritetään sitten vähän petrata.

Ehditään sitä sentään joskus käydä ulkonakin. Imogen Heap oli Lidossa tässä muutama viikko sitten ja pitihän se käydä tsekkaamassa. Tykkäsin kyllä kovasti <3 On se vaan taitava tytsä.

Siinä se on sen oudon soittimen ja aurinkolasien kanssa...

...ja siinä se on vasemmalla ja soittaa toista outoa soitinta!
Muuta jännittävää: mielenosoituksiahan nyt on aina, tällä kertaa tuossa ihan edessä kävivät huutelemassa, kun siinä on Tromso-niminen vaatekauppa jossa myydään uusnatsivaatemerkkiä Torsteineria. Hauskaa oli katsella kun oli (vielä silloin) lämmin, juuri olin käväissyt onnistumassa (toivottavasti!) Deutsch Test für Zuwanderer -kokeessa, ja soittivat ihan hyvää poppia :) Poliiseja oli jälleen kerran lähes saman verran kuin itse mielenosoittajia, niinkuin täällä yleensä. Koiriakin reilummalla kädellä. Suuren maailman meininkiä!

Polliisit valmistelee saartorengasta ;)

Siellä ne huutelee
Viime viikonloppuna kävi lisäksi kavereita pitkästä aikaa, Vellu ja Elli hiihtolomareissullaan. Oli tosi mukavaa nähdä ja vähän päästä itsekin tuulettumaan, vaikka nyt hirveästi ei ehditty porukassa pyöriäkään kun oli töitä ja kaikkee... Mutta lauantaina kuitenkin käytiin Morgenrotissa vegebrunssilla, joka oli tupaten täynnä ja saatiin odottaa kauan mutta oli se (ehkä kerran) sen arvoista, uudelleen ei tule kyllä varmaan ihan heti mentyä kun helpommallakin pääsee. Sen jälkeen piipahdettiin C/O Berlinissä taas, tällä kertaa siellä oli jonkun Berliinin oman lahjakkuuden kuvia, Itä-Saksalaista meininkiä oli kuvannut, ja oli siellä ihan mielenkiintoisiakin otoksia, ei tosin mikään maailmoja järisyttävä kokemus. Vielä Oranienburgestrassella kerta oltaessa käväistiin tseekaamassa Kunsthaus Tacheles jossa varsinkin pihalla olleet metalliteokset teki suuren vaikutuksen, ja onhan se itse talokin aika veikeä, melko kaameassa purkukunnossa, joka paikassa graffiteja ja julisteita, mutta oma viehätyksensä kuitenkin. Kesällä kuulemma vielä yläkerrassa on hieno baari josta puuttuu yksi seinä, pitää palata sitten takaisin :)

Heppahommat sujuu ihan mukavasti, kuvia seuraa jahka ilmat paranee. Vähän omituinen (ja melko perinteinen...) tyyli on opettajalla, mutta on siinä hyviäkin asioita, pitää vaan yrittää olla päästämättä itseään siihen "pungetaan eteenpäin joka askeleella ja kädellä vemputetaan vastaan" -moodiin :/ Mitäpä en antaisi että pääsis uudella hepalla Annan tunnille edes kerran... mutta näillä on mentävä.

Iloista keväänodotusta, lisää tarinaa taas myöhemmin :)

Nicht mehr suchen!

2010-02-26T22:42:00.002+01:00

Nyt on etsintä ohi ja vuokrapolle hanskassa! Airon, 2004 Puolassa syntynyt kimoruuna, on varsin suloinen tapaus ja nuoresta iästään huolimatta jo ekalla ratsastuskerralla löytyi väliin oikein mukava yhteinen sävel. Kokokin kelpaa, Haflingeripompottelun jälkeen oli oikein ihanaa kiivetä 172-säkäisen kaverin selkään.

Ja mikä parasta, täällä paikassa a)omistaja on superkiva, b) opettaja on superkiva ja c) kaikki puhuu ihanan selkeetä saksaa, halleluja! Ei voi sanoin kuvata, miten makeeta on ymmärtää ja pystyä osallistumaan keskusteluun, ja kun vielä kehutaan miten hyvää kieltä puhuu ja miten muitten *saksalaisten* vuokrahepanetsijöiden viestit on ollut huomattavasti hankalampaa luettavaa, on mieliala aika korkealla. Koeratsastus ei aivan täysin täydellisesti sujunut, mutta ope oli kovin kärsivällinen ja tuli oikeen vierstä käsin kertomaan mitä pitäs tehdä eikä vaan raivonnut tai huudellut maneesin reunalla. Me likes, me likes very much! Myös kehuttiin, että Airon liikkui nätisti, ja sanottiin että useiden kokeilijoiden mielestä se on liian iso ja leveä (!!, ei suokkien eikä kyllä haflingerien selkien jälkeen tunnu missään) eikä sitä saada edes ravaamaan saati laukkaamaan (okei oli se alkuun melko laiska ja vasemman laukan kanssa oli ongelmia mutta kun sai liikkeelle niin oikein kiva).

Tämmösellä pelillä siis tästä lähtien 2 x viikossa heppastellaan. Paikka on joo vähän kaukana, mutta kätevästi S-bahnilla pääsee :)

Tässä vielä parit linkit Aironista:

Täältä napsauttamalla Unsere Pferde ja Aironin kuvaa napsauttamalla saa hepsusta lisää tietoja.

Ja täällä video Aironin aloitellessa vikellystreenejä 2 vuotta sitten. Vikellysheppakin hän siis on.

Kevät toi, kevät toi...

2010-02-21T16:26:00.005+01:00

...sohjon, auringon ja plusasteet! Berliinissä on iloittu kevään ensimmäisistä ihanista päivistä. Aurinko on kurkistellut pilvien takaa useampaan otteeseen, lumi sulaa vauhdilla ja ilma tuoksuu jo keväältä. Mielialalääkettä parhaimmillaan!

Torstaina juhlistettiin myöhästyneesti laskiaista herkuttelemalla laskiaispullilla suomalaisjoukon kera. Hyvää oli, nomnom, laskiaispullat on kyllä yksi lemppariherkuista. Tällä kertaa kokeiltiin perinteisten täytteiden lisäksi myös kondensoidusta maidosta keitetty kinuski + kermavaahto -yhdistelmää, ja eihän se kyllä yhtään pahaa ollut :D Mutta vanhaa kunnon mansikkahillo-kermavaahtocomboa ei silti peittoa mikään.

Ihanan aurinkoisen lauantain kunniaksi läksimme shoppailemaan ;). Jäätiin metrosta pois asema ennen Alexanderplatzia, mutta ois kyllä voinut jäädä aiemminkin, ei sitä tajua maan alla kiitäessä että ne asemat on oikeasti melko lähellä toisiaan. No, vähän happihyppelyä kuitenkin, plus että löydettiin Schillingstrassen metrosta hauskat patsaat :)

Oon varmaan aiemminkin jo hehkuttanut sitä, miten huipun halpoja kukkia täältä saa. Samuli osti kevätkimpun 2,5 eurolla, 10 ihanaa tulppaania :) Kukat on kyllä super <3

Illalla oli vuorossa Oranienstrasse-ekskursio Suomitiimin kanssa. Ensin mentiin persialaiseen Saffran-ravintolaan jossa oli ainakin omasta mielestäni aivan huippuhyvää ruokaa (vaikkakaan ei kovin kuvainnollista)

Sitten jatkettiin cocktaileille Molotow coctail -baariin jossa oli Happy hour menossa, sieltä sitten Hannibaliin jossa ensin meidät yritettiin tuupata tuhannen täydelle tupakkapuolelle, sitten vasta kun viisihenkinen poppoomme oli lähdössä kun ei me sinne tupakansavuun haluttu jäädä, löytyikin yllättäen tilaa ja ystävällinen tarjoilija antoi meille varattuna olleen pöydän ;) Vissiin ei ollutkaan sitten oikeasti varattu. Mukava paikka, ruokalistalla kaikkea mitä vain baari-iltana olisi voinut haluta (burgereita, jälkkäreitä, nachoja, sandwicheja ja juomaa tietenkin...) ja plussaa siideristä sekä tosi ystävällisestä palvelusta! Sitten vielä käväistiin jossain tosi oudossa rokkibaarissa jossa baarimikot kyllä oli tuhannen tuiskeessa itsekin, ja sitten kotia. Klubille ei taas(kaan) jaksettu, vaikka Maria am Ostbahnhofilla ois ollutkin kiinnostavaa musiikkia... Ehkä ensi kerralla!

Tiistaina päästään lisäksi katsomaan Imogen Heappia, yay! :) Hyvin alkaa siis seuraavakin viikko. Stay tuned :)

Joko se ois kohta kevät?

2010-02-18T17:08:00.006+01:00

Ei ainakaan maiseman ja ilmojen perusteella. Harmaata harmaata on, lämpötilat nollan molemmin puolin, yleensä pakkasella. Joskus kerran kahdessa viikossa aurinko näyttäytyy. No, tässäpä onkin oltu sairaaan ihan reippaammalla kädellä taas niin ulos ei ole edes juuri ollut asiaa, niin sama kai tuo. Nyt on kuitenkin jo tervehtynyt olo ja sen myötä kova ikävä aurinkoa. Jospa se kevät sieltä joskus...

Molempien ollessa kovin flunssaisia saatiin revittyä itsemme kuitenkin käymään klassiessa konsertissa Philharmoniessa. Hyvää ja kauunista musiikkia ja talo oli komea. Sisällä ei saanut kuvata eikä ulkona yllättäen valo riittänyt, mutta tässä jonkinlainen otos kuitenkin:

Sairastelun ohessa on tullut käytyä heppa-asioita setvimässä, ja tulos on edelleen pyöreä nolla. Kouluheppa meni jollekin muulle ennen kuin ehdin edes kokeilla, toista heppaa en päässyt testaamaan kun tyyppi ei koskaan ilmestynyt (vaikka sanoi odottaneensa samassa paikassa kuin missä mie olin, ei tasan ollut siellä). Edelleen siis heppastellaan Hoppegartenissa Haflingerien ja kimotamman parissa. Saas nähdä millon sitä se "oikea" vuokraeläin löytyy.

Viime viikonloppuna käytiin vähän kultturisoimassa pitkästä aikaa, nimittäin katsomassa C/O Berlinissä oleva valokuvanäyttely. Sotaa ja kaikkea kurjuutta siellä oli kuvattu (Don McCullin oli kuvaajan nimi), että ei se mikään hyvän mielen näyttely ollut, mutta tosi hienoja kuvia kuitenkin. Sen jälkeen käytiin jossain Oranienburgerstrassen turistipaikassa syömässä meksikolaista, oli ihan perusjees. Loppuviikonloppu kuluikin tiukasti Mass Effect kakkosen saloja tutkiessa.

Sunnuntaina eli ystävänpäivänä oli jälleen vuosipäivä. Aamupäivällä käytiin etsimässä Fhainista kahvilaa vähän huonolla menestyksellä (joo baaria ja ravintolaa on vaan kahviloita vähemmän) mutta päädyimme sitten Milkabillyyn, Mainzer strassella olevaan hauskaan 50-henkeen tehtyyn konseptipaikkaan josta saa miljoonan erilaisia jäätelöitä semmosella koneella tehtynä ja vohveleita jälleen järkyttävällä päällisvalikoimalla. Mie testasin ananas-toffeejädeä, hyvin pelasi. Samuli maisteli puolestaan vohvelin jonka päällä oli maapähkinävoita ja omenasosetta. Hyvää oli vaan liian iso annos ;)

Illalla juhlistettiin vuosipäivää Schneeweiss-ravintolassa. Hieno paikka, palvelu ei kovin pelannut, ruoka ei ehkä ihan niin hyvää kun olisi odottanut, mutta ei nyt kauhean kallistakaan. Sen jälkeen korkattiin vielä uusi lempibaari eli Dachkammer jossa juopailtiin lasilliset hyvää Riojaa ja kuuneltiin loistavaa jazzia. Tänne uudelleen!

Schneeweissin hämystä ei kovin hyvää kuvaa saanut. Kaunis skandinaavinen sisustus ja takan tuoksu toivat plussapisteitä

Töitä on riittänyt molemmille roppakaupalla, joten paljon muuta ei ole tullut duunattua. Mulla loppuu kohta integraatiokurssin viimeinen osa eli tämmöinen kulttuuri/politiikkapläjäys, sen jälkeen on DTZ eli Deutsch Test für Zuwanderer -testi, ja sitte kun se menee läpi niin saa puolet tähän asti maksetuista kurssimaksuista takaisin, jippijee. Uusia kursseja en oo vielä viitsinyt/ehtinyt varata, kun näitä töitä näyttää olevan sen verran hullun lailla tällä hetkellä että ehkä pitää katsella vähän myöhemmin. Tämänhetkinen kurssipaikka on taas soviettirakentamista parhaimmillaan, mieleen tulee Yliopiston vanha puoli. Ugly as fuck...

Diesterweg Gymnasium. Pala kauneinta Berliiniä.

Paria hauskaa asiaa pitää vähän hehkuttaa: täällä on loistava nettipalvelu nimeltä pizza.de, joka on portaali pikaruokapaikoille. Sieltä löytyy tilattavaks ihan ja mitä tahansa, ja kaiken voi hoitaa netin kautta. Viime perjanain sushisaalis näytti esimerkiksi tältä:

Ja maksoi 20 euroa, ei toimitusmaksuja, suoraan kotiovelle, kenellekään ei tartte soittaa. Täydellinen puhelimia karttavan ihmisen palvelu! Satsissa oli mukana myös friteerattuja sushirullia jotka eivät kyllä sushia enää muistuttaneet vähääkään ja maistuivatkin lähinnä paistorasvalta... mutta ihan mielenkiintoinen kokeilu kuitenkin.

Eilen kylässä olivat kaverit joiden kanssa katseltiin Suomi vastaan Valkovenäjä-jääkiekkoa ja hyödynnettiin jälleen pizza.de:n antimia, tällä kertaa tilattiin aasialaista ja taas oli todella hyvää. Bonuksena (vain Saksassa!) mukana toimitettiin pyytämättä pullo kiinalaista luumuviiniä, joka ei ollut lämpimänä läheskään yhtä pahaa kuin Sake! Volttejakin toki vain reilut kymmenen... Mutta silti, melko siistiä saada pikaruoan mukana myös juotavaa ja ihan pyytämättä :D

Saksan pikaruokakulttuuri <3

Tänään järjestetään kavereille myöhästynyttä laskiaispullakestiä, ja huomenna on taas ihana perjantai. Saa nähdä mitä viikonlopulle keksitään :)

Tilanteita, elämää ja hevosia

2010-02-04T15:09:00.005+01:00

Sinne meni tammikuu. Kyllähän sitä pitkään kestikin, joten tervemenoa. Työn touhussa kului sekin kuukausi lähinnä, joitakin bileitä pidettiin ja kavereita treffattiin. Ravintoloita on koluttu, toisia huomattu huonoiksi (toim. huom. ÄLKÄÄ KOSKAAN MENKÖ GOBI-NIMISEEN SIMON-DACHILLA OLEVAAN RAVINTOLAAN, siellä oli maailman kamalinta huonointa järkyttävintä sushia!) ja toisia hyviksi (Conmux Simon-Dachin ja Kopernikuksen kulmassa on tosi mukavan tunnelmainen mesta ja ruoka hyvää!).

Uudenvuoden jälkeisenä viikonloppuna käytiin Dresdenissä, ja siitä reissusta ei vissiin olla kuvia vielä lisätty, joten tässäpä pari. Melko harmaata on, mutta tosiaan varmasti kesällä hieno kaupunki.

Tuttujen vieraillessa kaupungissa pyörähdeltiin Friedrichshainissa vähäsen, muun muassa tuli ensimmäistä kertaa käytyä tässä edellisen kämpän vieressä olleessa PiraX-Berliinissä, joka on melko soma kauppa täynnä sisustussälää ja vähän vaatetustakin, tosin hinnat oli järkyttävät. Kauppa on auki silleen kolmesti viikossa neljästä yhdeksään, joten ilmeisesti tämä on lähinnä jonkun projekti, jossa se saa olla kauniiden tavaroidensa keskellä ja esitellä niitä välillä vähän muillekin.

Tammikuussa aikaa on ottanut melkolailla vuokrahepan etsintäprojekti. Otetaanpa pieni recappi tilanteen etenemisestä:

Tapaus Bora:

Bora oli hannoverilainen läsipää rautias tamma. Sijainti Wuhlheidessa, eli puiston keskellä jossain ihme kotieläinpihalla, S-bahnilla lyhyt matka mutta asemalta reilun vartin kävely. Huonot puolet: aivan minikenttä jota ei kukaan talvella käytä, hepalla ei kenkiä, joten siellä ois sitten pitänyt käynti/maastakäsintyöskentelyä harrastaa puolimetrisessä hangessa ties kuinkamonta kuukautta. Sanoin lopulta kiitos ei kiitos, vaikka heppa vaikutti tosi kivalta ja jopa hyvin koulutetulta.

Tapaus Arko, Hanni, Lucy ja Lea:

Nämä kaverit löytyivät sitten Hoppegartenista laukkaradan vierestä, eli S-bahnilla itään C-sektorille (jonne ei mulla tietenkään lippu yllä joten pimeenä on vähän matkailtu...). Talli kiva n. 17 hepan paikka, vuokraajia näillä hepoilla aika monta ja osa lapsukaisia, jonka kyllä hepojen käyttäytymisestä tai lähinnä käytöstapojen puutteesta havaitsi. Arko oli ihan mukava isohko Haflingeri, vähän kiireinen ja laukka melko vauhdikasta, mutta aika jees. Se olikin niistä sitten suosituin tietenkin. Hanni eli Hannibal oli pienempi, tosi raaka jyräponi josta en kyllä juurikaan tykännyt. Lea oli vielä pienempi, sitä en edes testannut. Lucy oli sitten isompi kimotamma, jolla lähes aina ratsastetaan ilmeisesti sivuohjilla (tai "kolmio-ohjilla", Dreieckzügel, niinkuin sitä täällä kutsutaan, kuitenkin siis se mikä menee mahavyön alta kuolaimien kautta satulan molemmin puolin kiinni). Miehän en niitä suostunut laittamaan, ja kyllä se melko pää taivaassa -menoa oli, toisella kerralla vielä enemmän, mutta jaksan silti uskoa että kyllä siitä ihan jees ois tullut jos enemmän ois kokeillut. Mutta nämä kaverit tietenkin muuttavat tuossa huhtikuun alussa vielä yhden pysäkin kauemmas ja siitä on sitten vissiin kans joku vartin kävely, joten sanoin että mieluummin etsin semmosen hepan jonka kanssa vois sitte varmasti jatkaakki, en ole ollenkaan varma että noin kauas haluais enää lähteä. Lisäksi uudessa paikassa ei ole maneesia,joskis nykyinenkin maneesi on pohjaltaa niin karmeaa hienonhienoa hiekkaa että se pölisee jo kun sinnepäin katsoo, ei tee hyvää hepoille eikä ihmisille...

Tapaus Gerry

Seuraava yritys oli sitten 23-vuotias pappa-hannoverilainen, joka asui sikaisolla tallilla keskellä ei mitään, jonne on tunnin matka. Kärttyisä ja kankea, tässäpä kaksi sanaa millä tätä uutta tuttavuutta kuvailis. Ei tietenkään ekalla kertaa saa mistään hepasta kovin kattavaa kuvaa, ja varmasti käytös ois muuttunut kun se kanssa enemmän ois puuhaillut (näin ainakin omistaja oli mieltä), mutta maneesissa testattaessa hepo oli kyllä niiiiin nihkeä että ei semmoisella huvikseen ratsasta. Siispä jälleen kiitos, ei kiitos.

Tapaus Koulutykki

Seuraava koe-eläin olisi sitten jonkun kouluheppa, jolle se etsii tyyppiä joka osaa sen ratsastaa kuolaimelle ja muutenki tehä kunnolla töitä. Jaa-a, saas katsoa miten käy, kyllähän sitä nyt joskus ehkä osasi ratsastaa, mutta tässä 5kk humputtelun jälkeen ei kyllä ole taidot ihan sataprosenttisesti hanskassa. No, pitää käydä katsomassa ja kokeilemassa, ja jos se ei kelpuuta, niin sitten on voivoi ja etsintä jatkuu.

Noniin, siinäpä sitä heppa-avautumista siitä kiinnostuneille :D. Jatkan tässä työurakkaa ja flunssan parantelua ja poden huonoa omaa tuntoa kun en mennyt taaskaan kouluun (no, ehkä sen saa superkurkkukivulla ja huonosti nukutulla yöllä anteeksi).

Seuraavaan kertaan taas!

The Kämppä

2010-01-12T21:04:00.007+01:00

Tässä se nyt on, meidän linnalukaali. Ei voi lakata hehkuttamasta sitä, miten siistiä on asua 93-neliöisessä, korkeakattoisessa Linnassa näin vähällä rahalla (vajaa 800 euroa kuussa). Toki suu pannaan ehkä erilailla kunhan sähkö- ja muut tasauslaskut tulee, mutta tällä hetkellä kaikki hyvin. Kuvakavalkaadia, olkaatten hyvät:

Talo ulkoa. Sininen on meidän!

Tervetuloa matalaan (not) majaamme. Tässä eteiskäytävä, selän takana siis ulko-ovi, oikealle pääsee keittiöön ja taempaa oikealta vessaan, vasemmalta olkkariin ja taempaa vasemmalta makkariin, ja suoraa edessäpäin on työhuone.

Kun astutaan olohuoneeseen, on vasemmalla puolella tämä ruokanurkkaus. Tarrat a'la Ikea.

Kun samaa seinää jatketaan eteenpäin, löytyy meidän chillilava. Ja seinä on itse maalattu. Semmonen ruosteenpunainen, ei oikein pääse kuvissa oikeuksiinsa. Oikein <3

Olkkarin päätyseinä. Vasemmalla ovi parvekkeelle. Vanhoja ikkunoita on yritetty vähän tiivistää paremmin, mutta silti ikkunat vetää melkolailla huuruun jatkuvasti... Vaan minkäs teet, vanha talo, vanhat ikkunat.

Olohuoneen ja makkarin välinen seinä ja "viihdekeskus".

Tässä välissä sitten ovi makkariin, ja viimeinen nurkka olkkarista, lukunurkka:

Ok, sitten makkariin:

Kun olkkarin ovesta (pariovesta ;)) tullaan makkariin, vasemmalla on lipasto ja yleensä melkoinen kaaos muuta tavaraa, joskin viime viikonlopun suursiivous vähän auttoi asiaa.

Makkarin päätyseinä sänkyineen.

Loput makkarists viekin sitten "avovaatehuone" jonka Samuli nikkaroi ja joka sisältää vaatehyllyjä, rekkejä ja makkarin kaakeliuunin (nämähän ei ole käytössä :().

Keittiöstä sitten vielä parit kuvat:

Kun keittiöön tullaan sisälle, vasemmalla meidän säilytysjärjestelmät, Ikeasta tietenkin. Kaikki on avohyllyissä kun kaapit on saakelin kalliita. Ja mitäänhän ei keittiössä ollut alunperin muuta kuin tiskipöytä ja hella.

Seuraava etappi, tiskipöydän yläpuolella olevat työkalut ja taulut.

Sitten takanurkkaa ja työtasoa, kaikki self made.

Ja keittiön oikea seinusta Ikea-kärryineen ja hyllyineen.

Mitä vielä? Vessa, I hear you say? Ok...

Tässä vessaan sisäänmeno...

Takaseinä ihanine retro-pesukoneineen <3

Ja suihkuseinä sekä kylpyamme (tietenkin!)

Siinäpä se sitten. Työhuoneesta ei ole kuvia kun se on aika tylsä, pelkkä työpöytä ja laatikoita, työkaluja ja muuta sälää. Mutta sellainekin on siis :) Jospa tästä saisi nyt nauttia vielä vähän pidempään kuin ensi kesään ainakin, aika näyttää. Loppukaneettina vielä näkymä parvekkeelta Frankfurter Torille päin:

Berliini on <3, kun...

2010-01-12T20:55:00.002+01:00

...kaupasta saa pullon luomuviiniä kahdella euroa.
...joku soittaa loskaisella metroasemalla selloa kahdeksalta illalla.
...93-neliöisen ihanan, vanhan talon asunnon vuokra on alle 800 euroa.
...alakerran kaupasta voi käydä mihin tahansa kellon aikaan hakemassa lisää voita/munia/muuta tärkeää joka loppuu kesken.
...postipaketit viedään naapuriin jos itse ei ole kotona, eikä niitä tarvitse raahautua postista hakemaan.
...kauppalasku viinipullon, päivän ruoan ja leikkeleiden jälkeen on alle 7 euroa.
...ei tarvitse miettiä johonkin mentyään, että mihin aikaan täytyy tulla takaisin ettei tarvitse ajaa taksilla. Julkinen kulkee *aina*.
...iloiset ja hyvin tottelevat koirat juoksentelevat vapaina isäntiensä mukana.
...ei leimaudu alkoholistiksi jos juo pullon kaljaa töiden jälkeen kadulla/metrossa/kotona.
...ravintolalasku neljältä hengeltä juomien ja alkupalojen kanssa on alle 60 euroa.
...ei ole 30 astetta pakkasta talvisin, mutta silti on reilusti lunta.
...viikonlopuksi on niin paljon tekemistä, ettei tiedä mistä aloittaa valitsemaan.

Kuvapläjäys

2010-01-06T15:40:00.003+01:00

Ja hyvää uutta vuotta! Siinäpä meni koko joulukuu päivityksettä iloisesti. Paljoa ei mitään kummempaa tehty, joulutoreilla käytiin ja kämppää laiteltiin lähinnä. Kuvat puhukoon puolestaan!

Alexanderplatzin joulutoria maailmanpyörineen kaikkineen

Kulturbrauerein Lucia-Weichnachtsmarkt, skandinaaviseen tyyliin mutta karuselleja unohtamatta

KaDeWen oma melko venäläisen oloinen joulupukki

Berliinin erikoisuus Buchstabenmusem eli kirjainmuseo, johon on kerätty eri kaupoista ja muualta vanhoja valo/muitakin kylttejä. Hauska tuttavuus joskin miniatyyrikokoinen, jospa löytävät pian paremman paikan mihin saa kirjaimet paremmin esille.

Joulutorien antia: valkosuklaalla kuorrutettu omena. Omnomnom...

Lisää joulutoritunnelmaa

Ja sama jatkuu.

Kyllä täälläkin lunta on! Ja nyt vielä enemmän...

Käväistiin myös Lichtenbergissä sijaitsevassa vanhassa Stasivankilassa. Melko karu paikka, mutta vielä karumpi ympäröivä alue eli siis Lichtenberg: itä-Tuira potenssiin sata! Aivan järkyttävää neuvostoblokkia toisensa jälkeen. Tietääpä mikä ansaitsee tällä hetkellä Berliinin rumin alue -palkinnon...

Stay tuned: kämppäpostaus tulossa lähipäivinä kunhan jaksaa. Nyt vielä flunssan jälkirippeitä hoidellaan ja podetaan lumiahdistusta (varmaan puoli metriä lunta...)

Kämppä!! Ja Tavarat!!

2009-11-30T21:03:00.007+01:00

Nyt ne tuli!! Ja kauan on odotettukki. Kuukauden verran sai kinuta ja ruinata mutta nyt toi J. Puljula vihdoin tavarat ja jopa 200 euron alennuksella kun piti odottaa. Ihan hyvä siis. Kämppä alkaa hiljalleen muovautua kuosiinsa, ja kuvia seuraa hieman myöhemmin. Tässä kuitenkin pieni katsaus tähän pariin viime viikkoon:

Marraskuun puolivälissä järjestettiin paikallisessa Messukeskuksessa Import Shop Berlin -niminen tapahtuma. Shoppailua siis, ja näytteillepanijoita joka maailman kolkasta. Oli kyllä mukavaa kierrellä ja katsella tarjontaa, vaikka kovin paljoa ei mukaan tarttunutkaan. Varsinkin Afrikan sektorit joissa myytiin kaikkea djembe-rummuista koristeiden kautta vaatteisiin oli kovin hienoja. Ja niitä ihania lamppuja, voi kun olisi ollu enemmän rahaa... ;) Vaan eipä sitä kaikkea voi saada ja taitaa tuota tavaraa olla ehkä jo ennestäänkin ;)

Lähistötourneeta on tehty tässä sen verran taas, että löytyi kunnon lähiöostoskeskittymä Toom-työkalumarketteineen ja muine kauppoineen. Siellä on myös paikallinen Jysk eli Dänische Bettenlager, joka on ilmeisesti samaa ketjua kun ainakin visuaalinen ilme on täysin sama. Matkalla myös tällainen ilmeisen unohdettu ja ränsistynyt lasten leikkipaikka, jota on toisesta päästä alettu jo uudistaa:

Museoihinkin on jo ehditty, Samuli suostui shoppausmarkkinoille niin minä suostuin Deutsches Histrorisches Museumiin (tai johonkin vastaavaan) jossa riittikin sitten Saksan historiaa aina e.a.a-ajoista nykyaikaan. Valtavasti nähtävää, enkä oikein kiinnostaivimpia nykyajan juttuja jaksanut edes katsella kun oltiin jo 2 tuntia kierretty... Mutta olihan tuo ihan viihdyttävä. Mukaan tarttui pari kuvaa hienoista haarniskoista, sekä melko ufonnäköisesta ruttomaskista jonka ruttolääkärit pani päähän mennessään visiitille potilaan luo, nokkaosaan laitettiin yrttejä vissiin hajun ehkäisyksi ja kai ne jotain desinfioivaa/puhdistavaa vaikutustakin antoi, kuka tietää... Melko Donny Darko -esque naamio kuitenkin.

Suomiblogaajien kokoontumisajotkin järjestettiin taas, tällä kertaa Maijun ja Arton korkealla olevassa pikkulukaalissa (hieno sisustus ja superkäytännöllinen keittiö ;)). Sushi oli illan teema, ja paljon sitä tehtiinkin :D. Maistui ihan hyvältä, vaikka riisin koostumus jättikin vähän toivomisen varaa.. Mutta tulipahan tehtyä ja hauska ilta oli jälleen kerran (*hyvää Jägeriä* khihhih...)

Marraskuun ilma on kyllä muutamaa sateista päivää lukuunottamatta hellinyt meitä Berliiniläisiä. Pikkuisen kyllä naurattaa lueskella suomalaisten Facebook-valitusta loskasta ja kylmyydestä... ;). Täällä on ollut viime viikot n. 10-15 astetta (nyt kyllä alkoi kylmetä) ja aurinkoista niin että lähes T-paidalla on tarjennut. Näin kylmää ja loskaista meillä:

Lämpimiä ilmoja on juhlinut myös Frankfurter Torin risteyksen resident-pelle (tällä kertaa yksin)... Pari tyyppiä on koko kesän siinä aina vihreitten jalankulkijavalojen aikaan tehnyt vaikka mitä jonglöörauksesta yksipyöräisellä kikkailuun... Melko viihdettä! Ihmettelen vaan miten ne päivä toisensa perään jaksaa kiittämättömille valoissa odottaville autoilijoille esiintyä, kertaakaan en oo nähnyt että kukaan olisi niille lantteja antanut vaikka niitä aina pyytävätkin... Mutta kai siinä taito kasvaa ja saa harjoitusta tuossakin.

Viime viikonloppuna Samulin potiessa sikaflunssaa (itse kävin piikillä ja toivoin parasta, ja ei ole tarttunut \o/. Vielä ainakaan...) kävin vähän kirpputoreilemassa. Boxin kirpparia ei jostain syystä ollut niin suuntasin Mauerparkkiin. Saldona hieno vanha peltirasia. Sitten vielä käväisin Kreuzbergissä Suomalaisilla joulumarkkinoilla (Suomikeskus sijaitsee valitettavasti kirkon yhteydessä :/) herkuttelemassa karjalanpiirakalla munavoin kera, ja mukaan tarttui pari pussia torttuja (ei superhyviä mutta kumminkin). Tarjolla olis ollut vielä kaikenlaista joulukarkkia, ruisleipää ja loimulohta, mutta päätin odottaa jouluun asti näitä herkkuja :)

Sikapiikin ottamispäivänä tapahtui muutakin jännää, nimittäin Prodigyn keikka <3. Oli ihan hirveästi porukkaa, mutta kaukana olevista katsomoista sentään näki jotain (vaikka kuvasta ei niin voikaan päätellä ;)). Vellovan ja hyppivät ihmismassa sekaan ei ollut kipeän rokotuskäden ja tolppakenkien puutteen takia mitään asiaa (kokeilin sitäkin huonolla menestyksellä) niin tyydyin sitten bilettämään katsomon omassa pikku kulmassa. Oli hieno keikka vaikka eivät kyllä ukot riehuneet ehkä enää ihan nuoruusaikojen tahtiin, mutta kyllä tuo oli kerran elämässä nähtävä :)

Kotimatkalla metro oli lähes tyhjä. Tältä siellä näyttää kun ei ole ketään muita kyydissä:

Muita viikon supertapahtumia oli New Moonin ensi-ilta. Olin vähän pettynyt, että näytös oli "vain" 8-salissa, kunnes menin sisään ja huomasin että se on varmaan isoin leffateatterisali missä olen koskaan ollut :D. Leffa oli tosi hyvä, ja varmasti pitää käydä uudelleenkin katsomassa, ehkä ystävärakkaan kanssa joulunaikaan Oulussa? (vink vink ;)). Sony Centerissä oli komeat jouluvalot:

Ja Potsdamer platzilla soma joulutori.

Jäämäki ei oikein raukka kestänyt helteitä ja suli kovaa vauhtia... Silti ihmisillä näytti olevan kivaa kun siitä kumirenkailla laskivat joidenkin ysärihittien tahtiin. Voi näitä saksalaisia...

Tässäpä taas kuvakollaasia tältä erää. Seuraavalla kerralla sitten jo ehkä kurkistuksia kämppään. Stay tuned! :)

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

2009-11-12T13:57:00.002+01:00

Kyselyikäinen Lilje tässä moi!

Mistä johtuu, että:

-saksalaiset pussipastat ja nuudelit maistuu kaikki aivan hirveältä mutta suomessa on joitakin jopa syötäviä versioita?
-jos leivän jättää pöydälle pitkäksi aikaa, se kovettuu, mutta jos piparit jättää pöydälle, niistä tulee pehmeitä?
-saksalaisissa konditorioissa/paikoissa missä myydään jotain tiskeistä pitää aina olla se nimilappu roikkumassa edellisestä hyllystä eikä silleen niinkun sen oikeesti pitäis olla että kakun nimi lukee kakun alla olevassa lapussa?
-täällä ei osata jonottaa vaan seistään häröpallossa niin ettei kukaan tiedä, onko ihmisiä jo palveltu vai ei?
-vegaaniranskalaiset maistuu paljon paremmilta kuin tavalliset?

Tässäpä nämä tällä kertaa, lisää ihmetyksenaiheita seuraa myöhemmin ;)

Kämppää ja syystunnelmia

2009-11-09T16:35:00.007+01:00

Meillä on kämppä! Wiihii! Vähänkö siistiä. Lukaalissa on tilaa hulppeat 93 neliötä, joista tosin osan nielee joka huoneissa olevat vanhat kamiinat (ei valitettavasti enää toiminnassa). Keittiössä on vain liesi ja tiskipöytä, joten sinne pitää rakentaa ja koota muu systeemi. Korkeat huoneet on, tuplaovet huoneiden välillä ja parveke Frankfurter Tor -näkymillä. Melko siistiä! Kuvia tulee, jahka on jotain huonekaluja paikoillaan.

Vähemmän siistiä onkin sitten odotella kamoja saapuvaksi Suomesta. Muuttofirman köpö on vaan jatkuvasti sitä mieltä että joo tuodaan tuodaan tässä joskus. Viikon lopulla meinaamme kuitenkin lyödä nyrkin pöytään ja ärähtää, että tämmöisesti vitkuttelusta ei ollenkaan ollut sopimusta solmiessa puhe, ja jos ei kuormaa ala näkyä niin pitää vähän neuvotella kyllä loppumaksun suuruudesta sitten, kun maksetaan tässä sitten vuokraa kämpästä jossa ei voi asua kun siellä ei ole *mitään*. Että näin näillä main.

Kivempiin aiheisiin:

Halloween vilahti jälleen tutussa turvallisessa suomalaisseurassa. Käytiin katsastamassa Berliinin korkein ei-ihmisen tekemä paikka eli Victoriaparkin kukkula ja siellä oleva muistomerkki (jäi kyllä vähän epäselväksi että minkä muistoksi tämä nyt oikein oli pystytetty):

Näkymiä kukkulalta...

...ja itse muistomerkki

Pikaisen pussikaljoittelun (ja Halloween-keksittelyn :)) jälkeen siirryimme sisätiloihin syömään jotain nepalilais/intialaista safkaa, joka oli ihan ookoo mutta ei tajuntoja räjäyttävää.

Veriset Halloween-keksit

Sen jälkeen vielä odottelimme päivän pääeventin eli baari Zyankalin aukeamista jossain tusina-drinkkipaikassa jossa oli kylmä ja drinkit hinnoissaan sekä musiikki kauheaa. Mutta tulipahan käytyä.

Sitten suuntasimme siis bar Zyankaliin, joka on pieni kellaribaari jossain päin Kreuzbergia (ja ilmeisesti myös Möckernbrücken U-bahnin lähettyvillä...). Sisustus upeaa gootti-luuranko-ruumisarkkuhärpäkettä (ei vain Halloweenin kunniaksi!), musiikki ok kunhan ensin päästiin eroon paikan pitäjän M.A Nummisen levystä (vissiin tunnisti että ollaan suomalaisia... joo eka biisi ihan hauskaa hahhahhaa mutta koko levy...not so much. M.A. vaan on huono!) Halloweenkeksilahjuksilla saatiin musiikkikin sitten kyllä vaihtumaan. Paikan oma Zyankalibräu eli 8,5% ruskea varsin hiilihapoton kalja nousi nuppiin siihen malliin että loppuilta päättyi baarin jälkeen melko lyhyeen hennon huonovointisuuden yllättäessä ;). Mutta hauskaa oli silti, ja baaria voin lämpimästi kaikille suositella, mutta varoituksen sana tosiaan tujusta talon oluesta!

Varoituskylttejä oli pitkin baaria...

Kyltti opastaa verenluovutukseen

Ruumisarkku-pöytä muumioineen

Tallillakin sain jälleen käytyä. Tällä kertaa testin kohteena oli herra Stolpmannin keskiviikon iltatunti. Porukka vaikutti mukavammalta (sennutätejä, suunnilleen mun ikäluokkaa ja vähän vanhempia) mutta edelleen harrastettiin osastossa ratsastelua :(. Kysyin tästä opettajalta ja hän tuumasi että ainakin kaikilla hänen tunneillaan ratsastetaan osastossa. No, ei kai se niin paha loppupeleissä ole: alussa kuitenkin verkataan reilun aikaa ravissa ja laukassa omia hommia, ja lopussa saa tehdä kans sitten hetken omia ennen kun lopetetaan. Ja en mene sen narttuopettajan tunnille kyllä vaikka siellä saisikin omia kuvioita harrastaa. Mieluummin edes suunnilleen ookoo kokemus kuin tippa linssissä tunnin jälkeen itsetunto maassa open karjuttua naama punasena jotain josta ei vaan ymmärrä. Että jatkamme siis tätä rataa.

Tällä kertaa hepestinä oli vissiin joku 8-9 vee ex-suomalainen (!) hyppyheppa Lennon joka oli varsinainen luonne, ensin oikein mukavaa kaveria karsinassa, sitten kovasti olisi halunnut hampailla tehdä tuttavuutta, ja selästä käsin melkoinen änkkäpänkkä, varsinkin alussa testasi kyllä reippaasti että ai pitikö jotain. Muutenkaan ei olisi saanut ohjia kyllä juuri ollenkaan olla kädessä kun heti piti päänheilutuksella alkaa protestoimaan. Pätkiä ihan ookoo välillä mutta vaatii lisää treeniä ;). Vähän isot askeleet mutta ei mitään järisyttävää. Mal sehen, mikä elikko ensi kerralla alle tulee - toivottavasti ei ainakaan tunnilla mukana ollut kimo poni joka hyppi pystyyn ja protestoi lähes koko ajan jos piti tehdä jotain muuta kuin juosta jonkun toisen hepan perässä. Mutta Lennonilla ei tarvinnut sentään pitää sivuohjia! Martingaalit sillä kyllä oli, mutta vähän edistystä kuitenkin...

Ilmoittelenpa taas, kun muuttotilanne etenee johonkin suuntaan tai jotain muuta jännää tapahtuu. Tänä iltana kaverin luo katsomaan Mauerfallin juhlallisuuksia telkkarista (ei huvita mennä sateessa satojen tuhansien kanssa parveilemaan kaupungille) ja huomenna vihdoin tukanleikkuu, jipjip!

Iloista syksyä <3

Vieraat poistuu, arki jatkuu

2009-10-29T10:07:00.011+01:00

Huh, olipas pyöritystä! Ensin Äiti kylässä, sitten kaveripariskunta. Tosi kivaa kyllä oli, mutta nyt on aika huokaista. Viime postista on jo hetki vierähtänyt siis, eli summataanpa tässä mitä kaikkea on tullut harrastettua:

Kävin (Samuli makasi kotona sairaana :() suomalaisen bloggaajaköörin kanssa tutustumassa Abstinttibaariin, joka oli vielä kello 19 kun se avattiin oikein mukava. Drinkkilista oli pitkä kuin joku pitkä asia, ja drinkit sisälsi ainakin reippaanlaisesti alkoholia (ehkä vähempikin olisi riittänyt). Itse absintti nyt jäi tällä erää kokeilematta, mutta niitä näytti olevan tarjolla kyllä melko vaikuttava lista. Sitten lähdettiin ruokapaikan metsästykseen ja päädyttiin vegaaniravintola Hans Wurstiin, jossa ruoka kyllä oli ihan maittavaa mutta tarjoilu niin onnettoman hidasta (itse piti hakea tarjoilija tiskiltä tilausta ottamaan. Kahteen otteeseen...) että tuonne ei ehkä toista kertaa eksy. Ihan hauska paikka kuitenkin, ja testaamisen arvoinen jos odotus ei haittaa.

Falafelit Hans Wurst style. Delish!

Kanssasyöjän vegeburgeri. Oli kuulemma myös hyvää

Ja jälkkärikakku (suklaa/appelsiini.) Myöskin vallan edible

Sitten vielä yksien drinkkien kautta Villa Orangeen (Eberswalder strasse 35), joka oli myös oikein lunki paikka sohvineen ja laiskanlinnoineen (ja naistenvessoineen, tsekkaa kuva!), mutta sisätupakointi aina vähentää pisteitä :(. Oikein kiva ilta siis kaikenkaikkiaan, ja jatkoa seuraa :)

Villa Orangen "wc". Melko luksus :)

Lelukaupan hieno Halloween-viritelmä

Sitten tulikin Äippä kyläilemään. Tehtiin aika lailla perus-turistijuttuja eli jonotettiin Reichstagin kupoliin illalla kylmässä (no olihan se ihan jees vaan enpä jonottas toistamiseen), käytiin pällistämässä Schloss Charlottenburg (hieno! ei käyty tosin "uudessa" siivessä ollenkaan ja puistotkin jäi kylmän sään taia kiertämättä), Juutalaismuseoon tehtiin visiitti (en ole museihminen... mutta rakennus oli hieno) ja löydettiin samalla söötti bio-lounaskahvila (kuva alla, sijainti jossain Hackescher marktin U-bahnista pohjoseen).

Melkoisen space age -kliininen Reichstagin metroasema. Osa U55-linjaa joka on ihan vastavalmistunut ja käsittää vasta 3 pysäkkiä. Yhdistetään myöhemmin U5:een

Reichstagin kupolia sisältä. Sielläki oli kylymä... ja reilun tunnin jonotus ulkona ei ollenkaan lämmittänyt myöskään

Lounaskahvila bio-joku. Ihania kukkia ja kakku maistui <3

Hallesches torin kaarien alla kahvilassa ihan hyvä mutta kuivahko Sacher

Kaikenlaista siis. Ja toki syötiin hyvin ravintoloissa. Burp. Lisäksi sattui pari aurinkoista päivää niin tepasteltiin mm. Nikolaiviertelissä joka on kyllä hyvin viehko vaikkakin ihan minialue.

Nikolaiviertelin putiikkeja

Nallukka-pallukat otti aurinkoa nallekaupan edessä

Nikolain kirkko

Vielä pikkukujien tunnelmia

Lisäksi käytiin harrastamassa high-browtaidetta konsertin merkeissä. Varasin liput Philharmonien jousikvartetin konserttiin, mutta loppujen lopuksi istuttiin kuitenkin jonkun n. kolmikymppisen turkkilaistyttären pianokonsertissa... Älä siis koskaan luota lippuihin! Ois pitänyt itse jotenkin ymmärtää kun lipuissa luki että "Philharmonie" että tämä ei tarkotakaan sitä itse kokoonpanoa vaan paikkaa, joka ois ollu ilmeisesti Potsdamer platzilla jossain. Vaan eipä sitä kukaan meile kertonut, ja liputkin piti lunastaa Gendarmenmarktilla olevasta Konzerthausista joka on Filharmonikkojen "kotitalo". Hyvin mystistä siis, mutta päästiinpä ees johonkin konserttiin, talo oli hieno (ja itse Gendarmenmarkt Festival of Lights -valaistuine kirkkoineen... melko komia, I must say!) ja kyllähän se tytär ihan hyvin soitteli. No harm done siis, paitsi perusärsytys kun taas tuli jotain mokattua ;).

Jompikumpi kirkko (Gendarmenmarktilla on 2)

Ja komea Konzerthaus iltavalaistuksessa

Friedricshainin Sri-lankalaisravintolan (Grünbergerstrasse jotain) antimia. Ihan hyvää ja värikästä mutta älkää vaan tilatko paistettuja nuudeleita, ne näytti (ja maistui) suoraan kaupan valmispussista otetuilta.

Juutalaismuseon läheistä väriloistoa

Torstai kuluikin sitten pitkälti lentoasemalla kun ensin vein sinne Äipän ja odotin seuraavan satsin eli ystäväpariskunnan saapuvaksi. Taas harrastettiin ravintolailua reilulla kädellä, käytiin tsekkaamassa Kreuzbergin hoodeja Bergmannstrasselta ja Zosseneder Strasselta (jossa makea levykauppa Space Hall, varsinkin vinyylin ystäviä hemmotellaan) ja hienoilta näytti. Tehtiin myös ensimmäinen visiitti Kaufbariin joka ei kyllä ollut ollenkaan mainettaan huonompi vaan tosi söötti ja juomatkin ookoot. Täältähän saa siis ostaa mukaan kaiken huonekaluista lähtien jos huvittaa. Aika hyvä konsepti, says I. Myös Cupcake Berliniä tuettiin, ja todettiin Chait edelleen loistohyviksi (saa soijamaidolla!) mutta muffinssit vaan ei oo niin kauhean hyviä, sad to say... Bonuksena löydettiin ehkä maailman ihanin suklaa/torttupuoti Olivia josta kyllä täytyy ostaa joululahjoja mukaan. Täältä sai myös Cupcaken chaipönttöjä. Ja mainitsinko suklaan...

Tehtiin myös ekskursio Neuköllniin (ugly-ass place) jossa oli blogiystävän suosittelema TKMaxx-tavaratalo. Sieltä jäikin mukaan vähän leivontavehkeitä ja saattaa joutua käymään uudelleenkin, kun siellä kuulemma vaihtuu valikoimat lähes viikoittain. Nyt löytyi mm. non-stick kaulin sekä pie-vuoka, joka saa sisäänsä kurpitsapiirakkaa tai jotain muuta jahka tästä kauppaan ennätän.

"Luonnonkaunis Neukölln" Hermannplatzilla. Ei voi suositella

Myöskään Currywurstia (ainakaan tästä kioskista) ei voi suositella kenellekään. Urgh. Välttäkää siis Hermannplatzia ;)

Halpaa terapiaa

Kiirettä pitänyt siis! Tallilla en ole ehtinyt käydä, mutta eilen tein ekskursion Fehrbelliner platzilla (eli aika kaukana...) olevaan ratsastustarvikekauppaan raippaostosten merkeissä. Olikin ehkä pikkuisen hyvät valikoimat, kahdessa kerroksessa ja kouluraippoja olis saanut aina 130 mittaisiksi asti... tyydyin kuitenkin normaaliin 110:iin ettei näytä ihan niin dorkalta sitä raahatessaan pitkin julkista liikennettä. Ja maksoi huimat 7 euroa.

Myös toinen halvempi asia löytyi: hiusvärit! Suomessa maksaa aina jonkun 9-13 euroa semmoinen kestoväritönkeli, täällä sai alkaen kolmesta eurosta... Hieno maa. En oo vielä saanut purkkia päähäni laitettua mutta eiköhän sekin tässä loppuviikosta tapahdu. Sitten vaan pitäs jaksaa/uskaltautua johonkin hiustenleikkuumestaan. Huih.

Kämpän etsintä saattaa olla loppusuoralla. Kävin katsomassa craigslistiltä löytynyttä Petersburger strassen kämppää, joka oli iso ja aika jees. Keittiö pieni koppi eikä ollut muuta kuin hella ja tiskipöytä, mutta senhän saa laitettua. Ja vähän kalliin puoleinenkin. Sitä siis meille tarjottiin ja kaipa me se sitten otetaan. Yksi pieni mutta tässä vielä on matkassa kuitenkin, käytiin katsomassa Prenzlauer bergissä Samulin työkaverin kämppää joka oli AIVAN IHANA OMG, ainut vika vaan että se on Prenzlauer bergissä ja juuri tein kolmen kk:n sopparin Friedrichshainissa olevalle salille (naisten sali! paljon jumppia! yay!) joten se ois nyt vähän niinkun kaukana. Ja lisäksi eihän sitä voi vannoa että vaikka ne laittaiskin meidän hakemuksen ekana kämppää, välttämättä sitä ei kuitenkaan saada. Joten päätettiin nyt, että yritetään vähän pitkittää Petersburger strassen sopparinkirjoitusta ja utsia sillä välin, saatasko se Prenzlauer. Jos saadaan, otetaan se, jos ei ehditä niin otetaan Petersburger. Either or, toivon suuresti että kohta päästäis oikeesti omaan kämppään asustamaan!

Eihän ne huolet tietenkään siihen lopu kun pitää alkaa hommaamaan nettiä ja kalustetta ja muuttofirmaa tännepäin mutta oispahan ainakin yks etappi takana. Sormet ristiin siis!

Hiljaiseloa

2009-10-17T13:51:00.004+02:00

Syksy tulee vauhdilla ja sen mukana kylmyys, tuuli ja sade. Plääh. Ja superplääh varsinkin kun ei ole lämpimiä vaatteita vaan pitää lähinnä pistää koko vaatekaapin sisältö päälle aina ulos mennessä. Tahtoo omat tavarat! Tahtoo omat vaatteet! Mutta sitä ennen pitäis löytyä kämppä. Tähän mennessä ollaan käyty katsomassa kahdeksaatoista kämppää (!), kahteen on laitettu hakemus, mitään ei oo (vielä) kuulunu eli toivo elää mutta myös etsintä jatkuu. Huoh... alkaa todellakin puuduttaa jo tämä, tahtois vaan löytää ja saada jonkun mukavan kolon mihin vois omat tavarat tuotattaa ja alkaa jo vähän niinkun oikeasti asumaan täällä. Vaan ehkä sitä jossain välissä....

Ratsastamassa kävin ekaa kertaa uudella tallilla nyt ryhmässä, ja oli huomattavasti vähemmän kammottavaa kuin viimeksi. Heppa oli sama -94 syntynyt aika jäykkä tamma Girl ja taas mentiin sivuohjilla, mutta ilmeisesti se on lähinnä täällä hevoskohtaista, tämä kun tykkää kuulemma juosta pää taivaassa ja kipeyttää selkänsä eikä tehdä mitään järkevää. No, ois se ehkä kulkenut ilmankin. Mutta ehkä ens kerralla jo voi kysyä että voisko nämä saatanan laitteet nyt ottaa pois. Tai ehkä ens kerralla ois joku toinen hevonen.

Girl-hepetsi
Tunti sinänsä oli myös aika mielenkiintoinen... alussa käveltiin ja ravailtiin ja laukattiin omaan tahtiin (käynnissä EI SAA olla uralla, ravissa ON PAKKO olla uralla... gaah. No sai siellä nyt ympyröitä yms tehä mutta uralla oli pakko pysyä.). Sitten mentiinkin possujunaosastossa lähes lopputunti, siinä sitten ravattiin, tehtiin voltteja, radan poikki ratsastuksia, etuosakäännöksiä pari ja vähän (aika hirveää mutta silti kehuja saanutta) käyntiväistöä. Ei sentään laukattu osastossa, siitä nyt ei ois tullu kun sanomista. Lopputunnista sitten taas laukattiin erikseen. Olin siis tällä kertaa toisen miesopen tunnilla, joka oli huomattavasti sympaattisempi kuin se biatch mikä viimeksi yritti meikältä nöyryyttää ratsastushalut pois. Saattaa kyllä olla että en sen tunnille enää ikinä mene. Varmaan ehkä osaa opettaa paremmin kuin tuo mies ja kiinnittää enemmän huomiota asioihin, mutta mitäpä hyötyä niistä ohjeista on jos a)niitä ei tajua, b)toisella menee hermot kun ei tajua ja c)alkaa vaan vituttaa ja haluaa lopettaa koko leikin kesken. Eikö tämän pitäs vissiin olla ihan kiva harrastus kuitenkin? ;)

Maneesi. Huomatkaa ihana gramaanikiskottu hepo kuvassa... Vai onko ne gramaanit mitkä menee vyöstä kuolaimen kautta käteen toisiksi ohjiksi? Mie en tiiä näistä apuvälineistä oikeen mitään...

"Pyöröaitaus" eli juoksutusrinkula

Tallinpihaa. Rakennuksia ympäröi koko pihaa. Yksäreitä on siis aika reilusti. Ja on muuten tosi komeita, isoja hepoja! Kuola valuen katsoin yhtäkin jytkylää kun samaan aikaan sitä emäntänsä ratsasti. Ja ilman mitään sivu/apuhärdellejä ja näytti aikas hienolta menolta. Ei täällä kaikki siis mitään apuremeleitä käytä...

DB:n salainen talliboikotti: just tietenkin tallien lähellä olevat S-bahniasemat on suljettu. Figures...

No, seuraavalla kerralla taas lisää tarinaa, ja yritän varata semmosen tunnin missä ei mennä possujunassa. Ja siis osasto on auf Deutsch Abteilung. Jos jotakuta kiinnostaa ;)

Muita kuulumisia: saksankurssi etenee hiiitaaaaaasti. Kauheaa nysväämistä jokaisen pikkuasian parissa kun ihmisille vaan ei mee jakeluun vaikka tuhat tehtävää tehtäisiin ja miljoona kertaa kerrattaisiin. No, oppiipahan ainakin, vaikka onkin aika turhauttavaa suuren osan ajasta. Mutta näillä mennään, kalliimpiin kouluihin ei ole varaa ja mitä oon kuullu kokemuksia niin ei se nyt muuallakaan niin huima tuo tahti ole, varsinkaan tällä Grundstufe- eli perustasolla, sitten kun pääsee Mittelstufelle niin alkaa vähän jo edetä, ehkä siksi että sillon tippuu pois nuo jotka vaan ei pysy mukana.

Muuten tänne ei sitten kuulukaan mitään kummempaa. Eilen käväisin parin suomalaisen blogaajatytön kanssa kahvittelemassa ostoshelvetti-Alexassa kun oli vähän kiire ja ulkona ruma ilma niin ei jaksanut raahautua muualle. Käytiin sikahintaisessa jätskibaarissa josta sai myös muuta evästä. Avaramaiju missasi mun synttäribileet niin tarjosi sitten ihanan Apfelstrudelin <3. Täytyy kyllä sanoa, että täällä osataan laittaa tarpeeksi "lisukkeita" kakkuihin: tämä ihanuus uida-löllötti paksussa vaniljakastikkeessa (suklaaraidoin!) plus kyljessä oli vielä kaksi palloa vaniljajädeä.

Kannattikin tämän mässäyksen jälkeen käydä jumpassa: perjantait on huippuja The mustan miehen jumppia (se ei siis ole vain sijainen ilmeisesti!!), steppi oli **niin vaativa** sarja että oikeesti olin aivan kärryn reunalla tippumaisillaan mutta loppumetreillä sinnittelin kyytiin ;). Aivan mahtavaa siis, kun vain sai juonesta kiinni. Ei juuri odoteltu, selitelty eikä helpotettu. Tämmöstä lisää!

Kohta alkaa myös melko hektinen viikko kun Äippä tulee kylään sunnuntai-torstai, ja sitten Heidi ja Timo torstai-tiistai. Ja Samulilla töissä samaan aikaan milestone-viikko eli paljon töitä. No, jospa sitä hengissä selvitään ;). Ja kiva kun on menoa ja meininkiä! Tänään jo alotellaan parin ystäväpariskunnan kanssa, mennään Absinttibaariin ja sitten syöppäilemään jonnekin kivaa paikkaan Prenzlauerbergiin. Hauska ilta tiedossa siis! Mutta sitä ennen vielä yksi kämpäntsekkaus. Wish us luck!

Lokakuu...

2009-10-08T17:20:00.003+02:00

Nyt se sitten on syksy täälläkin. Ainakin joka toinen päivä ;). Välillä sataa kaatamalla, välillä paistaa aurinko, ja välillä on 22 astetta lämmintä niinku eilen. Mikäs siinä, en valita, varsinkin kun katselee Oulun lumisohjokuvia ja sääennusteita ;).

Mutta ei täällä kaikki oo paremmin. Heppakuviot on aika levällään. Vaihdoin sieltä edelliseltä tallilta pois kun illan ryhmätunti oli vielä aamutuntejakin kaoottisempi: 8 tyyppiä, kaikki eri tasosia, pienessä maneesissa jossa on paska liian raskas pohja, kaikki tekee eri asiaa... huhhuh! Ja sivuohjia on kuulemma käytettävä. Meinas itku päästä kun vähän testailin alkukäynnin aikana April-heppaa ilman niitä sivuohjia ja se oli niin kiva! Heti kun lyötiin ohjat kiinni niin naps vaan heppa alkaa nojata niihin ja menee ihan etupainoseks. Bah. Good riddance siis sille tallille.

Toinen talli (täällä)oli toivoa täynnä ainakin puitteiden perusteella. Hienot tiiliset tallirakennukset, isot karsinat, pyöröaitaus juoksutusta varten (aika pieni maastakäsin-hommiin...), iso maneesi hyvällä pohjalla, ja tien toisella puolella ilmeisesti vielä kunnon kisakenttiä yms yms. Sain jopa saksaksi hoidettua koeratsastuksen (Vorreiten) varauksen ja olin oikeen tyytyväinen itseeni.

Little did I know... eilen sitten oli tämä koeratsastus. Hevosen löysin ja jopa varusteetkin, ja jopa ymmärsin vähän saksaa kun ope siinä jotain puhu. Ja osasin kysyä niistä sivuohjista että onko pakko käyttää, se sano että alkuun joo kun se kattoo miten menee, sitten myöhemmin otetaan pois jos näyttää siltä. Siihenpä se hyvä tuuri sitten loppukin. En ilmeisesti osannut viedä hevosta oikein maneesin ovesta sisälle (kun en huutanu että ovi vapaa tai jotain, vaikka katoin kyllä ettei siellä ketään just oo tulossa), enkä tajunnu mitä kautta pitää hevonen siihen keskelle viedä heidän oppien mukaan. Niinkin yksinkertainen toimenpide kuin ohjien kaulalle laittaminen oli taas aivan liian vaikeaa kun yritin normaalisti etukautta hepan pään sivulla seisone niitä laittaa: eieiei näin, kun pitää mennä sivulle seisomaan ja siitä nostaa sitten, tämä oli vissiin joku pääkammonen elukka. Selevä. Siinä sitten oikein vielä jäi emäntä hyssyttelemään hevoselle ja silittelemään että joo ei hätää, ihan niinku olisin joku saakelin pantteri tulossa sitä tappamaan. Vaikka ei sillä selvästi ollu yhtään mitään hätää.

Selkään jopa pääsin ja sitten käppäilin siinä ympäriinsä. Edellisellä tallilla otettiin aina heti ohjat ja ruettiin käynnissä tekeen pikkuhiljaa juttuja, täällä ei ilmeisesti saanut tehdä yhtään mitään heti: kun yritin saaha kaakkea ees kävelemään kunnolla vähän kannuksilla käskien ja raipalla niin taas kauhea mekastus eieiei älä oo sen kimpussa. Selvä, ei sitten. Kävelin siinä aika pitkän aikaa ja sitten ope alko mulle jotain selittään, mitä en ollenkaan tajunnu. Olin kuulevinani jotain että keskihaljasija ja sitä siinä pari kertaa menin ja opella palo vaan käämi koko ajan enemmän ja enemmän. Lopulta sitte pysähdyin ja ymmärsin että se kysy että haluanko mie tulla alas selästä. No sanoin että en ja jatkoin kävelyä kun luulin ettei saanu pysähtyä. Sitten se tuli puhisten mut pysäyttämään ja kiristään satulavyötä, ilmeisesti se oli ollut homman nimi alusta asti että pitäs tulla keskelle ja kiristää vyötä.

Yritin siinä selittää että joo sori en tajunnu, voisitko millään englanniks sanoo, tämä vaan oli sitä mieltä että ei kun nyt ollaan Saksassa ja puhutaan saksaa. Olin siinä vaiheessa vähän siinä kinttaalla etten ois tullu alas ja lähteny lätkimään, vittu miten nöyryyttävää olla niinku pikkulapsi tai joku idiootti joka ei ymmärrä! No eihän se mun vika oo kun oon täällä vasta kuukauden ollu mutta kuitenkin se vituttaa. Ja eukko oli kyllä vähemmän kuin empaattinen. Tais se itsekin tajuta sen sitten, kun lähin ravaileen ja laukkaileen ja jopa jotain ymmärsin mitä se sano niin kyllä sieltä kehujakin tuli, ja sitten koko homman jälkeen se oli sitä mieltä että hyvinhän se meni.

Onneksi siellä paikalla oli joku toinen emäntä joka oli asunu Englannissa, sen kanssa sitten juttelin ja sain selville muun muassa tosiaan että se oli yrittäny saaha mua tosiaan sitä vyötä kiristään ja että sen saksa on melko sekavaa kuulemma välillä hänelle itselleenkin vaikka onkin natiivi, ei siis ihme että en tajunnu. Ja sillä on tapana vähän äyskiä ja tiuskia. Selvä tämä siis. Juteltiin myös yleensä näistä Berliinin seudun talleista, ja hän tykkäsi että tämä on kyllä ehdottomasti paras ratsastuskoulu, täällä jopa opetetaan eikä vaan humputella miten sattuu, ja hepat on aika ok. Mutta asia on niinku pelkäsinkin: täällä ei juuri osaavia ratsastajia ratsastuskouluissa näy, ja siksi käytetään apuohjiaki niin usein: tyypit vaan vetää hevosia suusta eikä ne kulje yhtään eteen, vaan päkittää selkä notkolla, ja siitähän sitten selkäongelmia syntyy. Tämän kyllä olin jo arvannu... Mutta katsellaan nyt tällä tallilla ainakin se kolmen kerran kortti. Sinänsä hyvä kyllä ettei täällä tarvi mihinkään ryhmään jämähtää vaan saa vaihdella, ens viikolla meen keskiviikkona taas, tällä kertaa toisen miesratsiopen ryhmään (vaikutti kyllä aika mukavalta ja saksaki oli vähän ymmärrettävämpää), katotaan sitte mitä sen jälkeen.

Huh siis, melkoinen kokemus. Kyllä otti ja ottaa vieläkin aika lailla kupoliin, mutta kyllä tästä taas noustaan hetken mudassa rämmittyä. Mutta Suomen ratsastuskuvioita on kyllä lievästi sanottuna ikävä...

Jaa pitäiskö sitä ei-heppaihmisillekki olla jotain kuulumisia. Viime viikonloppuna juhlittiin mun synttäreitä. Oli mukavaa ja rentoa, ja käytiin vähän baarissa, ehkä tuli vähän liian humalassa oltua kuitenkin ;). Sunnuntaina sitten vaan öllötettiin, käytiin namilla brunssilla ja katottiin Fireflyta koneelta. Ei kummaa.

Saksankurssi on ollu ihan jees, aika hidasta tahtia ja välillä ihmetyttää suuresti miten ihmisillä ei mee asiat kaaliin vaikka kuinka selittää, mutta ei kaikilla taida olla tämmöstä kieltenopiskelutaustaakaan kun meikäläisellä, että annettakoon se heille anteeksi ;).

Kämppärintamalla on hiljaista edelleen, muutamaa kivaa on käyty katsomassa mutta yks oli taas liian pieni, toinen liian kallis. Huoh. Alkaa usko loppua tämän(kin) asian suhteen. Vaan hoemme mantraa: kyllä se tästä, niin jospa se sitten siitä :D

Loppukaneetiksi vielä todettakoon, että täällä on tosi kummallisia kauppoja: Rossmann ja Schlecker myy kempparitavaraa (meikkejä, hiustenhoitoaineita yms.), siivousaineita sekä sitten lasten- ja lemmikkien ruokaa. Wtf?? Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Byrokratiahelvetti ja muita kuulumisia

2009-09-28T14:05:00.005+02:00

Lähiaikoina eniten mieltä vaivannut asia on oman vuokrakämpän löytäminen. Niinkuin aiemmin jo kirjotin, pari potentiaalista on löytynyt, toista ei saatu kun kieltäydyttiin maksamasta reilua 400 euroa keittiön kaapeista ja parvisängystä, mutta toiseen käytiin laittamassa hakemus viime viikolla. Kuka luulee, että vuokrakämpän hankkiminen on ihan simppeli toimenpide saa kyllä miettiä uudelleen. Kämppiä sinänsä on tarjolla kyllä ihan hurjasti, mutta suurin osa on välitysfirmojen välittämiä, joissa pitää sitten maksaa provikkaa. Ja siihenhän meillä ei ole varaa. Ollaan siis katseltu semmosia "ihmisten itsensä" tarjoamia asuntoja. Mutta sekään ei tietenkään vielä tarkoita että tarvitsisi vain miellyttää asunnossa asuvaa tyyppiä. Asunnot on ilmeisesti lähes kaikki jonkun toimiston tms. vastaavan omistamia/hallinnoimia, ja eri toimistot sitten vaatii erilaisia todisteita siitä, että on kelpo ihminen, jotta asunto irtoaa.

Samuli kävi siis urheana poikana byrokratiahelvetin kimppuun. Täti oli sanonut puhelimessa, että ei voi etukäteen mitenkään sanoa, että mitä papereita sinne toimistoon pitää ottaa mukaan. Firman assistentti joka meille näitä puheluja hoitaa, epäili että tarvitsee Schufan, joka on eräänlainen luottotietoselvitys (joka on ihan täyttä fuulaa koska siihen ei oteta huomioon kuin Saksassa tapahtuneen luottotietohommelit. Me voitas olla vaikka mitä luottopakolaisia Suomesta ja nämä ei tietäis siitä mitään) ja kolme edellistä palkkakuittia. No, Samuli meni näiden kanssa. Palkkakuitteja ei tarvinnu (vaikka täti ilmeisesti oli nyökkäilly ihan hyväksyvästi Samulin palkalle :D), mutta pitäis olla kopio työsopparista, ja Schufakin oli vääränlainen (WTF?? Monenkolaisia niitä nyt voi olla? Ilmeisesti monenlaisia...) Lisäksi tarvitaan tämän kämpän omistajalta joku lappu siitä, ettei olla sille mitään velkaa vuokrista tms. Känpän omistaja sanoi, ettei voi meille lain mukaan semmoista kirjoittaa kun me ei olla tässä vuokralaisina vaan Samulin firma. Niinpä tietenkin. No, tuloksena siis tästä kaikesta säädöstä se, että Samuli jätti hakemuksen kämpästä, ja mennään tällä viikolla takaisin uuden Schufan, työsopparikopion ja Firman kirjoittaman lapun kanssa, jossa lukee että firma vuokraa tätä kämppää ja että ei ole maksamattomia vuokria. Huuh. Sitten vaan laitetaan sormet ristiin ja toivotaan. Ainiin, ja tällä toisella käyntikerralla on sitten oikeen säädetyt ajat, oliko että ti-aamupäivällä ja to-iltapäivällä, ja tällöin pitää jutella myös sitten asunnon omistajan kanssa. Että kaikkea sitä! Katsotaan miten käy.

Viikon ohjelmaan tällä viikolla kuuluin myös leivontahommat: suomalaista pullaa!! Vähänkö tuli nameja korvapuusteja, vaikkakaan Karstadista löytämäni kardemummajauhe ei oikein mihinkään maistunut kun oli niin hienojakoista, pitänee ensi kerralla laittaa vähän reilummalla kädellä. Kämpässä ecuadorilaisen Rickin vieraina oleva kaveri ja sen äiti (muori joka siivoaa koko ajan!) rakastui leivonnaisiin ja halus reseptin, että ei ne ihan vissiin munilleen sitten menneet muidenkaan mielestä. Namismaiskis vaan :)

Perjantaina kävin taas uudemman kerran ratsastushommissa. Vieläkään en päässyt sivuohjista eroon (kai ne nyt saa itse päättää mitä niiden hepoilla on päällä...) mutta kannukset sain jo laittaa jalkaan. Heppa olikin huomattavasti kivempi kuin viimeksi, liikkui kyllä edelleen varsin painavana välillä mutta väliin tuli kivempiakin pätkiä ja oli ihan kivasti avuilla. Silti kyllä haluan mennä johonkin missä ei tartte mitään apuohjia vääntää päälle, mutta mukavuudenhaluisena varasin vielä ens perjantaille tunnin samasta paikasta, on nimittäin melko kätevää (ja varmaan aika harvinaista ehkä) että ratsiope puhuu ihan hyvää englantia ja jopa suostuu sitä käyttämään. Opettelis siis tuolla nyt vähän aikaa ratsastussaksaa ja kattos sitten uudestaan. Eihän tämä nyt mikään ihanneratkaisu ole, mutta saa kattoa. Jännityksellä odotan ens perjantain iltatuntia, jospa siellä olis jo joku "oikea" ryhmä eikä vaan randomtyyppejä niinkun täällä aamuisin on ollut. Vähän kyllä alkaa jo epäilyttää semmoinkin, että kun Saksassa kerta on sen verta halpaa ilmeisesti pitää hevosta tai ylipäätään ostaa semmoinen, niin ratsastuskouluissa ehkä ei käy kuin semmoiset "satunnaisharrastelijat" jotka käy humputtamassa silloin tällöin ilman mitään varsinaisia tavoitteita. Toivon olevani väärässä, mutta tämä jää nähtäväksi... Taaskaan ei tunnilla tehty juuri mitään (kiemurauria joo, ja sitten piti pienentää ja suurentaa ympyrää), enkä tajunnut laukata toiseen suuntaan ollenkaan kun täällä tosiaan saa mennä ihan mihin suuntaan vaan huvittaa eikä suunnanvaihtoja sanota (aika jännä, luulis että täällä ois ollu enemmän "sotilaallista" meininkiä että ois tiukat säännöt että mitä tehhään millonkin. EI vissiin sitten). Mutta jäi kuitenkin paljon parempi mieli tunnista kuin viimeksi ja opekin kehui, ja muistutti vaan että sanon aina jos en ymmärrä saksaksi ohjeita niin hän yrittää englanniksi. Nyt sain kaakkeroisestakin kuvia vähän, April-tamma on tosiaan hän, vähän lihakseton selästä ja kaulasta (mikä ehkä selittää miksi se on niin raskas eikä oikeen haluaisi itseään koota...) mutta ihan hauska hepesti. Vähän jokseenkin lämppäriravurinäköä.

Löydettiin muuten ehkä paras intialaisravintola ikinä! Tuossa meitä vastapäätä on semmonen paikka kuin Kashmir, missä kyllä palveluhalukkuus tai ystävällisyys ei päätä huimaa mutta mein Gott mitä Palak Paniria eli pinaattisössöä kermajuustolla. Omnnom. Annoksen hinta 4,90, eka kerralla saatiin vielä tingattua samaan hintaan sekä riisi että Naan kun ruokalistassa lukee selkeästi Reis und Brot ja kaikissa liharuoissa Reis oder Brot.. Pitää alkaa kiristään joka kerta, toisella kertaa ei tullut automaattisesti ainakaan samaan hintaan eikä jaksetta alkaa tapella kun iso olut, kaks pääruokaa, kaks Naania ja mangomehu maksoi yhteensä reilun 16 euroa.. ;) Tästä saattaa tulla tapa että käydään tuolla. Omnomnom...

Perjantain iloihin kuului vielä Body Style -jumppa. Oli melkoisen hyvän näköinen ja melkoisen musta mies valkoisissa kuteissa pitämässä, ilmeisesti kuitenkin joku sijainen. Veti puolet ajasta englanniksi ja vähän ranskaksikin välillä, oli aika hauska tyyppi. Mutta vielä hauskempaa oli laite, jolla tehtiin harjotuksia: semmonen ihmeellinen flexikeppi, jossa keskellä kumiosa mistä pidetään kiinni, siitä lähtee sitten tikku kumpaankin suuntaan ja tikkujen päässä vielä kumipallot. Ja tätä sitten piti vaan pitää kiinni siitä keskeltä ja saada ne päät heilumaan ilman että niitä mitenkään "heilutti", vaan siis pistää vaan liike-energia käyntiin ja pitää lihaksilla siitä ote niin, ettei tanko pääse heiluttamaan naista. Meleko vaikiaa selittää ja kyllä nauratti tehdä, välillä meni tosi hyvin mutta välillä sai vaan muutaman "heilutuksen" aikaan ennen kuin meni rytmi sekasin ja alkoi koko tyttö heilumaan :D. Ja oli tehokasta! Sehr interessant, sage ich.

Lauantaina mentiin käymään Suuressa Saatanassa eli Ikeassa. Ei vaan, oikeesti olen kyllä ihan Ikea-fani. Käytiin kattelemassa etukäteen kamppeita mitä pitää ostaa, ja tuli semmonen yhteenlaskettu summa että kyllä saattaa löytyä aika paljon Craigslist/kirpparikamaa meidän tulevasta kämpästä :) Mukaan tarttui tällä kertaa vain ihan suunnitellusti kynttilöitä ja kynttiläkuppeja että tästä huoneesta sais edes jotenkin kotoisamman/tunnelmallisemman.

Lauantai vietettiin ihan kotioloissa herkkuja mässyttäen, muun muassa tämmöistä Streuseljotain, joka maistui vain sokerilta, rasvalta ja jauholta. Ja oli HUGE.

Sunnuntaina käväisin taas rundin Boxin kirpparilla joka on kyllä ihana, sain pidettyä rahat taskussa tällä kertaa ja mukaan tarttui vain kuvia kameraan.

Boxin vilinää

Friedrichshain <3

Ilmeisen normaalia lyödä purkka/leluautomaatti normaalin kerrostalon ulkoseinään?

Tahtoo tällasen asuntoauton! :D

Taiteilijan näkemys Sikaflunssasta

Sunnuntaista luvattiin viimemistä aurinkoista ja lämmintä kesäpäivää, joten lähdettiin sitten tekemään turistikierros paatilla Spree-joelle. Oli mukavia maisemia ja 1,5 h lenkki maksoi 8 euroa kun ilmeisesti oltiin opiskelijoita. Ajeltiin Tiergartenista keskustaan ja takaisin. Selostuksista nyt ei saanut mitään selvää mutta kyllä sieltä nyt muutaman perusmaamerkin tunnisti...

Hieno Hauptbahnhof eli pääjuna-asema. Ilmeisesti Euroopan suurin jos en ihan väärin ymmärtänyt.

Hienoja Tiergartenin taloja.

Berliner Dom

Joku hieno museo

Sunnuntaina oli hullunlailla turisteja liikenteessä, liekö lämpimän ilman vai vaalipäivän houkuttelemana. Saksa valitsi sitten taas Angela Merkellin ja puolueensa (kristillisdemarit?) jatkamaan. Whooptidoo. Eipä siihen meillä maahanmuuttajilla mitään sanomista ollut mutta oishan se ollut hienoa jos joku muu ois sen voittanut kun tuommoiset oikeisto-oikeistolaiset jotka saa Suomen Kokoomuksen näyttämään lähes kommareilta. Vaan näin täällä.

Tänään alkoi sitten VIHDOIN kauan odotettu saksan kurssi. 5x45 min päivässä on melko tuju annos, mutta ryhmä vaikutti niin sekavalta seurakunnalta (kaikki eri maista aina Mosambikista Kanadan ja Jenkkin kautta Argentinaan ja Ruotsiin jne.) ja suurin osa oli melkoisen pihalla eivätkä ilmeisesti juurikaan ymmärtäneet mitä opettaja puhui (mie tajusin! Jei! Ja on siellä yks bulgarialainen typy joka osaa kaiken), joten tuskin etenemistahti tulee ainakaan olemaan päätä huimaava. Ainut asia mikä ärsyttää (kikattavien jenkin ja kanadaneidin lisäksi) on matkat: 45 min suuntaansa ainakin ratikka+metro-yhdistelmällä, pitää kokeilla bussivaihtoehtoa joku päivä. Mutta tuleepahan herättyä ainakin aikaisin (viimestään seiskalta, gaah) eikä varmaan illalla ole unensaantiongelmia. Ihan mukava aloitus siis, ope oli tosiaan mukava joskin sillä on aika jännä aksentti, ja ke-pe tulee sitten toinen ope joka toivottavasti ei ole mikään biatch. Mutta tästä siis alkaa meikäläisen integraatiokurssi jota sitten kestääkin hamaan tulevaisuuteen... saa nähdä miten jaksaa. Mutta pakko jaksaa kun haluaa kieltä oppia! Ja töitä pitää tehä samaan aikaan että saa rahaa ;)

Viikonloppuna ois sitten synttäritkin. Jännää viettää ekaa kertaa synttäreitä muualla kun Suomessa. Lauantaille on suunniteltu kinkereitä vähäisen ystävä/tuttavapiirin kanssa ja pitää tässä alkaa jo suunnitella leipomuksia mitä voi tehdä ilman mitään välineitä ja pelkällä pellillä... saas nähdä mitä keksii!

Mutta näin taas täältä, palataan asiaan.

Paitsi vielä loppukommentti True Blood IS FUKKEN AWESOME!!!!

Intiaanikesää

2009-09-22T12:56:00.004+02:00

Täällä vaan kesä jatkuu! Viikonloppuna oli aivan älyttömän mahtavan ihanan lämmintä, varmaan yi 25 kipusi elohopea välillä ja niin tyyntä että ei mitään järkeä. Juhlistettiin sitten tätä ihanuutta ihan mukavasti :).

The weather to beat all other weathers, sininen taivas ja arska <3. Tällasta "Kulturdenkmalia" on meiän lähellä, tunnetaan myös nimellä "Stalinbau" eli Stalin-taloja, tommosia laatoitettuja hugeja monumenttimaisia taloja. Aika hienoja kyllä...

Perjantaina oli illallistreffit huipun suomalaispariskunnan kanssa. Tie vei arabialaisvaikutteiseen Alarabi-ravintolaan (Krossener strasse) syömään aivan jumalaista ruokaa, ja sen jälkeen Feuermelder-baariin Boxhagener platzin kulmaan, joka oli makeasti sisustettu hevibaari, mutta pitkän miinuksen sai sisällä tupakoiminen :(. Aivan mahtis ilta oli kyllä, kiitämme seurasta ja otamma uusiksi :)

Lauantai aloitettiin mahtavakka aamupalalla tässä ihan vastapäätä olevassa Nikolai konditorei/cafessa. Yhteensä maksettiin 13,50 kahdesta aivan upeasta aamupalasta, kupista kahvia ja kupista teetä. Varmasti saa täältä seudulta halvemmallakin mutta olihan hyvää, ja superplussaa saa vielä tuoleilla olleista vilteistä joiden kanssa saa lämmitellä jos on pihalla kylmä.

Aamupalan jälkeen käytiin hakemassa VIHDOIN mulle Prodigy-lippu joka ei koskaan ollut siis löytänyt tietään meidän postilaatikkoon (kun siinä ei meidän nimeä vielä lukenut) Schönebergistä (homoaluetta. I'm not kidding...) ja siinä sitten löydettiin melkoisen ihana marketti Winterfeldtplatzilta. Oli taas kasvista jos jonkinmoista, kakkuja, leipiä, käsitöitä, ja aivan upea pikkuleipämuottikoju jossa satoja ja satoja eri muotteja! Pakkohan niitä oli ostaa kyllä, ei vaan voinut vastustaa, vaikka leivotakamat ei oo vielä lähelläkään saapumista tänne...

Huippua, ihanaa, upiaa...
Käväistiin myös jälleen Alexanderplatzilla tällä kertaa Body Shoppailemassa ja metsästämässä kardemummaa, jota ei kuitenkaan löytynyt (järkevään hintaan). Turistikuvaa suihkulähteestä:

Lauantai-iltana käytiin Samulin työkaverin bileissä Tiergartenin suunnalla joka oli kyllä melkoisen arabi-turkkilaisvaikutteista lähiöseutua, ei mitenkään kivaa. Kämppä puolestaan oli sitten tosi päheä kattoterasseineen kaikkineen. Cool.

Sunnuntaina käytiin tsekkaamassa tähän mennessä PARAS! kirppari eli Boxhagener platzin kirppari. Tuntui jotenkin huomattavasti "localimmalta" paikalta eli ei pelkästään turistien takia rakennetulta. Kama oli tosi siistiä ja hyvännäköistä ja olsi mennyt kyllä miljoonia rahaa taas jos olisi vaan antanut. Ja meni silti aika paljon vaikka kuinka yritti pihistellä :D. Hurjan trooppinen ilma, paljon ihmisiä, swingbändi... mitä sitä muuta ihminen tarttee!

Boxi, wir mag ihn sehr!

Sunnuntai lopeteltiin vielä vierailulla Dahlemissa/Steglitzissä olevaan Botanischer Garteniin. Se oli ilmeisesti juuri avattu uudelleen korjauksien jälkeen, ja siellä oli oikein festarimeininkiä, bändi soitti ja oli kojuja jos minkälaisia. Ja tietenkin kasveja. Ja eurolla pääsi sisään per pää! Olipas mukava päätös viikonlopulle, luonto on aina hienoa ja nutella-banaani-crepe ei ainakaan heikentänyt tunnelmaa ;)

Kämppiä on tosiaan löytynyt tällä hetkellä 2 mukavaa, joista nyt katsotaan jätetäänkö tarjousta. Peukut pystyyn että saatas jompi kumpi, ovat tosi kivoja kyllä :)

Tapaamisia ja hevostelua

2009-09-18T14:23:00.000+02:00

Tällä viikolla tuntuu että en ole tehnyt yhtään mitään, mutta silti on tullut tehtyä vaikka mitä ;). Keskiviikkona kävin hukkareissun taas Weddingissä, olisin yrittänyt viedä sitä Freizügigkeitbesceinungia (mikä lie ikinä onkaan) VHS:n toimistoon että olisin saanu kympin siitä kielikurssin ilmottautumismaksusta takas ja päässyt siihen "integraatiokurssiputkeen" mistä jo aiemmin mainitsin. Vaan toimistohan olikin auki Montag und Donnerstag eikä suinkaan Montag bis Donnerstag niinkuin muistelin... No, metroilu avartaa ja sitä rataa. Ilahdutetaanpa teitä vaikka sitten kuvalla Osloer strassen metroasemasta:

Välihuomio: Kalja on täällä muuten naurettavan halpaa, niinkuin viinikin. Ravintolassa ei kannata ostaa vettä tai mehua/limsaa kun kalja on paljon halvempaa. Mutta pitää silti yrittää rajottaa ettei aivan palloksi tule...

Eilen tuli taas tavattua uusi jäsen suomalaisista Berliininvalloittajista. Käväistiin kahvilla Cupcake Berlinissä ja voi vitsi että olikin sulonen paikka. Muffinssi itsessään ei ollut mitään maailmoja räjäyttävää, mutta taas tuli nähtyä että joo, kyllä miekin ehkä joskus voisin kakkukaupan lyödä pystyyn, oisin nimittäin helposti osannut tuommoisia muffinsseja tehdä mitä kaupassa myytiin. Mutta täytyy tuonne silti mennä toistekin, jotain toista mufettia maistelemaan, nyt söin tommosen suklaisen jossa oli vielä Oreo-keksimuruja kuorrutteessa. Vähän liinan voista oli kreemi meikäläisen makuun mutta Jenkki tuo puodin on perustanut niin ehkä nuo oli sitten Jenkkimakuun juuri sopivia. Tapaaminen oli oikein kiva ja jatkoa seuraa :)

Tällä viikolla on käyty kämppiäkin katselemassa. Yksi olisi aivan supermukava, ainut mutta on, että siinä ei ole kunnon keittiötä, on vain liesi ja tiskipöytä. Eikä pesutupaa, joten pitäisi ostaa jääkaappipakastin, tiskikone ja pesukone. Hmmh. Katteltiin käytettyjen vermeitten hintoja ja ei ne ihan missään tähtitieteellisissä sfääreissä liiku, joten ehkä jopa olisi varaakin niihin. Kun tuon kämpän vuokrakin oli vielä varsin halpa. Parvekekin puuttuu kyllä... No, sunnuntaina on taas yhden kämpän näyttö, peukut pystyyn että se on vielä ihanampi kuin tuo edellinen (siellä on keittiö!) ja ne suostuu sen meille antamaan.

Olen myös reippaillut hevostelun merkeissä tällä viikolla ekaa kertaa. Käväisin siis Grunewaldissa olevassa Dressurstall Eichkampissa. Tunti meni matkaan mutta oli hauskaa katella ikkunasta muuttuvia maisemia. Grunewaldia lähestyessä alkoi nimittäin näkymään aivan jumalattoman makeita kartanoita. Tuonne täytyy kyllä joskus tehdä ekskursio ihan vaan jo talojen ihmettelynkin takia.

Söpöinen Grunewaldin S-bahn-asema, jolle ei kyllä tällä hetkellä kulje yhtään junaa kun täällä on tuo S-bahn-verkosto ihan hätätilassa kun junissa on todettu niin paljo vikoja että suurin osa on pitäny vetää pois liikenteestä...

"Tallibussi"
Mutta siis: ratsastamaan. Menin April-nimisellä heppasella, meitä oli tunnilla mun lisäksi kaksi. Enhän mie mitään vielä saksankielisesti heppailusanastosta ymmärrä/muista, mutta kyllä ope sai suunnilleen vissiin kerrottua englanniksi sen mitä pitikin. Aika kummallista oli kyllä, täällä (tai ainakin tuolla) ilmeisesti on ihan yleistä että ratsastetaan aina sivuohjilla (siis semmosilla jotka menee kuolaimien kautta satulavyöhön molemmin puolin satulaa), ei niillä niitä heppoja mitenkään pakettiin vedetty mutta silti oisin kyllä huomattavasti mieluummin mennyt ilman. On vaan kuulemma "helmpompaa nähdä miten ratsastaja ratsastaa" noiden vermeitten kanssa, mistä kyllä nyt en ole ollenkaan samaa mieltä. En nyt viittiny alkaa väittää vastaankaan, mutta ens kerralla ehkä vois kysyä että saisko mennä ilman. Tietenkin nuo on niin urautunu niihin sivareihin että jos ne otetaan pois niin kaahottavat vaan pää taivaissa ihan siitä ilosta että niin voi tehdä.

Tunnilla ei juuri tehty kyllä yhtään mitään. Ei menty ees samaan suuntaan, vaan kaikki kuupoili niinkun halusi, kaksi muutta tytsää kyllä olivat melko lailla aloittelijoita, ja suurin osa tunnista menikin siihen, kun ne yritti saada heppojaan laukkaamaan... Jotain loivaa kiemuraa ja semmosta "tuplakiemuraa" (pitkän sivun alusta pikkukiemura keskelle ja takas pitkän sivun keskellä, ja toinen samanmoinen ennen seuraavaa kulmaa) tehtiin pari kertaa, ja en tiiä oliko niillä jotain muitaki kuvioita mutta ne ei mulle saakka ainakaan välittyneet. Maneesiin oli tuotu vissiin aika vasta uus pohjahiekka joka oli ihan sikamaisen raskas ja syvä varsinkin keskeltä, kävi kyllä hepparukkaa sääliksi. Kovasti oli tahmea ja etupainoisen oloinen tämä meikäläisen hepesti ja raipasta ei välittänyt kyllä aivan yhtään, kannuksia en saanu laittaa jalkaan vielä ekalla kerralla, toivottavasti ensi kerralla jo sitten, reagoi nimittäin aikalailla ainoastaan kantapäillä potkimiseen eteenpäinvievänä apuna. Kyllä se lopputunnista liikkui jo välillä ihan kivasti, mutta kädet tuli kyllä kipeiksi kun joutui hepan päätä kannattelemaan. Ohjeita mitä sain oli lähinnä että istu suorassa, nyrkit kiinni (ilmeisesti ratsastan ihan kädet auki, wtf...) ja katse ylös eikä hevosen niskaan. Kaikkihan tämä oli toki ihan tuttua ohjeistusta, näissä ne mun ongelmakohdat juuri on, että hyvä sinänsä. Jotenkin vaan pitäis saaha tuo hepsu pois tuolta käsistä, kovasti yritin nyrkkejä puristella ohjien ympärillä puolipidätteiksi ja välillä menikin ihan jees...

Mutta kaikenkaikkiaan aika outo kokemus, vaan niin kai se aina uudessa maassa. Ens viikolla meen kuitenkin vielä uudestaan ja samalla hepalla, katsotaan sitten sen jälkeen jos testais jotain toista tallia kun tuolla ei ilmeisesti ollut iltatunneilla paikkoja, ja mieluummin kävisin kattoon, että meneekö tosiaan kaikki jokapaikassa sivuohjilla :/.

Kuvia en ehtinyt kovin vielä ottaa ja heppakin jatkoi toiselle tunnille niin siitäkään en ehtinyt kuvaa saada. Ensi viikolla sitten... Tässä kuitenkin yksi tallirakennuksista, näitä oli 4 samanmoista missä hepestit eleli. En tiedä missä lie tarhat kun ei niitä näkynyt, eikä kaikissa talleissa ollut heppoja, että kai ne jossain ulkoileekin... toivottavasti.

Tänään sain jopa rohkaistua taas itseni puhelimen ääreenkin ja soitin sinne hiton Trinity Concertille että missä saatanassa mun Prodigy-lippu on. No, ne sano että se tosiaan on palautunu takas sinne ja että saa tulla hakemaan toimistolta, jolloin saan myös Prodigy-julisteen kaupan päälle :D. Hah! Saa nähdä tuleeko julistetta, mutta lipun menen silti hakemaan huomenna. Greatness!

Nytpä tästä viikonlopun viettoon, illalla ohjelmassa kaveripariskunnan kanssa ulkonasyöpöttelyä toivottavasti yhdessä arabialais/whatever-ravintolassa, huomenna shoppailua ja illalla Samulin työporukan kanssa grillibileet, sunnuntaina kämpän näyttö ja saa nähdä mitä muuta keksitään. Tolle Wochenende tai jotain, ei varmaan mennä oikein mutta ei haittaa ;). Tschüs!

Saksalaisissa ruokakaupoissa ei ole mitään järkeä

2009-09-15T16:38:00.000+02:00

...ja muita mietteitä. Suomessa on tottunut aina siihen, että kaupassa jauhot on samassa paikkaa, pastat yhdessä jossain muualla, ja niin edelleen. Not so here. Ok, onhan ne suurin osa samaa tuotetta samassa kohtaa hyllyä, mutta tänäänkin kummastelin Kaisersissa kun kävin pällistelemässä että ainakin jauhoja on monessa eri kohdassa (Luomutavara tietenkin ymmärtää että ne erotetaan...), pastaa ja nuudeleita samaten. Miksi? Myös tiettyjen tavaroiden puutos kummastuttaa: missä korppujauhot? Ei vain ole vielä kolmesta kaupasta löytynyt.

Sitten muihin asioihin. Viime viikonloppu meni mukavan verkkaisesti. Lauantaina oli aivan ihana ilma, joten mentiin jälleen ekskursiolle Prenzlauer Bergiin ja mm. Kollwitzplatzin aivan mahtavaan (joskin kalliiseen...) farmers marketiin Ja tehtiin uudelleen sama päätös kun viimeksi: viel zu viel Kinder! Joka paikassa mammoja vaunuineen ja huutavia ipanoita. Joo ei kiitos. Ja kun vielä hinnatkin kaikelle ruuasta drinkkeihin näyttää olevan järjestään euron-pari Friedrichshainia kalliimmat niin kyllä me taietaan tänne hoodseille jäädä. Onhan siellä Prenzl Bergissä hienoja taloja ja kaikkea mutta on se silti niin jupin tuntuinen paikka että ei ihan meidän mieleen.

Pretty Prenzlauer Berg in the sunshine... On siellä nättiä, ei voi kieltää

Lisää samaa tavaraa

Jollain lienee pienoinen fiksaatio tonttuihin...

Snack time! Naan-pizzaa rucolalla, aurinkokuivatuilla tomaateilla, oliivitahnalla ja jollain juustolastuilla. Olipa aika hyvää!

Lauantaina kokkailtiin jälleen, tällä kertaa kasvispihvejä jotka aiheuttikin suurenlaisesti hankaluutta kun ensin ei löytynyt sitä korppujauhoa (tehtiin sitten vehnäjauhoon ja enemmän niistä tuli lättyjä kuin pihvejä) ja sitten täällä kämpässä ei tietenkään ollu raastinrautaa, ja kuorimaveitsikin hajosi. No, siinä sitten "suikaloitiin" perunaa ja porkkanaa rikkinäisellä kuorimaveitsellä. Not so much fun. I miss my stuff!!!! Tahtoo jo omat kamat tänne ja asumaan omaan kämppään missä ei tartte katella vieraita ihmisiä. Waaah. No, kyllä se sieltä tulee kun jaksaa odottaa.

Lauantai-iltana käytiin ensin jälleen Prenzlauer Bergissä, tällä kertaa PushGalleriessa olevan laukkunäyttelyn avajaisissa, lähinnä syynä morjestaa yhtä suomalaista bloggaajatyttöä. Olikin hauska tutustua ja jatketaan harjoituksia kahvikupin äärellä joskus. Hyvää banaanikakkua oli hän avajaisiin leiponut, nomnom. Waaaas tahtoo leipomaan jo itsekin!!

Ilta huipentui sitten Samulin työkaverin Florianin luona jutusteluun ja Rock Bandin pelaamiseen. Autuutta päästä taas soittamaan lelukitaraa <3

Sunnuntaina käväisin sateisessa Mauerparkissa mutkan mutta masennuin ja palasin kotiin. Päivä jatkui luovalla tunteenpurkauksella kaikkea koti-ikävää ja muuta ikävää kohtaan ja Samuli sai ojennella nenäliinoja... Mutta alussahan kaikki on hankalaa ja kyllä tämä tästä, välillä vaan tämän pään kanssa joutuu niin pohjamutiin että pyh. Mutta ei muuta kuin uusia koitoksia päin, kivaa täällä oikeasti on vaikka välillä toiselta tuntuukin.

Sain jopa reippailtua sunnuntaina illan päälle ja käytyä jumpassa taas. Tällä kertaa oli vuorossa paikallinen Pump eli Body fit, jota veti hullu kehonrakentajadude. Kaikki teki jotenkin tosi pienillä painoilla, mutta huomasin kyllä lopputunnista miksi: jalkabiisejä olikin kahden sijaan kolme ja vatsat kesti varmaan 10 minuuttia, ei puhettakaan mistään Beauty Centerin "tee omaan tahtiin ja pidä taukoja" -mentaliteetistä vaan ukko tuli heti vääntämään takas oikeeseen asentoon jos yhtään meinas löysäillä. Melkosta touhua! No, tulipahan jumpattua ja nyt kyllä taas tuntuu jäsenissä...

Tämä viikko alkoi jälleen Pilateksella (ihana nainen joka tulkkaa mulle englanniksi välillä ohjaajana <3) ja työhommilla. Kielikurssin piti alunperin alkaa tänään mutta sehän lykkäänty tosiaan 2 viikkoa joten vielä ollaan täällä kielettömänä kulkurina. Yritin vähän tavata saksaa kirjasta töitten jälkeen ja illaksi mentiin kantakapakka Lebowskiin Samulin työkavereitten kanssa hengaamaan, kivaa oli jälleen kerran :). Tänään oon hoitanut asioita pankkivisiitin muodossa (tili on nyt avattu ja korttia odotellaan, jiihaa), lääkärissä kävin jälleen ja käskivät ens vkolla vielä mennä labrakokeisiin että katotaan onko tulehdus kokonaan hävinnyt, ja sitten metroilin toiselle puolelle kaupunkia tapaamaan ulkomaalaisten ToyTown-foorumin "trailing spouses clubia" eli naisia jotka on tullu tänne miestensä perässä. Oli mukavia tyyppejä, muutama jenkki ja muutama britti, tapaamispaikkana Schwartzes cafe joka oli Fhainin hintatasoon verrattuna järjettömän kallis mutta minkäs teet, olihan se siinä Kurfürstendammin kupeessa niin kai se käy järkeen. Ehkä ensi viikolla uudestaan :)

Astetta kivemman näkönen lääkäriaseman "odotushuone" eli sisäpiha

Vähän futuristisempaa arkkitehtuuria lähellä Kurfürstendammia

Ainiin! Ja sain varattua pitkän ahdistuksen jälkeen ratsastustunnin! Ei nyt menny ihan sille tallille mille oli ekana ajatellu kun niitten tyypillä on kännykkä kiinni koko ajan, mutta toiselle tallille pääsin perjantaina aamutunnille. Paikka on tämä ja raporttia seuraa sitten tunnin jälkeen. Ihan hyvää englantia puhui opetyyppi, kuulemma ei pysty kokonaan englanniks opettaan mutta mie sanoin että auf Deutsch on ihan hyvä, oppiipahan ainakin kieltä samalla ;). Tunnilla on ilmeisesti mun lisäksi vaan 1 muu tyyppi joten pitäs ainakin saada huomiota osakseen. Jänskää, iiih!

Mauerparkin valloitus ja uusia tuttavia

2009-09-11T14:29:00.001+02:00

Viime viikonloppu huipentui vierailuun Mauerparkin kirpputorilla. Se oli kyllä täysin maineensa veroinen, jos sieltä ei jotain löydy niin sitten sitä ei ole keksitty. Sateinen sää oli vähän vienyt kuulemma osallistujamäärää pois, mutta silti kyllä kuhina kävi pöytien ympärillä. Iloksemme tavallisen kirpparikrääsän lisäksi Mauerparkissa oli hyvin edustettuna myös taitavat berliiniläiset graafikot toinen toistaan upeimpine tauluineen ja valokuvaprintteineen... ei ole vaikeaa arvata mistä tulevan kodin seinänkoristeet hankitaan ;).

Ruokamyyjiä kirpparilla oli toki paljon, me testattiin Sunny Burgereiden vegaaniburgereita. Oli tosi hyvää mutta chilikastike meikäläisen makuun liian tulista. Kojua pyörittävät miekkoset, joista toinen oli ilmeisen britti, olivat avaamassa ehkä syksymmällä Prenzlauer alleelle (muistaakseni) jonkun sulkeutuvan jätskibaarin tilalle oman burgerbaarin. Täytyy mennä tsekkaamaan sitten jos sieltä saisi vähempichilisiä vaihtoehtojakin :)

Sunnuntain ohjelmaan kuului myös toisen suomalaispariskunnan tapaaminen. Oli tosi mukavaa jutella ja jakaa kokemuksia, ja tuntui että ollaan sen verta samanhenkisiä että varmasti tapaamisia järjestetään jatkossakin. Istuttiin ensin Mauerparkissa kaljalla/kahvilla ja käväistiin lähellä olevalla Arkonaplatzin kirpparilla jossa ois ollut myös vaikka mitä vaan onneksi/valitettavasti käteinen oli jo tässä vaiheessa loppu. Vanhan Nokialaisen laturin sain kuitenkin ostettua vitosella, vaikka muuttokuormassa on kyllä tulossa entinenkin, piti vaan saada vanha puhelin käyttöön kun ostettiin saksalaiset sim-kortit vihdoin :).

Käytiin vielä käppäilemässä pitkin Prenzlauer Bergiä ja löydettiin kahvilat Morgenrot ja Kauf Dick Glücklich, joista lisää tarinaa jahka niihin sisälle asti ehditään, Kauf oli niin ääriään myöten (pihalla) täynnä ja jono sen mukainen että ei edes viitsitty alkaa miettimään jonottamista. Siellä pitää kuitenkin ehdottomasti käväistä myöhemmin, ainakin vohvelit on kuulemma superherkullisia :)

Sliipattua Prenzlauer Bergiä

Vähän särmämpää puolta

Kaikenkaikkiaan Prenzlauer Berg vaikutti ihan ookoo alueelta näin pienen katsauksen jälkeen, ehkä sinne voisi jopa muutta jos sopivan hintainen ja hieno kämppä löytyisi. Olen kuitenkin vielä tällä hetkellä Friedrichshainin puolella, täällä on jotenkin kivempi fiilis (ja vähemmän mammoja!)

Shoppailua (taas!) ja ruokaherkkuja

2009-09-11T14:14:00.000+02:00

Viime lauantaina oli agendana käydä ostamassa Samulille lisää vaatteita. Ei tarvinnut mennä New Yorkeria pidemmälle ja poika pääsi kantamaan isoa ostoskassia :). Lisäksi käväistiin kengänmetsästysreissulla ja löytyikin Samulille tosi huiput kengät, vaan ei niitä ollut tietenkään sopivan kokoisena enää, niin jäivät sitten kauppaan :(. Mie ostin 30 päivän oppikirjan saksaa, jospa sillä saisi vähän kerrattua (nyt kun kuulin, että kielikurssi lykkääntyykin kahdella viikolla :(). Shopping spreellä löytyi myös aivan ihana Mystica-kauppa <3 josta tarttui mukaan muutama minikokoinen kumiankkanen kokoelman jatkoksi.

Alexasta matka jatkui kotia kohti ihanan kakkukahvilan kautta. Aivan yli-rich oli kyllä tuo mun suklaakakku, sitruunakuorrute oli taivaallista mutta ei voinut millään syödä kuin puoli palasta. Mutta taisi maksaa jonkun reilu kaks euroa että no harm done :D. Samuli söi nougat-juustokakkua joka oli aivan superhyvää myös. Nomnomnom..

Lisäksi löytyi ehkä lempparein jugurtti ikinä, Biokaupan suklaahippujugurtti. Me likey! Lauantai-illan iloksi kokattiin täytettyjä paprikoita ja valkosipuli-kermaperunoita espanjalaisen tafelweinin kanssa (jotain reilun euron pullo...ridiculous). Hyvää oli :)

Inglourious Basterds ja eka vilkaisu Sony Centeriin

2009-09-11T13:55:00.000+02:00

Oiskohan tässä jo sen verran tolpillaan että jaksaisi blogata viime viikonlopusta. Naama alkaa näyttää suhteellisen omalta ja antibioottikuuri jatkuu, joten jospa se tästä...

Viime perjantaina käväistiin kattomassa Tarantinon uusi pläjäys Inglourious Basterds ja olihan hyvä! Suosittelen lämpimästi kaikille. Suosituslistalle pääsee myös Berliinin Sony Center (Potzdamer Platzilla), jossa leffateatteri CineStar (vain originaaleja leffoja!) sijaitsee. Melkoisen iso kompleksi oli kyllä Sony Center, valtavat kupoli (?) katon alla ravintoloita ja "seinillä" toimistotiloja, ja keskellä sitten tuo leffateatteri joka näytti aika pikkuiselta katsottuna ulkoapäin mutta salithan olikin sitten maan alla, jonne leffateatterin lonkerot ulottuivat.

Aika erinäköistä Berliiniä kyllä on tuo Potzdamer Platzin ympäristö, kuvat kertokoon. Näyttää just joltain rikkaitten jenkkiliikemiesten leikkikentältä kun on kaikki jenkkiketjut Subwaysta Starbucksiin ja Dunkin' donutsiin, jossa käytiin taas toteamassa että joo kerran vuodessa, hyi vee mitä keinotekosen makusia donitseja. Kyllä Arnolds vaan pesee Dunkkarit 100-0.

Jonkun pankin pihalla ollut lievästi moraalisesti epäilyttävä "Meillä on rahaa, teillä ei " -karhu (oma tulkinta ;))

Sille vähän rahakkaammalle kansalle

Sony Centerin kattoa

Lisää Sony Centeriä, keskellä pikkuruisena leffateatteri. Siellä on siis myös imax mutta siellä ei tällä kertaa käyty

Kummaa jumppaa ja kämpän esittely

2009-09-04T17:02:00.000+02:00

Noniin, nyt on sitten taas päästy eroon rahoistaan. Menin ja liityin siis salille josta edellisessä postissa mainitsin. Maksu very reasonable 30 egee kuussa, johon tietenkin ikävästi lisäksi 70 egeä kirjautumismaksu, joka tosin pitää tietty maksaa vain kerran. Että jos tässä samalla salilla jatkaa pidempäänkin niin halvaksi käy, mutta jos taas ei, niin kalliiksi.

Jumpassa kävin heti, oli 45 minuutin aerobic ohjelmassa. Kyselin salin esittelyn pitäneeltä tyypiltä että onhan näillä tunneilla aina porukkaa (alle kolmelle ei järjestetä) ja se vakuutteli että joojoo toki. No, meitä oli just se kolme plus ohjaaja :D. Nainen about 40 vee ja mies (!!!) about samoja ikiä veteli siellä ihan mukavaa aerobicsarjaa. Jos ois ollu vielä vartin pidempi niin ois ollu rok. Ohjaaja oli supersöötti rastapäätytär joka puhui jopa jonkin verran englantia. Wunderbar.

Yksi kumma juttu lisäksi vielä salikulttuurista: täällä on ilmeisesti jopa normaalia, että saleille ei saa viedä omia juomia (!!!???), vaan jäsenyyden mukana yleensä ostetaan ns. flatrate, jolla saa sitten vettä/kivennäisvettä tai kalliimman mukaan sitten kalliimpia mehuja/palautusjuomia siellä juoda. Kaikilla näkyikin olevan semmonen litran vesipullo, varmaan juuri sieltä lunastettu. Ja ympäristö kuolee kun kaikki käyttää kertakäyttömuovipulloja :(. Ei se kraanavesi täällä nyt *niin* pahaa ole, vähän maistuu prosessoidulta mutta kyllä siihen tottuu. Mie ainakin meen ensi töikseni ostaan hienon uuen juomapullon jostain sporttiliikkeestä, edellinen piti jättää tilanpuutteen takia Suomeen.

Niin, sitten kämppäesitteyyn. Asutaan tosiaan ekassa kerroksessa (tai siis ensimmäisessä kadun yläpuolella olevassa eli 1 OG, obergeshoss). Huoneita on neljä plus keittiö, meillä siis yhteinen yksi huone Samulin kanssa.

Talo ulkoa. Eka parveke on siis meidän, vaikkakaan ei meidän huoneessa

Huoneen puolikas. Huomaa tyylikkäät Ikea-kalusteet ja ihanan korkea huonekorkeus. Ja kyllä, sotkettu on, enkä jaksa siivota ;)

Huoneemme ikkuna. Sisäpiha on kiva mutta tästä näkyy suoraan vaan vastapäisen talon seinä. Übercool...

Keittiö. On Waschmachine ja Spühlmaschine. Kuulemma tiskikone ei ole ollenkaan vakiovaruste, mutta meille se on ihan must! En tiskaa enää ikinä!! Ovi vie kylppäriin

Ja mulla on vihdoin ikkunalauta! Ich mag es sehr! Tai jotain. Ja ikkunalaudalla ystävän ihanat läksiäislahjat koti-ikävää lietsomassa.

Yksi ihan superasia mikä pitää mainita, on saksalaisista ikkunoista, tai miten ne aukeaa. Normaalit kahvat on kuin Suomessa, mutta jos ne vääntää yläasentoon, ikkuna aukeaakin ylhäältäpäin raolleen! Ja jos se on keskellä, niin aukeaa normaalisti sivulle niinkuin Suomessa. Sehr toll!

Sellaista siis tänään. Ja ai niin: tadaa, nyt olen virallisesti Berliinin asukas, kävin ilmoittautumassa Samulin työpaikan assarin avustuksella. Ja sain sen lomakkeenkin vielä, jolla saa kielikurssin integraatiojutun. Jei!

Nyt sitten viikonlopun viettoon, illalla ohjelmassa Potsdamer Platzin Sony Centerin leffateatterissa Inglorious Basters. Bis später, tschüss!

VHS Berlin ja muuta hauskaa

2009-09-03T15:44:00.000+02:00

Eilen kävin ilmoittautumassa saksankurssille VHS:n eli Volkshochschule Berlinin toimistossa Weddingissä. Oli pitkähkö matka metrolla, mutta täällä meidän läheisessä toimipisteessä ei ole mitään kursseja kun vasta 21.9 ja se on liian myöhään, tahtoo alottaa heti! No tokikaan en sitten mahtunut enää siihen 7.9 alkavalle kurssille, joten vasta 14.9 alkaa siis mun saksan opinnot. Tein A2.2-kurssin testin joka oli melkos vaikee ja vähän lotolla ja olemattomalla kielikorvalla vetelin vastaukset, ja se ukko olikin vähän hoomoilasena että onpa jännä, teet virheitä tämmösissä helpoissa asioissa mutta sitten vaikeempia on oikeen. Arvasitko sie nämä? :D. No, näin joskus, pitää yrittää ens viikolla kuroa vähän kiinni tätä välimatkaa. Ja menen siis A2.1-kurssille.

Kuulin myös sellaisen hauskan jutun, että jos huomenna rekisteröityessä Berliinin asukkaaks saan sen virkailijan suostuteltua antaan mulle yhen tietyn todistuksen, niin saan nuo kielikurssit semmosina integration-kursseina jotka on tarkotettu maahan pidemmäks ajaks muuttaville. Ja kun teen B1-tasolle asti noita kursseja ja käyn jonku pienen kulttuurikurssin ja sen jälkeen tentin koko homman (ja pääsen läpi tietenkin), niin saan puolet kaikista kurssimaksuista takas. Yay! Täytyy yrittää saada se lomake (mikä on siis nimeltään Freizügigkeitsbescheinung, mitä ikinä tarkoittaakaan...)

Tänään oon vähän tehnyt töitä niinkuin eilenkin, ja eilen käytiin illalla syömässä namia Thairuokaa halvalla ja vähän drinksuilla täällä asuvan kämppiksen Rickyn ja tietty Samulin kanssa. Oli kivaa ja hauskaa :)

Lisäksi alkaa kalvaa asia, että ei oikeen oo sosiaalista elämää plakkarissa. Eihän sitä nyt vielä voi ollakaan kun oon täällä ollu hurjat pari päivää, mutta vietin aamupäivän kruisailemamma ToyTownissa mikä on englantilaisten ja jenkkiläisten (lähinnä) expattien foorumi ja katselin mitä siellä ois tarjolla. Sunnuntaina on ilmeisesti joku "mukaan lähteneiden puolisoiden" tapaaminen jonne aattelin mennä :). Saas nähdä mitä siellä. Lisäksi oon yrittänyt stalkata (no en hirveästi ;)) parin suomalaistytön blogia, jospa heistä saisi vaikka kahviseuraa ja uusia tuttavuuksia. Oispa huippua :)

Kyllä tämä siis tästä etenee. Tänään aattelin vielä mennä testaan kuntosalia, joka näytti olevan ainut joka myy alle vuoden jäsenyyksiä, kyseessä siis Fitness Company tässä melko lähellä. Saas nähdä joko sitä tänään johonki jumppaan vaikka pääsis, oispa huisia!

Ratsastuskuvioita oon selvitellyt sen verran pikkusen että paria tallia oon vilkuillu sillä silmällä ja lähetin molempiin sähköpostia että mitenkäs varattas tuntia. Toisesta tuli vastaus että joo hän ei puhu englantia, soita suoraan ratsiopelle. Ja kuinka mie niin Vihaan puhelimessa puhumista vierailla kielillä. Argh. No, pitää rohkaista itsensä tässä joku päivä. Toiselta tallilta ei vastausta, ehkä meen vaan käymään siellä joskus.

Pitäis vissiin vähän yrittää rauhottuakin eikä yrittää tehdä kaikkea heti. Mutta sitä kun on tämmönen luonne että haluais kaiken heti hanskaan ja elämän kulkemaan. Täytyy vaan yrittää elää hitaammin. Hengittää sisään ja ulos rauhassa ekä ryntäillä. Helpommin sanottu kuin tehty... Mutta yritetään!

Eka päivä ja heti pahoilla teillä

2009-09-01T17:01:00.001+02:00

Nyt on sitten Suomen pölyt karistettu jaloista ja laskeuduttu tänne Saksanmaalle. Ensimmäinen päivä valkeni superlämpimänä (semmonen 31 astetta, ei valittamista) ja lähdin valloittamaan ympäristöä Samulin mentyä kiltisti töihin. Ensimmäinen etappi oli lähteä metsästämään julkisen liikenteen kuukausilippua (72 egee! kallista kallista...) ja sellaisen sainkin kouraan Alexanderplatzin metroaseman lipputoimistosta. No hassle, no panic. Ei mitään lomakkeita/valokuvia/muuta järjestelyä. Näin tämän pitäisikin toimia...

Alluplatzilla sitten tietenkin piti vähän aikaa töllistellä hienoa Fernseheturmia eli TV-tornia, ja ottaa toki myös turistikuva...

Viimeksi kun täällä käytiin en saanut aikaiseks käydä Alexanderplatzin megaostarilla Alexiassa (tässä sisäänkäyntiä ja patsasta patsastelemassa).

Nyt kuitenkin piti mennä tuonne pahuuden pesään ja olipas kyllä muksa paikka, me likey! Ostarit on kyllä aina hauskoja, varsinkin tämmöset joissa oikeesti on jotain kiinnostavia kauppoja (alla pari esimerkkiä), ja food courtista löytyi lounaaksi hyvää nuudelimättöä sweet sour mango/pineapple -kastikkeella ja rapealla kanalla höystettynä. Mutta ei ne kiinalaiset kyllä englantia osaa, chopstickkiohjeesta voitta todeta...

Iiiih kasseja <3

Ja Emilyä... This city will be the death of my budget...

Alexiassa oli myös kolmen kerroksen kirjakauppajätti Thalia, jossa piti toki käydä nuuskimassa. Mukaan tarttui yllättäen leivontaopuksia: aivan jumalattoman kokoisia tiiliskiviä hintaan 14,90 jotka sisältää jumalaisen näköisiä kakkuja, piirakoita ja kaikenmaailman härpellyksiä. Dr. Oetker on ilmeisesti tässä maailmankolkassa jonkinsortin puolijumalan asemassa kun lähes kaikki leivontaosaston kirjoista oli DR Oetker -brändättyjä. Oh well. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että tässä on kyllä sen verran maailman luokan leivontanikikset kun kaikki leivontavermeet odottaa jossain varastossa siihen saakka että oma kämppä täältä löytyy, ja tämä luultavimmin tapahtuu vasta marraskuussa kun siihen saakka saadaan asua ilmatteeks tässä Samulin firman kämpässä. Argh! Mutta pitää selata kirjoja siihen saakka.

I digress, takaisin asiaan.

Kirjakaupasta piti ostaa myös joku kauhean pinkkikantinen lastenkirja jostain keijusta tai mistälie, mutta oli halvin vaihtoehdoista niin tätä pitää tässä vapaa-aikana rueta tavamaan sanakirjan kanssa, jospa se kielitaito siitä kehittyisi. Osaan kohta jo ehkä sanoa että Keijupölyä, iiiih auf Deutsch :D. Alexasta ulostautuessani piti vielä oikeen pysähtyä askeleissa kun näinkin houkutteleva ilmoitus osui silmiin... Kuka tiesi, että ko. bändi on vielä olemassa, käsi pystyyn?? Minä en ainakaan... Ah ja voi, the sweet innocence of youth kun joskus on tämmöistäkin tullut kuunneltua. Vaan ysäri-europop on vaan <3<3. Ei ehkä näin jälkilämmiteltynä enää tosin.

Alexan jälkeen piti käydä vielä vähän uhmaamassa shoppailujumalia New Yorkerissa. Ja eihän sieltä ilman ostoskassia voinut lähteä (ne ei päästäny! Yritin! Honest to God! They made me buy stuff!), ja mukaan tarttui söpö vekkihamonen joka olikin kyllä aivan sovelias vaate tähän helleaaltoon.

Kämpästä en ole vielä saanut kuvia otettua mutta ehkäpä siihenkin päästään. Jonkinverran samoilin kuitenkin tässä lähialueen kaduilla, ja olen kyllä aivan in lööv Friedrichshainiin. Ihanan queer (not in the gay meaning of the word), quirky ja boheme. Aivan supermakeita pikkuputiikkeja joka paikassa, alla parit kuvat, ja kadut puilla reunustetut. Talot vähän ehkä ränsistyneitä mutta jotenkin se ei täällä haittaa vaan kuuluu asiaan. Me like it a lot!

Ihania nukkeja Blackdoor beautyn ikkunassa (Kopernikusstr. 7a), tämä oli aivan superihanan näköinen korukauppa jossa koko kaupan sisustus koostui lasisista koru"laatikoista" (no semmosia missä aina on kultasepän liikkeessä esim. kaikki sormukset ja muut näytillä) joita oli ripustettu seinille aina kattoon asti. Enemmistö näytti olevan korvakoruja joille mulla ei valitettavasti ole käyttöä, mutta jos korvareikäisiä ihmisiä saapuu kylään, tänne pitää kyllä heidät viedä :)

On niin häiritsevä patsas ovensuussa että tänne on ehkä pakko mennä :D

Ehkä uusi lempikauppa Heimat ihan kotitalomme lähellä eli Niederbarnimstrasse 77. Superihania designer-printtipaitoja, kasseja, pussukoita... Tännekin tulee palamaan rahaa.

Lähikatu Boxhagener strasse

Ja toinen lähikatu Warshauer strasse

Yksi ihana yksityiskohta: vaikka talo ois kuinka rapistunut, on parvekkeet silti täynnä kasveja. Me approves!

Katutaidetta parhaimmillaan

Tässäpä tämä taitaa olla nyt tällä kertaa, lähtään tässä katsoon illan päälle vielä paria kämppää. Huomenna taas uudet kujeet, tavoitteena ainaki käydä ilmottautumassa Saksan kurssille, iik :)

Berliiniin, Berliiniin...

2009-08-23T10:42:00.000+02:00

Hei vaan! Tästä alkavat (kohta) Liljen ja Samulin seikkailut Berliinin ihmeiden keskellä. Muuttokomennus kestää vähintään vuoden, ja sen aikana on tarkoitus bloggailla ihmetyttävistä ja ihanista asioista sekä kuvata aiheesta ja aiheen vierestä, toivottavasti jossain vaiheessa jopa paremmalla kameralla. Palataan astialle kunhan molemmat saavat ensin jalkansa Saksan pinnalle, siihen saakka: Tschüss!